sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kesän maku

Hugo: Nyt on vasta toukokuun puoliväli, mutta kylläpä on ollut lämmintä. Me aloitettiin meidän mökkikausi viikonloppuna. Mulla oli siellä yksi ainoa harrastus: sammakoiden metsästys.


Mä jaksoin seistä ja vaania niitä sammakoita tuossa rantavedessä monta tuntia. Välillä emäntä pakotti mut lämmittelemään, mutta enhän mä kauan malttanut olla pois rannalta.


Mä opin pian oikean tekniikan. Kun rantavedessä seisoo ihan hiljaa, niin ne sammakot tulee pikkuhiljaa siihen rannalle. Sitten niitä voi räpsiä tassulla. Ja sitten ne lähtee lipettiin. Mä huomasin myös, että se hassu ääni, kurnutus, tulee niistä sammakoista. Ja missä kurnutus kuului, siellä oli sammakko. Eiku ääntä kohti. Uimaan mä en vielä tohtinut.

Vito: Mä olin ekaa kertaa mökillä yötä. Ensin me juostiin Hugon kanssa mökin ympäri kilpaa. Sitte Hugo keksi ne sammakot.


Aluksi mäkin yritin pyydystää niitä, mutta minusta tosi tylsää hommaa. Niinpä nakertelin oksan kappaleita Elviksen haudan äärellä...


levähtelin aurinkotuolin alla...


ja mikä parasta: karkasin 😊. No en mä nyt ihan silleesti karannut, mutta menin tosi kauas rantaa pitkin. Tulin kyllä takasin, kun mua huudeltiin, mutta en ihan heti. Sitte kun isäntäväki meni saunaan, mut teljettiin mökkiin sisälle. Kuulemma turvallisuussyistä. 

Hugo: Joten illalla oltiin ihan kanttuvei, etenkin minä... Ja sohva on vanha tuttu sininen 😉.


lauantai 5. toukokuuta 2018

Nenän valkaisu

Hugo: Näin Wapun jälkeen on kuulemma hyvä valkaista nenä. Mulla se tapahtui pureksimalla tosi ahnaasti semmoista valkoista puruluuta. Samalla valkeni myös emännän divaanin kangas.  No, onneksi tuo valkeus ei ollut kovin tiukassa.


Meillähän oli ennen nukkumapaikkana emännän työhuoneen vuodesohva. Mutta emännän mielestä koko sohva oli susi. Kangas nyppyyntyi heti ja se suorastaan imi meidän karvoja. Varsinkin kun siinä hinkkasi selkää, niin se sohva oikein rätisi.


(Emäntä retusoi kuvaa, että pahimmat nypyt ei näy 🙂)

Vito: Joten nyt meillä on siellä nukkumapaikkana ihan oikea joustinpatjasänky! Päiväpeittoon ei tartu karvat ja se on helppo puistella ja pestä. Mutta... Sinne asettui lepäämään myös emännän lussahtanut Wappu-pallo. Musta se on aika pelottava...



Ja kuulkaas, se on niin että jos sitä lounasta ei ala tulla heti, niin minä...minä hyppään tulolilta pois 🙂.