Mutatassut

Hugo: Me nähtiin taas mun äiti Maya, mun sisko Peppi ja paikalla oli tietysti myös Elvis. Koirapuisto oli sateen jäljiltä vähän märkä. Pepin omistaja Emma sai meiltä monta halaushyppyä. Onneksi pesukone on keksitty.

Paikan kuningatar oli tietenkin Maya. Maya ei paljoa meistä nuorista välittänyt, seuraili vain tyynen rauhallisesti, että mitä ne hänen pentunsa puuhaavat.

Maya

Me muut sen sijaan kirmattiin pitkin ja poikin koirapuistoa. Paitsi Elvis. Se joutui taas lenkittimen jatkeeksi, kun se ihastui liikaa Peppiin.

Vasemmalta Peppi, Elvis ja Hugo

Mutta mitä tämä tämän aamuinen mahtaa tarkoittaa???

Tulva... taas

Elvis ja Hugo: Siinä kävi just niinku emäntä ennusti. Sitä kesää kesti tasan päivän. Täällä on koko kesäkuun tuullut, ollut kylmä ja SATANUT. Meillehän siitä sateesta ei ole muuta haittaa kuin että mökillä on taas tulva. Enempi emäntää surettaa maanviljelijät ja heidän vetiset pellot.

Mökkitie oli ihan tulvaveden vallassa. Suunta piti ottaa tien sivussa kasvavista heinistä, jotka kurkottivat tulvaveden yli. Emäntä ei edes uskaltanut katsoa, kun isäntä ajoi sen veden yli. Se pisti silmät kiinni ja painui matalalle. Käski isännän sitten sanoa, milloin ollaan taas kuivalla maalla.

No, nyt ei ollut pelkoa siitä, että oltaisiin karattu naapuriin. Eikä se ollut edes kotona.

Me taistellaan tässä kuvassa pallosta. Meillä on kyllä mökillä montakin palloa, muuta jostain syystä meille kelpaa vain ja ainostaan aina just se sama pallo, millä toinenkin leikkii. Ja takana näkyy tulvan valtaamaa nurmikkoa. Venekin olisi lähtenyt karkuun, ellei sitä sattumoisin oltaisi sidottu puuhun.

Hugo: Mä tykkäsin kahlailla tuossa matalassa tulvavedessä. Ja täydensin mun ruokavaliota syömällä runsaasti heinää. Plus napsin kukkapurkista emännän orvokkeja. Arvatkaas tykkäsikö se?

Soon kesä!

... ainakin tämän päivän. Huomenna taas kuulemma viilenee. Juhannus oli ja meni. Me oltiin mökillä ja juostiin hirmeesti. Emäntä ei ottanut yhtään valokuvaa ja nettihän siellä ei toimi. Tai toimii se, mutta yhtä hitaasti kuin Iivarilla. Emäntä väittää, että vielä vieläkin hitaammin. Ei näy näytöllä nelijää keetä, joskus vilahtaa kolome keetä tai sitte vain vilkkuu jotain kirjaimia.

Tänään päästiin Nallikariin. Ei kuitenkaan hiekkarannalle, kun sinne ei saa viedä koiria. Emäntä nimittäin ratkaisi yhden keokätkömysteerin, semmoisen, jonka on kolmen vuoden aikana ratkaissut vain 25 henkilöä ennen sitä. Sehän riemastui tapauksesta niin, että meidän piti lähteä lokkaamaan se kätkö heti. Se oli siellä Nallikarissa päin.

Siellä oli pusikossa kamalasti sääskiä, joten tuossa rannalla oli ihan mukava istuskella. Vähän me oltais haluttu kahlaamaan, mutta nyt ei päästy. Jotkut tiukkapipot ei kuulemma tykkää. Mutta tämmöistä tavallista meille nyt kuuluu, tämmöistä koiranelämää.

Petiongelma

Elvis ja Hugo: Meillä on siis mökillä se petiongelma. Tai ei se ongelma ole meillä vaan isäntäväellä. Kun siellä mökillä on vain se yksi pieni sohva. Me mahdutaan siihen ihan hyvin, mutta silloin isäntäväen pitää istua muualla. Ja mehän voidaan nukkua sohvalla vaikka kerrossänkytyyliin.

Mutta onneksi Mustissa ja Mirrissä oli sopivasti alessa semmoinen iso tyyny, josta emäntä on haaveillut jo pidempään. Ensin sitä testasi Hugo. Me on pistetty siihen päälle Hugon pentukodista saama viltti.

Sitten sitä testasi Elvis.

Ja lopuksi me mahduttiin siihen molemmat! Kyllä sopu sijaa antaa.

5-vuotias!

Elvis: Mulla on tänään synttärit! Mä täytän kokonaista viisi vuotta! Kyllä aika on mennyt hurjan nopeaan. Vastahan mä muutin sieltä Torniosta tänne kotiin.

Mitään sen kummempia juhlallisuuksia meillä ei tänään ole. Ehkä lähdetään taas mökille. Muutoin oon viikolla ulkoillut Hugon kanssa ahkerasti. Ensin reippailtiin Markkuun luontopolulla Tyrnävällä, keokätköjen perässä tietenkin. Ja emännän mielestä oli tosi mukava luontopolkukin.

Metsäkauriiden ruokintapaikka ja pelottava riippusilta...

Sitte käytiin myös Murron luotopolulla. Se ei ollut niin kiva paikka. Kaikki laavut ym. hirmeen sotkuisia... Maasto oli kyllä mukavaa.

Me on myös seurusteltu meidän pihajäneksen kanssa. Sillä on taas kaveri, vähän arempi kuin tää meidän vanha tuttu.

Ja koska ilmat ei näytä lämpiävän, me nautiskellaan kesän lämmöstä täällä meidän salahuoneessa, partsilla.

P.S. Eka, joko sä oot parantunut siitä sun gaumeesta hyökkäyksestä?

Pääskykouluttaja, osa II

Elvis: Mähän oon maininnut joka kesä tässä plokissa, että meidän mökillä on semmoinen pääskyongelma. Ei ne pääskyt sinänsä oo ongelma, kyllähän meidän emäntä linnuista tykkää, mutta niiden kakka on ongelma. Kun se niiden pesä on ollut just siinä rappusten yläpuolella. Pappahan on aikoinaan asettanut sinne mökin kuistin yläosaan semmoista kananverkkoa niiden pesimisen estämiseksi. No, se ei ole paljoa auttanut, toimi paremminkin tukiverkkona. Mutta pappa on myös asentanut pääskyille pesimislautoja. 

Ja nyt mun neljän vuoden koulutusurakka on tuottanut tulosta! Vihdoinkin ne paukapäät tajusivat aloittaa pesän rakentamisen semmoisen laudan päälle. Emäntä ei tietenkään saanut yhtään pääskyä kuvaan, mutta kyllä ne pesänrakennuspuuhissa tuolla nurkassa olivat.

Elvis ja Hugo: Sitte meille ostettiin mökille uus rilli. Ohjekirjassa oli neljätoista kuvaa, siis piis ohv keik... tai niinhän me luultiin. Ette voi kuvitella, kuinka kauan isäntäväellä kesti yhden rillin kasaamisessa. Aluksi me vähän autettiin niitä, mutta kun aikaa oli mennyt vaikka kuinka kauan ja rilliruuasta ei ollut tietoakaan, me päätettiin jättää koko homma niiden haltuun.

Siis nälkäkuolema kait tässä ehtii saapua. Emäntä hihkaisi jossain tässä kohtaa, että "nyt ollaan jo kuvassa neljä"... (Elvis lattialla, Hugo korituolissa)

Muuten mökillä oli kylmää ja sateista. Jonkun verran kyllä riehuttiin pihalla ja vain kerran karattiin naapuriin. Siellä savustettiin kalaa ja meillä... noh, se rilli oli vielä alkutekijöissä.

Ja tässä se rilli. Toista sivupöytää ei saatu vielä asennettua, kun siitä paketista puuttui joku tukirauta.