Uusi vuosi ja uudet pannat

Elvis ja Hugo: Tänään me saatiin uudet pannat! Alunperin emäntä lähti ostamaan Hugolle uutta kaulapantaa, kun se dimanginen on jo nyt liian pieni. Sitte Mustissa ja Mirrissä oli semmoinen tarjous, että kun ostaa kaksi tuotetta niin saa kolmannen ilmaiseksi. No nappuloiden ja Hugon pannan lisäksi emäntä osti sitten Elviksellekin uuden pannan. Tällä yhtälöllä me saatiin ruokapussi ilmaiseksi. Se kun oli halvin tuote.

Tieteski lilat, kun se on meidän emännän lempiväri. Ja on meillä ne valjaat, mutta nämä pannat on semmoisille pikkureissuille.

Ja tännä käytiin pikkureissulla ulkona koko porukalla. Ja me ilman takkeja. Kun oli peräti +2°C lämmintä. 

Mutta meidän piti lähteä sisälle melko nopeaan, kun Elviksen tassusta alkoi vuotamaan verta. Sitä on täplä tuossa Hugon takana. Emäntä nimittäin leikkasi eilen vahingossa Elviksen toisen mustan kynnen liian lyhyeksi. Siitä alkoi tietenkin vuotamaan verta. Me pyöriteltiin Elviksen tassua perunajauhoissa ja pistetiin tuppo siihen kynnen päälle. Verenvuoto tyrehtyikin melko pian, mutta nähtävästi terävät lumikiteet ärsyttivät kynnen päätä niin paljon, että se alkoi jälleen vuotamaan. Ennen isännän ja Elviksen tekemää pitkää lenkkiä, Elvikselle pistettiin tossu siihen takajalkaan. Ja eipä vuoda enää kynnen pää.

Ja lopuksi me pistetään tähän eilisiltainen söpöstelykuva. Me ollaan jo (joskus) näin läheisiä!

Kolme viikkoa takana

Emäntä kertoo: Jos ovat ihmislapset keskenään erilaisia, niin ovat koiratkin. Hugon sopeutuminen meidän talouteen on käynyt tosi vaivattomasti. Varmasti osansa on sillä, että talosta löytyy toinen koira, Elvis. 

Mielestäni Hugo on ollut alusta asti rohkeampi kuin Elvis. Hugo tutustuu ennakkoluulottomasti uusiin asioihin, osaa pitää puoliaan ja on kaikin puolin uteliaampi. Elviksellä meni ainakin neljä päivää, ennen kuin hän uskalsi keittiötä ja olohuonetta pidemmälle. Hugo kolusi koko talon samantien läpi. Taluttimessa kulkeminenkin onnistui heti. Elviksellä homman opetteluun meni ainakin viikko. Esimerkillä on varmasti vaikutusta. Ja en tiedä, johtuuko pentuudesta, mutta Hugo rakastaa lumihangessa pomppimista. Elvis ei tassujaan moisella hommalla sotke.

Elvis on ollut luonteensa mukaisesti tosi pitkäpinnainen ja lempeä. Hugo osaa kyllä ärsyttämisen taidon, napsii Elvistä kaulasta ja houkuttelee kilpajuoksuun. Mutta kyllä Elviskin kouluttaa Hugoa, "kurmuuttaa" koiramaiseen tyyliin. Mutta ei pure. Viereensä nukkumaan Elvis ei vielä Hugoa päästä, mutta jos Elvis on uninen, ei haittaa, vaikka Hugo tuleekin melkein iholle.

Elvis: Meillä oli oikein mukava joulu. Yhteensä me saatiin kolme joululahjaa. Ja kinkkua aina vähän välissä. Marjalta me saatiin yhteiseksi lelkuksi tämmöinen vetopallo. Sen luulisi olevan bossunkestävä. No nii, Hugo oli nopeampi...

Sitte mä sain tämmöisen vinkupuntin. Se ei vingu enää.

Hugo: Mä sain joululahjaksi tämmöisen röhinäpossun. Se röhisee vielä. Emännän mukaan tämä on talon kolmas röhinäpossu. Niille muille on on tehty lopotomialeikkaukset, josta ne ei toipuneet. Sen jälkeen ne suolestettiin.

Ja välillä on mukava tarkkailla maailmaa emännä sylistä...

Ja meillähän ei ole joulukuusta. Joulun tunnelman tuovat nämä puiset tontut, joihin me ei valitettavasti ylletä. Ei Elviskään.

Hyvää Joulua!

Ainoa jotenkuten onnistunut yhteiskuva meistä. Hugo ei osaa olla paikoillaan kuin nukkuessaan...

Mukavia tykkäyksiä

Kaikkihan te tiedätte Lennun, tuon presidentin koiran. Ja me kuulutaan Lennun kanssa samaan Facebook-ryhmään, Suomen Bostonit. Eilen sitten Lennun emäntä, rouva Jenni Haukio toivotti ryhmän kautta kaikille Suomen bostoneille, "rakkauspakkauksille", Hyvää Joulua! Jutussa oli myös linkki uutiseen, jossa kerrottiin Lennun saaneen lahjaksi vegaanisen luun ja rouskutelleen sen hyvillä mielin poskeensa.

No, mehän tietysti toivotettiin myös Lennulle päin Hyvää Joulua. Ja arvatkaas mitä? Jenni Haukio vastasi meille tykkäyksellä! Me oltiin koko ilta niiiiiin iloisia.

Tokihan hän oli tykännyt kaikkien muidenkin jouluntoivotuksista, mutta silti. Ei olla ennen jouluntoivotuksia presidentiltä päin saatu, näin henkilökohtaisesti.

Hugo: Täällä on satanut lunta. Mä oon yrittänyt vähän ulkoilla. Villapuku on vielä pikkuisen iso, mutta kun helman taittaa ylöspäin, niin se ei menoa haittaa. Tosin yhtään kakkaa ei ole vielä ulos tullut...

Eilen ja tänään kuvat. Emäntä keksi, että valjaat istuvat paremmin päällä, kun pistää ne alle ja lukon villapuvun päältä kiinni.

Likihoitajat

Hugo: Mä pääsin tänään sänkyyn! Meidän emäntä on tänään ollut vähän lenssussa. Se on nukkunut melkein koko päivän. Ja me ollaan oltu sen likihoitajia eli me ollaan oltu niinku lähihoitajia. Se tarkoittaa sitä, että me on nukuttu kolmestaan sängyllä ihan liki toinen toisissamme. Mä nukuin emännän kanssa nenät vastakkain. Elviskin tuli ihan siihen lähelle, mutta emännän toiselle puolelle. Ja Elvis päästä mut satunnaisesti nukkumaan jo melko liki itteään. Eli jos se on unessa ja mä meen sen viereen, niin ei se viitti enää lähteä pois. 

Elvis: Paitsi että me on nukuttu niin me on rymistelty tänään oikein kunnolla tuon Hugon kanssa. Ja sitten me on nukuttu vierekkäin, vaikkakin vain selät vastakkain. Emännän mielestä se on edistystä. Jaa mihin? Kysyy talon valtias.

Meillä ois muutamia videon pätkiä, mutta me ei saada liitettyä niitä tähän plokiin. Tietääköhän joku syytä? Onko vika Safarissa ja pitäis käyttää vaikka Mozillaa?

Viikko takana

Hugo: Mä oon nyt sitten asunut reilun viikon täällä mun kotona. Ja mä oon ollut tosi reipas koko ajan. En ole edes itkenyt yhtään. Mä oon oppinut Elvikseltä tosi paljon asioita. Mm. sen, että kun ovikello soi, pitää nostaa kaamea rähinä. Kyllä meidän emäntä tietää, että se ei oo hyvätapaista, mutta meillä käy niin harvoin ketään, että on vain hyvä näyttää vieraille, ketkä täällä oikein vartioi. Ens keskiviikkona tulee kylppärin kuntokartoittajat. Jännä nähdä, miten sitten käy, kun emäntäkin on töissä...

Mussa asuu pieni hamsteri. Mä kerään kaikki tavarat talon toiseksi parhaimpaan paikkaan, nimittäin Elviksen koppaan. Paras paikka on tietenkin mun oma koppa. Se on makkarissa.

Ja kun kerran on pikkuveljen osassa, niin mä oon perinyt Elviksen vanhan pannan, tuommoisen dimangisen. Mä en kyllä tykännyt siitä yhtään, se kutitti. Mutta koska mä oon jo niin vikkelä, mua ei uskalla pitää enää pihalla irti. Vähitellen kuulemma totutellaan kaulapantaan, valjaisiin ja talutushihnaan. Tänään lähdetäänkin jo ulos, ja mä tykkään lumesta!

Elvis: Mä oon tottunut tuohon Hugoon jo ihan hyvin. Mutta ainoa asia, jota mä en siinä siedä, on se, että se yrittää omia ne mun puruluut. Niistä meillä tulee aina kunnon rähinä. Kun emäntä lähtee ensi viikolla töihin, niin se aikoo pistää kaikki puruluut päiväksi piiloon.

Ja sitte emäntä yrittää kouluttaa tuota Hugoa. Hah hah hah. Ensimmäinen käsky on "istu". Hugo ei tajua yhtään, että kun tottelee, niin saa kinkkua palkaksi. Ja että molemmille on omat kinkkupalat. Se yrittää saada sitä kinkkua jopa mun suusta, kun se on niin ahne.

Kinkkua!!! Mullehan tämä istuminen on piis ohv keik.

Isoveli

Elvis: Huh huh, kyllä tämä isonveljen osa on ajoittain aika rasittavaa. Niinku nää omistamissuhteet. Mähän en oo koskaan oikeen hirveesti välittänyt puruluista. Oon mä niitä vähän nakerrellut, mutta pääasiassa ne on ollut mun aarteita, joita mä oon piilotellut mm. mun koppaan peittojen alle. 

Mutta sitte meille saapui tuo Hugo. Sehän on ominut mun kaikki puruluut jä jällestänyt niitä ihan tosissaan. Jolloin mä valpastuin ja aloin omia mun puruluitani takaisin.

Nämä puruluut on mun! Ja vain mun! Ymmärtkö? Vain mun!

Jälsi sä vaan niitä tikkujas!

Niinku on jo mainittu, mä oon kuitenkin luovuttanut mun lelkut ja puruluut aika helpolla Hugolle. Mutta nyt tuli hommaan muutos. Eilen mä jopa hain Hugon omaan koppaansa piilottaman MUN puruluun sen nenän alta pois. Ja ärähdin päälle. Niinh! Joku roti sentään, kun tuommoinen yrittää omia kaiken, mitä talosta löytyy.

Hugo: Tiäättekö, mä oon superhyvä ärsyttämään toista. Mä menen ihan Elviksen lähelle yritän napsia sitä kaulasta. Sitte se ärsyyntyy ja me lähetään vetää hirmeetä rallia talon ympäri. Ja jos Elvis pääsee sohvalle, niin mä mahdun sohvan alle. Että tasapeli.

Elvis on lähdössä ulos ja mä voisin kyllä lähteä lenkittään sitä. Ja kyllä me jo mahdutaan aika lähekkäinkin olemaan. Joskus.

Pieni ja iso

Hugo: Kyllä on kurjaa olla pieni. Mä en pääse itse sohvalle, mä en pääse itse divaanille enkä mä pääse itse oikein mihinkään. Paisi omaan koppaan mä pääsen.

Yks ilta me oltiin Elviksen kanssa bostonipöminää (siis juostiin taloa ympäri hirmeetä vauhtia). Emäntä otti mut sitte syliin sohvalle vähän levähtämään, mutta minäpä ponkaisin siitä hirmu loikalla pois ja mulla kävi leukaan kamalan kipeetä. Sitte mua ei enää oo otettu edes divaanille syliin. Paitsi jos mä oon puoliunessa.

Ja mä oon matkustanut kamalasti. Nimittäin hissillä. Ainakin kolkyt kertaa päivässä. Aina tulee ulos ainakin pikkupissa. Ja sisällekin monta, useinmiten sanomalehden päälle. Joskus kyllä muuallekin.... ja jotakin muutakin.

Hissiselfie.

Elvis: Mä oon kouluttanut tuota pientä. Mm. semmoisessa asiassa, että toisen suusta ei oteta mitään, esim. puruluuta. Silloin mä ärhähdän.

Sielläpähän vonkuu lattialla, lällällääää. Etpä pääse tänne, lällällää.

Toisaalta mä oon emännän mielstä aika kiltti, mä luovutan mun lelkun melkein heti Hugolle, jos se haluaa leikkiä sillä. Kuten tuon puruluun. 

Pidä tunkkis!

Lähentymistä

Elvis: Tänään mä päästin Hugon jo aika lähelle. Eilen illalla se yritti tunkea samaan koppaan mun kanssa ja silloin mä sanoin sille, että älä kuule yritä... Aamulla meidän välillä oli etäisyyttä enää tuommoiset 10 cm.

Sitte me lähdettiin käymään Tyrnävän mummulassa. Mä tarkistin, että kaikki on ok.

Hugo: Tänään on ollut taas tapahtumarikas päivä. Ensinnäkin, mun päälle pistettiin VILLATAKKI! Emäntä sanoi, että on hyvä pienestä pitäen tottua pukemiseen. Tuo takki on Elviksen veljen Elmon vanha. Vähän se on vielä iso mulle, mutta mä kasvan nopeasti.

Autossa mä aloin tietty heti nukkumaan. Ja paluumatkalla Elvis tunki samaan koppaan mun kanssa! Vähä niinku epistä, että mä en saa mennä sen koppaan, mutta se saa tunkea mun koppaan milloin huvittaa. Tosin en mä kyllä vastustellut sitä mitenkään. (Ja tuo kuva on huono kännykkäkuva)

Kyllä sopu sijaa antaa!

Hugo tuli taloon!

Elvis: No niin, nyt se Hugo sitten muutti meille. Mä oon yrittänyt käyttäytyä kuin kentlemanni ja olla sitä kohtaan kohtelias. Pari kertaa ärähdin sille, kun se yritti tulla ottamaan puruluuta mun suusta ja omimaan mun yhtä lelkkua. Muutoin mä oon ollut lähinnä mustasukkainen mun isännästä. Mä yritän kaiken keinoin saada sen huomion osakseni. Joskus vähän rajustikin. Eli hypin sen käsivartta ja kylkeä vasten ja raavin sitä, kun se istuu sohvalla. Ja kiehnään koko ajan sen ympärillä. Omikoot Hugo emännän.

Tämän parempaa yhteiskuvaa meistä ei ole vielä saatu...

Hugo: Mä oon kuulemma ollut hirmeen kiltisti täällä uudessa kodissa. Viime yökin meni melko mallikkaasti. Emäntä käytti mua pihalla pissalla siinä kolmelta aamuyöstä. Kohta sen jälkeen se heräsi imelään tuoksuun. Mähän olin käynyt tekemässä omatoimikakat olohuoneen nurkassa olevan sanomalehden päälle. Emäntä siivosi ne. Ja kohta toiset. Ja emäntä siivosi ne. Ja kaksi pissaa. Ja emäntä siivosi ne. Ja yhden pissan makuuhuoneen valkoiselle matolle. Imeytyi hyvin. Mä oon kuulemma aika oppivainen, kun osasin yöllä kulkea itsekseen sieltä makkarista sinne olohuoneeseen. Kun se matkakaan ei oo ihan lyhyt. Aamulla sitte nukuttiin koko porukalla pitkään.

Nyt mä oon viettänyt aikaani lähinnä tutustuen talon leluvalikoimaan. Vähän me jo Elviksen kanssa vedettiin tuota narua kilpaa. Paitsi mä hävisin. Elvis on niiiiiin voimakas!

Elvis: Tämä postaus on toisellakin tapaa juhlapostaus, tämä on 200. mun elämästä kertova juttu. Eipä olisi silloin kaksi ja puoli vuotta sitten arvannut, että mulla on nyt täällä kaveri. Emäntä on aika suuren haasteen edessä. Sen pitää osata muuttaa tämän plokin ulkoasu ja kaikki muu mun ja Hugon yhteiseksi plokiksi. Jos se ei osaa, niin meidän pitää odotella jouluun, että saadaan tietokoneneroja meille kylään!

Mä näytän Hugolle, miten sukkaa vedetään! Ja pidän isännän huomion itsessäni, khih hih.

Eka kosketus

Nyt on sitten kuvissa tarjolla vain epätarkkoja otoksia. Mutta mä kävin tänään nuuskaisemassa Hugoa ekan kerran. En nyt reagoinut vielä mitenkään kummoisesti. Semmoinen karvapallo, joka meni mua sohvan alle piiloon. Maya-emo ja mut pidettiin kuitenkin erillään koko ajan. Ja koko talossa oli kyllä kamalasti nuuskuteltavaa, semmoinen koiranpentutalon tuoksu :)

Ja huomenna tuo muuttaa meille...