Peti

"Missä koiran peti kaksi yötä, siellä sen koti". Tarkoittaa vissiin, että kun peti seuraa mukana, niin me koirat ollaan aika sopeutuvaisia. Täällä plokimaailmassa on keskusteltu paljon, missä koirat saa nukkua. Jokaisella perheellä on omat tapansa. Mun plokikameli Nakki sai emännän mielestä tosi hienon sängyn, oikean tisain-sängyn!

Mulla on ollut käytössä sama peti pienestä pitäen.

Aluksi se peti tuntui kamalan isolta. Ja mulla oli aina seurana tuommoinen autoliikkeestä saatu Keijokekko. Se oli mun paras lelkku pienenä. Se mahtui mukavasti mun suuhun ja sitä pystyi ravistelemman hyvin. Nyt siitäkin on tullut raato.

Välillä mä oon käsitellyt aika kovakouraisestikin tuota mun petiä. Ja tänään, kun emäntä petas sitä, se huomasi yhden asian. Mun peti oli korjattu! Sen on täytynyt tapahtua siellä mun alkukesän hoitopaikassa. Ja hömelö emäntä huomasi sen vasta nyt! Täytyy sanoa, että oli siis viiden tähden hoitopaikka!

Mun peti on nyt ihan kompakti kokonaisuus. Tuo filtti on vaan ajan saatossa harmaantunut, vaikka kyllä sitä välillä pestään.

Tässä mä oon simahtanut vähän liian aikaisin. Ja mä siis aloitan aina mun unet tuossa mun pedissä. Mutta totuus on, että aamuyöstä mä löydyn isäntäväen sängystä. Tähän vielä yksi intiimimpi kuva musta ja emännästä. Isäntä on sen tietenkin salaa napannut ja se on ihan epätarkka, mutta tässä tapauksessa sitä ei muuten julkaistaskaan. Kuten huomaatte, kumpi antaa tilaa ja kenelle?

Mökillä

Mä oon taas viettänyt melkoisen tovin mökillä. Siellä ei internetti pelaa, tai kyllä kait se pelaa jollain lailla, mutta emäntä sanoo, että se on nettivapaa alue. Voi että siellä oli lämmin! Ja ei ollenkaan enää sääskiä. Muutama paarma pörräsi ahkerasti, mutta mä sain syötyä melkein ne kaikki.

Ja sitte mä aloin tutkimaan mun lopotomia-possun tarkempaa sisärekennetta, kun se ei oo törissyt enää pitkään aikaan. Kurkunpää näyttäis ainakin olevan kunnossa. Mutta mä hukkasin sen päälaen, joten ei siitä enää ehjää saa millään...

Paarissa

Mä pääsin tänään paariin! Isäntäväen lomat lähenee loppuaan ja ne päätti käydä syömässä ulkona. Ja mä pääsin mukaan. Se oli semmoinen ulkoilma-paari, emäntä kutsui sitä joksikin mättöpaikaksi. Mutta se oli oikein hyvä paari, siellä oli koirille oma vesipiste.

Isäntä otti semmoisen lihalautasen ja sehän sopi mulle oikein hyvin. Siinä oli mm. kanankoipi, jonka isäntä tipautti tietenkin maahan. No, mä sain sitten syödä ne loput lihat siitä koivesta. Sitte mä sain maistaa hirvipullaa, poromakkaraa ja possua. Toivottavasti mä pääsen taas kohta paariin. Paremmat sapuskat siellä on ku kotona!

Ja käyttäytyäkin mä osasin. Ruokailun jälkeen otin ihan rennosti, kun isäntäväki rupatteli omiaan.

Portaat

Me tehtiin nyt sinne mökille se uusi porras. Pääskynpojat eivät olleet enää päivisin pesässään, mutta yöksi ne tuli sinne nukkumaan. Ja vanhemmat kantoi niille vieläkin ruokaa.

Aluksi mä vähän arastelin sitä uutta porrasta ja vedin hirmuloikalla aina portaan ja rappurallin yli. Mutta isäntäväellä oli mulle yllätys. Uus pehmeämpi ja kevyempi rispii! Mä olin siitä niin innoissani, että ihan vahingossa astuin portaalle, kun toin sitä rispiitä emännän heitettäväksi.

Siellä Ylivieskassa meni ihan hyvin. Mä sain pykälää paremmen tuloksen kuin Oulussa eli ERI 1, erinomainen, ykkönen. Mutta en sertiä. Tuomaritäti sanoi, että mun silmät on vähän liian vaaleat ja nenän reiät liian pienet! Voi höh! Mutta emäntä oli riemuissaan tuomarin kommentista "koira esitettiin erittäin hyvin". Mulla ei oo yhtään kuvaa sieltä näytelmästä, kun me huomattiin semmoinen juttu, että isäntä lähtee hyvissä ajoin piiloon, niin mä keskityn yksinomaan emäntään, enkä haikaile isännän perään.

Ja siellä mökillä me pistettiin tämmöinen suoja sen hienon portaan päälle. Tässä on kahden yön aikana tullut tuotos...

Jänes

Tässä meidän kerrostaloalueella asuu kolmatta vuotta pupujussi, jänes. Aluksi niitä oli kaksi ja ne sai ainaskin yhden poikasen, mutta sitte emäntä näki kerran sen poikasen liiskautuneen auton alle. Ja se toinenkin jänes katosi. Mutta tämä yksi yksilö on elellyt tässä pitkään. Viime vuonna se asusteli meidän talon ekakerroksen parvekkeen alla. Se tuli aina iltauutisten aikaan takapihalle syömään. Nyt se on muuttanut tuonne vastakkaisen talon parvekkeiden alle. Ja se tulee aina vaan rohkeammaksi. Mä oon nähnyt sen monesti ja mä en oikein tiedä, miten mun pitäis suhtautua siihen. Eilen se päästi mut jotain 5m:n päähän. Meillä oli tuijotuskisa. Se jänes hävisi ja otti spurtin.

Emäntä sai vielä illalla napattua siitä jäneksestä kuvan. Kuva on otettu sen työhuneen ikkunasta, lasin läpi. Eli jos oikein tarkasti katsoo, niin se jänes nököttää tuossa melkein keskellä kuvaa, kolmannen puskan vasemmalla puolella. Kuvan voi klikata isommaksi, jos se helpottaa näkemistä.

Ja tossa näkyy sen pylly, kun se kiiruhtaa piiloonsa. Parempia kuvia ei saatu tällä kertaa.

Pääskyt

No, niih. Mä oon taas takaisin kaupungissa. Me ollaan oltu edelleenkin mökillä maalaamassa. Nyt siellä tuli sitten valmista. Paitsi porrasta ei vielä rakennettu. Nimittäin sen portaan yläpuolella on pääskysen pesä. Ja kun me mentiin sinne, niin siinä väliaikaisten porraslautojen paikalla oli kakkavuori! Joo, kakkavuori. Miten ihmeessä noin pienet pääskyt voi kakata niin paljon.

Niinpä isäntäväki päätti, että ne ei raaski pistää uusia porraslautoja vielä paikoilleen, vaan odotellaan, että nuo pääskynpojat lähtee pesästään. (Kuva on isännän kännykällä otettu, laatu on siis sitä sun tätä, khih hih). Pappa on asentanut tuonne taakse tuommoiset verkot, ettei ne pääskyt tee pesää kuistin sisäpuolelle. Siitä vasta siivo syntyis. Emäntä sanoo, että tuota pääskynkakkaa on miltei mahdotonta pestä pois. Se kuulemma jumiutuu tosi lujaan ja vie maalit mennessään. Mutta rohkeita nuo pääskyt on. Ne ei pelännyt mua yhtään. Vaan sorsatpa pelkää, vaikka ne on isompia.

Tässä meikä odottelee maalien kuivumista. Muuten, kerran ku emäntä kattoi televisiosta jotain "huvilaa ja huussia" se tuli kamalan iloiseksi. Se sisustaja valitsi sinne huvilalle just samanlaisen maton kuin tuo, mistä näkyy vähän reunaa. Eli meilläkin on siis tyylikäs (?) mökki.

Erinomainen, .... kakkonen

Kylläpä oli rankka viikonloppu. Kaksi näytelmää. Mä sain kummastakin näytelmästä saman arvosanan, erinomainen 2. Elikkäs yks ruåttalainen voitti mut kumpanakin päivänä. No, olihan se komea... täytyy myöntää.

Eka päivän oli tuomari vaihtunut ja meidän ryhmä oli viimeisenä. Se tuomari oli semmoinen vanha mummeli, joka oli jo varmaan aika väsynyt. Se tuskin jaksoi katsoa meitä. Munkaan ei tarvinnut juosta kuin kerran kehän ympäri.

Tässä mä seison kopeloitavana. Näiden kuvien laatu voi olla sitten mitä tahansa, kun isäntä on ne ottanut. Se tuskin edes tietää, mitenpäin kameraa pidetään kädessä. Jos nyt meidän kuvat on koskaan mitään korkeatasoisia ollutkaan.

Sunnuntaina oli sitten ihan eri meininki kehässä. Mäkin sain ravata suuntaan jos toiseen. Ja sitte tuomari kirjoitti ainoan nekatiivisen asian minusta "lyhyt etutassujen askel". No, miten siinä mitään laukka-askelia otat, kun toinen pitää tiukasti hihnasta kiinni.

Tämä oli siis vasta mun toka ja kolmas näytelmä. Mun isäntäväki hämmästyi, kun ne saapui kilpakentälle. Siellä oli ainaskin tuhat telttaa/katosta. Ja meillä oli vaan ne retkijakkarat. Mutta hyvin niilläkin pärjäsi. 

Mä käyttäydyin kuulemma tosi nätisti koko ajan. Ja tässä meidän vaatimatonta kisavarustusta. Pyyhe ja retkijakkarat...

Check!

- kehän aikataulu: check
- rokotustodistukset: check
- rekisterikirja: check
- vesipullo: check
- vesikuppi: check
- kosteuspyyhkeet (akkojen vouhotusta!): check
- harja: check
- kakkapussit: check
- näyttelyhihna: check
- isäntäväen retkituolit: check
- mulle pyyhe alustaksi: check
- näyttelynumero tulostettu: check
- hakaneuloja näyttelynumeron kiinnittämiseen: EI OLE!

Joten nyt vielä kiireesti kauppaan ostamaan hakaneuloja. Unohtuikohan emännältä listasta jotain? Onneksi mä en tartte semmoista trimmauspöytää. Isäntä sanoi, että jos tarvitsisin, me tarvittais myös isompi auto...

Mä otan ihan relax!

Reenikausi

Mulla on nyt ollut tosi kova reenikausi päällä. Nimittäin viikonlopun näytelmät lähestyvät. Mun pohjakunto on luotu mökillä kun mä oon juossut pallon perässä ja kasvattanut mun lihasvoimaa. Täällä kaupungissa tapahtuu sitten viimeistelyharjoitukset. On kuulkaas pojat kovaa hommaa, ainakin emännän mielestä!

Mä oon siis juossut, harjoitellut näytelmähihnan pitämistä, harjoitellut kehähölkkää ja harjoitellut nätisti pöydällä seisomista. Ja sitten mä saan palkaksi kuivattua kanafilettä. Se on parasta.

Ja emäntä se vasta hössöttänyt onkin. Osti itelleen uuden puseronkin. Muahan siellä arvostellaan eikä emäntää. Luuleekohan se, että ne on myös ihmisten missikisat? Ja sillä on kuulemma kauhea dilemma. Kumman laukun se ottaa sinne näytelmään mukaan?

Mulla on ratkaisu. Otetaan muovikassi. Khih, hih.

Maalausurakka

Mä oon ollut monta päivää meidän mökillä. Siellä maalattiin ja mä en saanut liikkua oikein missään. Paitsi tietenkin pihalla. Joten mä juoksin ulkona pallon perässä, kahlailin järvessä, kävin soutelemassa, söin paarmoja ja nukuin makeasti.

Ekaksi mä tietenkin haukuin sen hiomakoneen. Ja kyllä mä haukuinkin lujaa. Mutta sitte mä ajattelin, että antaa olla. Se on vaan tyhmä kone.

Ja sitte huusi emäntä lujaa. Mun mielestä ihan turhaan. Tuohan oli vasta pohjamaalaus...

Siellä meidän mökin lähellä on nähty susi! Meitä ei sudet haittaa, mutta mun emäntä vähän epäröi, että osaisinko mä pelätä lainkaan sutta? Silloin kun siellä nähtiin edellisen kerran susi, mun edeltäjäni Vallu ei ollut tullut ollenkaan vapaaehtoisesti mökistä ulos.  Se vissiin haistoi vaaran...

Sataa...

Mulla on tylsää... Täällä sataa jatkuvasti. Mökillekään ei kuulemma pääse, kun isäntäväellä on kaikenmaailman säätöä. Niinku autonhuolto.

No, huomenna me joka tapauksessa lähdetään sinne. Ja sinne on ostettu yksi uusi pörinäkone lisää. Hiomakone. Mökin kuisti pitää hioa ja maalata. Ainakin pikkuisen aion haukkua sitä hiomakonetta. Mun emäntä kyllä miettii jo myös sitä maalauksen taktiikkaa. Miten mut saadaan pysymään pois kuistilta? Ja maalauksen viimeinen vaihe pitää kuulemma toteuttaa niin, että minut ja tavarat pistetään autoon. Emäntä sipaisee maalia portaisiin ja tulee niiku pylly edellä sieltä pois, khih hih. Ja sitte sinne mökkiin ei pääse kukaan ainakaan vuorokauteen.

Me vaan emännän kanssa tarkkailaan sadetta ja ohimeneviä koiria ja ihmisiä...