lauantai 24. marraskuuta 2018

Bostonitavaraa

Jos harrastaa jotain, niin näköjään aiheeseen kuin aiheeseen löytyy jotain rekvisiittaa. Niinku meihin bostoneihin.


Emännälle on kertynyt tämmöinen arsenaali tarpeellista ja ei niin tarpeellista bostoni-tavaraa. Viltti, pipo, tyyny, meikkipussi, pikkupussi, toinen pikkupussi, korvikset, riipus, rintaneula, kassi ja sukat. Paitti että nuo Ted Bakerin koirat on mitä ilmeisimmin ranskiksia, mutta mitäs me pienistä 😉. Eniten emäntää harmittaa, ettei se ostanut sielä Rhodoksen pikkuputiikista enempää noita tyynynpäällisiä. Niitä kun oli siellä vaikka minkälaisia.

Vito: Tarkensit sitten vain Hugoon tämän kuvan...


Hyvää viikonloppua kaikille kamuille! P.S. Meille ostettiin tänään joulukinkku. Sitten on juhlaa, kun se paistetaan!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Päk in pisnes!

Terve taas kamut! Me ollaan tosiaan oltu pois linjoilta jokin aikaa. Niin kauan, että emännän piti kaivaa tämän plokin salasana jostain sen salasana-vihkosesta. Meidän isäntä oli ja on vieläkin vähän sairas, mutta suunta on parempaan päin. Nyt se on käynyt jo kolme kertaa kuntosalillakin. Joten eiköhän tässä pystytä jo hengähtämään. Siitä tuli kerralla eläkeläis-papparainen. Ja sehän on meidän kannalta hyvä. On nääs päivälenkittäjä aina kotona!


Mitäs me ollaankaan puuhailtu? Ollaan lenkkeilty ja tietty keokätköilty. Emännällä alkaa olemaan 3000 kätköä plakkarissa. Eilen käytiin pistämässä meidän kesämökki talviteloille. Ja voi kauhistus! Me kyllä tiedetään, että siinä lähistöllä pyörii susi/susia. Mutta kun me lähdettiin sieltä mökiltä, niin parin kilometrin päässä meidän mökistä juoksi susi tien yli! 😬 Siinä lähistöllä oli hirviporukka ja se susi varmaan hermostui niihin ja lähti niin rohkeasti liikkeelle. Emäntä sanoo, että me kyllä mahdutaan samalle neliökilometrille, mutta samalla alkoi suunnitelma aidan rakentamisesta mökkitontin ympärille.



Tuo Marimekon Kaivo sopii muuten aika hyvin meidän värimaailmaan. Etsi kummastakin kuvasta kaksi bostonia!


Ja kyllä on ollut harmaita päiviä! Tässä vielä muisto alkusyksyltä. Ollaan Raahessa Hummastivaaran traililla. Emäntää väsytti loppuvaiheessa, meitä ei!


Mitä nyt vähän sitte kotona...


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Huolia, huolia...

Hei taas kamut! Me tultiin vaan ilmoittamaan, että elossa ollaan. Mutta muutoin ei mene kovin kovin hyvin. Meidän isäntä on hirveän sairas. Nytkin sen on sairaalassa. Me toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Emännän kanssa tehdään päivittäisiä lenkuroita ja käydään joskus mökillä. Niin ja geokätköilemässä 😀. Siitä saa virtaa niin me kuin emäntäkin.


Pilpajärven virtuaalilla.



Mökillä. Kirjoitellaan taas kunhan jaksetaan.

torstai 2. elokuuta 2018

Kahden kerroksen väkeä

Hugo ja Vito: Kyllä on ollut pitkä kuuma kesä. Me ei olla jaksettu tehdä oikein mitään. Mitä nyt mökillä ollaan käyty juoksemassa ja emäntä on kastellut sen istutuksia. On ollut niin kuuma, että emäntää on ahdistanut olla mökillä, kun siellä kaiken lisäksi on hevosen kokoisia paarmoja. Ei voi olla ulkona, ei voi olla sisällä ja ei voi lämmittää saunaa, koska silloin mökin lämpötila nousee aivan liian korkeaksi.

Ja kaiken kukkuraksi emäntä löysi nurmikolta tämän:


Ainakin 30 cm pitkä kyyn vaihtonahka. Ei koskaan, ei koskaan mökillä ole tavattu käärmeitä ja sitten nyt... Toivottavasti oli yksinäinen ohikulkija ja kuuman kesän aikaan saama tapaus. Emännän sydän kyllä tykyttää nytkin kauhusta.

Vito: Ja kun ollu kuuma, niin jopa lattia on tuntunut mukavalta paikalta nukkua. Mulla on kaksi suosikkipaikkaa: sohvan alus ja isäntäparin sängyn alus. Oon kuulemma hyvä siivoamaan pölyjä.


Yritin mä kyllä nukkua parvekkeellakin, mutta tuommoinen +34°C parvekkeella on kyllä bostonillekin liikaa...


Hugo ja Vito: Sitte meillä kävi kylässä tuommoinen vaahtosammuttimen kokoinen kaveri. Sepä oli tosi reipas, eikä pelännyt meitä yhtään, vaikka aluksi me tietenkin vähän hösellettiin. 


Me keksittiin heti yhteinen puuha: lehtien kiskominen luettujen lehtien korista ja niiden repiminen. Voi että meillä oli hauskaa!

torstai 12. heinäkuuta 2018

Treffit Neron kanssa

Hugo ja Vito: Tänään me oltiin treffeillä meidän plokikamu Neron kanssa. Mehän tavattiin jo talvellakin, mutta silloin oli oululaisittain kamalan kylymä talavi ilima. Ja nyt oli melkein liian lämmin. Mutta onneksi joen rannalla tuuli mukavasti.


Me siis käppäiltiin Elban saarelle Oulujoen suistoon. Yritettiin etsiä paikka, jossa saisi vähän kahlata. Nero kahlasi, me ei. Ja me ollaan kaikki vähän semmoisia ujoja poikia. Puuhailtiin jokainen omiamme. Tarvitaan vissiin vähän pidempi tutustumisaika. Mutta hyvin meillä meni!


Nero kato, makee blondi!


Vihellettäis jos osattais. Ai niin, mehän ollaan konsulentteja. Mutta saa kait sitä tyttökoiria silti katsella.

Vito: Psst. Mä kerron Nero sulle yhden jutun. Me ei olla meren rannalla, niin kuin yksi tästä porukasta luuli... Tämä on vielä joen rantaa 😀.


Mutta mukava oli taas tavata! Ja hyvää matka sinne Rovaniemelle. Toivottavasti kestät näitä pohjoisen helteitä!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

After mökkiviikonloppu

Hugo ja Vito: Me oltiin taas viikonloppuna mökillä, mutta poikkeuksen siihen teki se, että emäntä oli osan ajasta keokätköilymegassa Haapajärvellä. Me ei päästy mukaan, vaikka oli siellä oli ollut tosi paljon geokoiriakin. Siispä me mielenosoituksellisesti karkailtiin. Ja paljon kauemmaksi kuin Pertin mökki. Onneksi isäntä sai houkuteltua meidät, ja etenkin Viton, takaisin omalle mökkitontille. Emännän palattua alkoi rutiinit...


Siis kumpi lähtee ekaksi, minä vai ruohonleikkuri? (Hugo)


No, ainakin yhden sammakon pyydän. (Hugo)


Kaupungissa on hyvä relaksoitua seuraavaa viikonloppua varten. Mutta sitä ennen me tavataan meidän plogikamu NERO!

http://amerikanbulldogginero.blogspot.com

See juu nekst viik!

Ja emäntä halusi pistää tähän yhden kuvan, mitä koekätköily on parhaimmillaan/pahimmillaan. Yhteistyötä, sillan alla, mutta silti DNF (Do Not Find).


maanantai 2. heinäkuuta 2018

Muinaismuisto

Hugo ja Vito: Siis joskus kauan, kauan sitten, kun emäntä aloitti tämän plokin kirjoittamisen, meillä oli Elvis. Ja Elviksellä oli rispii, joka joutui heikoille jäille. Ja siitä on aikaa ainakin viisi vuotta.

Ja kun me ollaan semmoisia mestarietsiviä, niin me löydettiin viikonloppuna se rispii!


Vito: Mikä tää tämmöinen lelu on, en oo ikinä nähnyt?


Hugo: Ai tää, tää on rispii, isäntäväki voi heitellä sitä ja me otetaan (lue minä) otan sen aina kiinni.

Hugo ja Vito: Se rispii joutui joskus heikkojen jäiden aikaan järven jäälle. Ja kun virtaus käy sinne meidän mökkiä kohti, niin sinne virta oli sen tuonut. Me kyllä myllättiin vähän liian kaukana mökistä... Mutta sen tuloksena löydettiin tuo rispii. Muovi on näköjään kestävä materiaali. Onneksi tuo ei mahdu meidän mökillä minkään vesieläimen suuhun.

Hugo: Nyt chillaillaan!


Vito: Tässä on kuva meidän mökin nurmikosta. Se on oikeastaan ihan tuommoisen näköinen kauttaaltaan. Mä oon nimittäin mestarisilppuaja. Tuosta löytyy ainakin kymmenen puupalan pätkää!


Ja lopuksi rispiin tarkistus!


Kyllä se on Elviksen rispii!

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Se oli juhannus...

Hugo ja Vito: Juhannus sitten tuli ja meni. Alkuun sateli niin, että oltiin aatto kaupungissa, mutta juhannuspäivänä lähdettiin sitten mökille. Sääkin parani ihan mukavaksi. Ja voi että kun me juostiin mökillä... Portti systeemi on nyt sellainen, että me ei päästä siitä läpi, valitettavasti...

Mökillä meille paljastui ylläripylläri: oma uima-allas. (Emäntä oli sen ilmeisesti mielenhäiriössä ostanut...)




Hugo: Joten minähän tiesin heti, miten altaan kanssa toimitaan, mutta Vito ei ymmärtänyt tuon hauskuuden päälle mitään. Vesi viilentää mukavasti ja pitää paarmat loitolla.

Vito: Vielä en uskaltanut mennä polskuttelemaan. Mutta mylläsin pitkin mökkitonttia monta tuntia. Ja illalla mun naama näytti tältä...


Emäntä kauhistui... Silmät turvoksissa, kuono turvoksissa, pyllyn reikä turvoksissa... Siis siellä mökillä oli hevosen kokoisia paarmoja. (Missä lie Vito tonkinut, emännän huom.). Mutta aamuun mennessä olin taas ihan itteni näköinen.

Hugo ja Vito: Kun tultiin takaisin kaupunkiin, niin ei jaksettu muuta kuin nukkua. Citykoiralle maalaisjuhannus on tosi rankkaa.


Emännän divaani on verhoiltu uudelleen...


Ja Vitokin löysi hyvän pedin...

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Moro sano poro

Moro!

Hugo ja Vito: Ollaan taas oltu pois linjoilta hetki. Ja ette ikinä arvaa syytä. Tietokone... Taas on uusi kone messissä ja ehkä nyt lyyti kirjoittaa vähän sukkelampaan. Niin vain se meidän melkeinpä tasan vuosi sitten korjattu kone teki täys paussin ja lopetti toiminnan. Onneksi kaikki vanha tieto saatiin siirrettyä tähän meidän uuteen koneeseen. Paitti ku emäntä sai tämän perjantaina, se ei saanut tätä auki. Piti odottaa maantaihin. "Ai, niin, se salasana on 1". Melkeimpä kaikkea emäntä ehtikin jo kokeilla.


Aurinko paistaa ja silmät on kiinni... Mutta komeita ollaan.

Muuten ollaan oltu mökillä. Vito on kehittänyt karkailun huippunsa. Löytää aina tien ei sallituille maille. Niinpä mökin porttisysteemiä on kehitelty. Jatkona on tikapuita ja saavia. Muuten se karkailu ei niin haittasi, mutta kun mökin lähistöllä on nähty susi, ilves kahden poikasen kanssa ja maakotka... Villiä luontoa siis.

Vito: Tosi mahtavaa olla mökillä vapaana. Ja sitten illalla olenkin ihan kanttu vei... Ihan sama nukunko kopassa vai ulkopuolella...


Hugo ja Vito: Autoilu on mukavaa. Hugolla on jo olemassa turvavyö (mutta ei tässä kuvassa...) Vitolle ostetaan samanlainen. Viton koko alkaa olemaan siinä mittasuhteessa, että paljoa ei enää tule kokoon lisää.


Vito on vähän rimpula. Vai onko Hugo pikkuisen pläski?


Vito: Ehkä mä vähän vielä vahvistun tuosta...

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kesän maku

Hugo: Nyt on vasta toukokuun puoliväli, mutta kylläpä on ollut lämmintä. Me aloitettiin meidän mökkikausi viikonloppuna. Mulla oli siellä yksi ainoa harrastus: sammakoiden metsästys.


Mä jaksoin seistä ja vaania niitä sammakoita tuossa rantavedessä monta tuntia. Välillä emäntä pakotti mut lämmittelemään, mutta enhän mä kauan malttanut olla pois rannalta.


Mä opin pian oikean tekniikan. Kun rantavedessä seisoo ihan hiljaa, niin ne sammakot tulee pikkuhiljaa siihen rannalle. Sitten niitä voi räpsiä tassulla. Ja sitten ne lähtee lipettiin. Mä huomasin myös, että se hassu ääni, kurnutus, tulee niistä sammakoista. Ja missä kurnutus kuului, siellä oli sammakko. Eiku ääntä kohti. Uimaan mä en vielä tohtinut.

Vito: Mä olin ekaa kertaa mökillä yötä. Ensin me juostiin Hugon kanssa mökin ympäri kilpaa. Sitte Hugo keksi ne sammakot.


Aluksi mäkin yritin pyydystää niitä, mutta minusta tosi tylsää hommaa. Niinpä nakertelin oksan kappaleita Elviksen haudan äärellä...


levähtelin aurinkotuolin alla...


ja mikä parasta: karkasin 😊. No en mä nyt ihan silleesti karannut, mutta menin tosi kauas rantaa pitkin. Tulin kyllä takasin, kun mua huudeltiin, mutta en ihan heti. Sitte kun isäntäväki meni saunaan, mut teljettiin mökkiin sisälle. Kuulemma turvallisuussyistä. 

Hugo: Joten illalla oltiin ihan kanttuvei, etenkin minä... Ja sohva on vanha tuttu sininen 😉.


lauantai 5. toukokuuta 2018

Nenän valkaisu

Hugo: Näin Wapun jälkeen on kuulemma hyvä valkaista nenä. Mulla se tapahtui pureksimalla tosi ahnaasti semmoista valkoista puruluuta. Samalla valkeni myös emännän divaanin kangas.  No, onneksi tuo valkeus ei ollut kovin tiukassa.


Meillähän oli ennen nukkumapaikkana emännän työhuoneen vuodesohva. Mutta emännän mielestä koko sohva oli susi. Kangas nyppyyntyi heti ja se suorastaan imi meidän karvoja. Varsinkin kun siinä hinkkasi selkää, niin se sohva oikein rätisi.


(Emäntä retusoi kuvaa, että pahimmat nypyt ei näy 🙂)

Vito: Joten nyt meillä on siellä nukkumapaikkana ihan oikea joustinpatjasänky! Päiväpeittoon ei tartu karvat ja se on helppo puistella ja pestä. Mutta... Sinne asettui lepäämään myös emännän lussahtanut Wappu-pallo. Musta se on aika pelottava...



Ja kuulkaas, se on niin että jos sitä lounasta ei ala tulla heti, niin minä...minä hyppään tulolilta pois 🙂.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ihana kevät!

No nyt se kevät sitten tuli, kertaheitolla. Vaikka onhan meillä vielä lunta, mutta tänäänkin oli lämmintä jo +14°C. Paitti me ei olla kamalasti päästy ulos porhaltamaan, koska a) rapakko, b) emännän noro-virus...

Hugo: Yksi kevään ja kesän varmoja merkkejä on parvekkeen avaaminen. Vitohan ei ole moisesta asiasta kuullutkaan. Mulle ja Elviksellehän se oli kans semmoinen "salahuone", joka paljastuu yht´äkkiä. Ai että sen lämpöisellä matolla on mahti ottaa päikkärit! Sinne kuuluu myös tosi hyvin kaikki äänet kadulta, niinku muut koirat (jos ne haukkuu) ja me vastataan niille yhtä äänekkäästi. 


Vito: Me käytiin myös Levillä. Se oli mun eka Lapin reissu. Hirmeen pitkästi ajettiin, mutta onneksi pysähdyttiin riittävästi, kiitos emännän keokätköjen. 


Levillä meistä ei tullut otettua kunnon kuvia, mutta tässä emännän muita kuvia: mutkamäki, ropo aitauksessa, tapettu ropo ja se tärkein, emännän ensimmäinen 5/5 keokätkö. Relaatio Kittlhän. Siitä vaan mentiin Ounasjoen yli saareen kätkölle. Kyllä nuo Lapin maisemat on hienoja. Vaikka kyllä meidän porukat tykkää vielä enempi ihan pohjoisen Lapin maisemista. Nuo nyt ei paljoa Oulusta poikkea.

Hugo ja Vito: Emäntä on ollut sängyn pohjalla siis liki viikon. Meitä se ei sen kummemin haitannut, saatinpahan hoitaa sitä ja olla sen lämmittiminä peiton alla. Meillä oli siis koko päivän koko talo käytössä. Ja aina kerran päivässä me vedettiin bostoni-parkouria ympäri taloa. Tänään emäntä huomasi jotain...


Meillä on tuommoinen yli 100 vuotta vanha arkku. Niinku sivupöytänä. Sen on tehnyt emännän pappa. (Siinä on myös semmoinen ovela lukko systeemi, että menee tovi, ennen kuin sen saa auki). Ja kukaan ei ole pyyhkinyt siitä pölyjä yli viikkoon. Ja siinä koristeena pari ei-ihan-halpaa-lintua. Ja nyt siinä on myös meidän tassunjäljet. TÄTÄ PÖYTÄÄ EI SAA KÄYTTÄÄ BOSTONI-PARKOURIIN...! Onneksi linnut ovat vahingoittumattomia.

Aurinkoista viikkoa kaikille kamuille!