Kevättempauksia

Kun aurinko paistaa taas päivisin jonkin aikaa, mulla on yksin ollessa enerkiaa tehdä kaikkea pikku hommaa. Meillä kotonahan tehdään kaikkenlaisia varotoimia, kun isäntäväki lähtee töihin. Niiku salvataan makuuhuoneen ovi tai pistetään tuolit ihan kiinni pöytään, etten mä pääse harrastaan esim. parkouria. Ja sitte meidän olohuoneen pöytä siirretään aina töpselien eteen, etten mä nakertele sähköjohtoja.

Eli näin. Ja jos oikein tarkkaa katsoo tuota kuvaa, niin huomaa mun vähän pyöristelleen noita pöydän kulmia. Mutta terävät kulmathan on vaarallisia.

Mutta eilen isäntäväellä tuli niin kiire töihin, että ne ei muistanut siirtää tuota pöytää. Siinä oli lehti, kaukosäädin ja kynä. No, mä nakertelin sen kynän atomeiksi. Sitte mä kuljettelin isännän kengät (3 kpl) sillai kivasti ympäri taloa. Kun en päässyt keittön pöydälle, niin vedin mielenosoitukseksi yhden tabletin sieltä alas. Sitte hyppelin eteisen kaapin päälle ja löysin sieltä hanskat ja pipon. Kaiken kukkuraksi murtauduin jälleen makkariin ja pidin siellä yhden hengen diskoa sängyllä.

Joten tervetuloa kevät ja enerkisyys!

Mun ja emännän varjot.

Piitsillä

Mä oon lenkkeillyt viime päivinä ahkerasti, kun ilmatkin on olleet ihan kivoja. Pikkuisen on ollut pakkasta, mutta niin vähän, että en oo tarvinnut lenkkareita. Mun emäntä on huomannut sen, että jos mulla ei oo lenkkareita jalassa, mä nuuskuttelen ja merkkaan paljon enemmän paikkoja. Eli eteneminen käy hitaammin. Mutta takki on ollut päällä ja joka kerta meillä käydään henkien taistelu.

Älä luulekaan, että mä tulisin vapaaehtoisesti lähemmäs! Ei vaikka millä herkuilla houkuttelet! 

Sitte taistelun jälkeen me lähettiin lenkuroimaan ja mentiin piitsille. Siellä oli tuulista ja pöhköjä sorsia. Ja me kateltiin vähän aikaa, kun jotkut ihmiset meni uimaan viereiseltä laiturilta. Hrrr...

Ja joulun aikaanhan mä törmäsin kadulla pitsaan. Nyt mä löysin rinksun. Ehkä kinitonikin. Ja en saanut maistaa.

Päivänvaloa

Tänään, kun mun emäntä tuli kotiin, me lähdettiin heti lenkuroimaan. Pakkasta oli nimittäin VAIN noin -5°C ja oli vielä päivänvaloa. Ihan aurinko pilkisti pikkuisen pilvenraosta. Onneksi viikonlopulle on luvattu samanlaista keliä. Mun ja mun emännän kunto on melkein romahtanut, kun me ei olla päästy pitkään aikaan kunnon lenkille.

Mutta siinä kun me matkattiin päivänvalossa eteenpäin, minä edellä ja emäntä takana, se huomasi, että mun takareidet on ihan valkoiset. 

Joten aurinkoa kaivataan ja pian. Mä haluan rusketusta. Mä pistän tohan alas mun yhden kesäkuvan, jossa näkyy jotenkuten mun ruskettuneet reidet. Ja pyllerön reikäkin on ihan ruskettunut, nyt se on kuulemma vaalean punainen...

-9,6°C

Pakkanen oli tänään illalla lauhtunut -9,6 asteeseen. Se meinas sitten kunnon iltalenkkiä. Eli paksumpi takki päälle ja lenkkarit jalkaan!

Vähän tietenkin vastustelin tuota pukemista. Ihan periaatteen vuoksi. Mutta lenkillä me nähtiin TAAS se jänes. Se varmaan tuntee jo mut. Se nimittäin pysähtyi katselemaan mua ja päästi mut vähän lähemmäksi. Sitten se sanoi mulle "moi!". Se heitti päätään silleen taaksepäin, tiiätte varmaan mitä tarkoitan, ja huikkasi mulle samalla ihan selvästi, että "moi!". 

Lopuksi pääsin pitkästä aikaa puistoon. Siellä mä rymistelin jonkun Vekun kanssa. Mutta se Vekku oli vähän liian raisu ja niinpä päätettiin lähteä kotiin. Mutta emäntäkin oli tyytyväinen, että me kumpikin saatiin ulkoiltua!

Manikyyri

Mulla oli tänään kynsihuolto elikkäs manikyyri. Mun manikyyri sujuu - no joo, kohtalaisesti. Heti kun mä nään kynsisakset, mä juoksen pakoon. Niiku tuolien tai pöydän alle. Isännän tietokonepöydän alusta on mitä mainion pakopaikka, varsinkin jos isäntä istuu itse koneella. Sinne pöydän alle ja sen jalkojen ja tuolin taakse emännän on mahdotonta ylettyä.

Kesällä mun kynsiä ei tarvitse paljoakaan leikata. Se etu asfaltilla kävelystä on. Mitä nyt paria takajalan kynttä, jotka ei tavallisesti osu maahan.

Kanapalat kehiin ja leikkaus käyntiin! Mun molemmissa takatassuissa on kaksi mustaa kynttä. Niiden leikaaminen on kuulemma erityisen vaikeaa. Emäntä ihmetteleekin, että miten mustakyntisiltä koirilta uskaltaa lainkaan leikata kynsiä? Nyt me napattiin tuosta mustasta kynnestä iso pala pois.

Ja on kuulemma oudon oloista, kun mä tassuttelen nyt lattialla ja ei kuulu minkäänlaista kynsien ropinaa.

Siisti! Vähän vielä tuosta paranneltiin muutamaa kynttä.

Pakkasukko

Hirmeitä pakkasia se on pidellyt täällä päin. Mun ulkoiluista ei oo tullut yhtään mitään. Nopsasti vaan käväisen tarpeillani. Pikkuhätä ja isohätä. Ja on ollut niin kylmä, että mä oon pari kertaa tehnyt sen isonhädän ihan ovensuuhun, katoksen alle. Khih, hih. Onneksi tuote on ollut sen verran kiinteää, että emännän on ollut helppo kerätä se pois.

En mä sitä tahallani oo siihen tehnyt, mutta kun mua palelee niin mahdottomasti ja mä vedän koko ajan sisälle päin. Ja sitte kun me ollaan jo ulko-ovella, mä hokasen, että pitäiskö tehdä se isohätäkin, niin olisi sitten helpompi olla sisällä. Eikä tulisi niin paljon niitä rupsuja...

Eli mä oon kuntoillut aika paljon sisällä. Mä tuon tuon Kongi Wubban ihan emännän syliin, niin sen ei tarvitse taivutella kehoaan. 

Sitte meillä on myös vetokisoja.

Tosta jos heittäisit! Toivottavasti nämä hirmupakkaset lauhtuisi ainakin viikonlopuksi.

Tammikuu

Tammikuu, tuo kuukausista turhin, tapaa mun emäntä sanoa. Ja mä oon ihan samaa mieltä! Mutta eilen näkyi jotain kirkasta, se oli aurinko! Mutta samalla pamahti kovat pakkaset päälle. Joten taaskaan ei oo hyviä lenkurointikelejä. Sateella ja märällä mut pakotetaan ulos, mutta pakkasella isäntäväki on hieman armollisempi. Emännällä ei kuulemma oo itelläänkään jotain toppahousuja. Yhet on kuluneet puhki ja toisista se on tursunnut yli... 

Eikä lehissäkään oo mitään luettavaa...

Naamailuhaaste

Mä otan vastaan tuosta Myrskyn ja Tuiskun plokista tuon naamailuhaasteen! Eli tarkoitus on näyttää mun monipuolisia ilmeitä, vähän hassujakin sellaisia. Ihan kamalasti multa ei hassuja kuvia löydy, kun mähän oon niin komea :) Ei vaiskaan, emäntä poistaa omasta mielestään epäonnistuneet kuvat hetimiten kamerasta tai tietokoneelta.

Aurinkotuoli-ilme

Turposilmäilme

Snus i munnen

Just joo, lopeta jo!

Hygieniakuva

Kalju-uakari

Meitä bostoneita ei ole kyllä luotu tänne kylmään ilmastoon. Nimittäin nyt talvella, kun turkin pitäisi olla kaikista paksuin ja lämmittävin, tuntuu, että mun turkki on entistäkin ohuempi. Emäntä sanoo, että mä alan muistuttamaan kalju-uakaria...

Mulla on ihan normaali karvanlähtöaika keväällä ja syksyllä. Silloin kuulemma mun pieniä ja kovia karvoja löytyy joka paikasta. Ja ne ei lähde sohvasta irti sitten millään. Mun emäntä tapaakin puhdistaa sohvaa semmoisella rullatarralla.

Mutta mä rusketun kesällä! Ehkäpä siksi mun pää ei näytä kesäisin niin kaljulta. Viime kesänä mun takareidet ihan kesi, kun mä sain liikaa arskaa yhtenä päivänä. Joten varmaan mun pitää alkaa käyttämään aurinkovoidetta...

Urpaani versio

Tässä yks päivä, kun mä lenkuroin porukoiden kanssa, mä törmäsin tähän:

Siis pitsa keskellä jalkakäytävää! Kinkkukepabsalamiaurajuusto pitsa! Miten ihmeessä se oli siihen unohtunut? Ja keneltä? Se oli varmaan tippunut pitsapojan kyydistä.

Vaikka pitsanreunat on mun yhtä suosikkiruokaa, niin nyt en saanut edes koskea tuohon. Ilmiselvästi siitä on linnut käyneet nokkimassa itelleen apetta. Emännän yks kaveri sanoi, että ennen muinoin tontuille vietiin puurokuppi ulos joulun aikaan. Että tämä on varmaan semmoinen urpaani versio asiasta. Jos mä oisin tonttu, niin paljon mieluummin mä pitsaa nakertelisin kuin puuroa litkisin.

Koiran ja kissan ero

Mulla oli sitten vauhdikas uusi vuosi. Meillä oli vieraita ja mä riehusin tosi kunnolla! Raketteja käytiin kattomassa ja mä en pelännyt yhtään. Ja varsinkin sen jälkeen ku mä näin taas sen jäneksen, multa unohtui raketit kokonaan. Se jäneshän tuo näytti raukka olevan aivan hädissään.

Mutta meillä oli vieraina Pee ja Ässä. Niillä on ollut kissa, joka eli liki 20 vuotiaaksi, RullaSanna. Nyt se on haudattu niitten takapihalle. Mutta siis, kun mä sitten vihdoin väsähdin joskus yhden maissa ja menin varovaisesti siihen Ässän viereen köllimään, niin multa pääsi vahingossa pieru... Johon Ässä totesi "kissat ei muuten piere". Jaa, tämäkö se on sitten se kissan ja koiran ero? Kissatko ei muka piere? Ja tämäkö on se juttu, joka erottaa kissaihmiset ja koiraihmiset toisistaan?

Että tämmöisiä mä tänään pohdin...