maanantai 30. syyskuuta 2013

Pohdintaa

Mun emäntä on vähän hämillään. Se ei oikein tiedä, mitä mieltä se on tästä jutusta. Kuinka monta koiraa yksi ihminen voi kasvattaa ja omistaa? Tuon kennelin pitäjähän on jo vanha ihminen. Koirat vaikuttavat hyvinvoivilta. Mutta. Oppivatko koirat sosiaalisiksi seurakoiriksi tuommoisessa laumassa? Ja suurin vastustus on ollut sen takia, että kasvattaja teettää ns. risteytyskoiria. Niitä ei voi rekisteröidä ja näin nartulla voidaan teettää pennut jokaisesta juoksusta. Aika raskasta narttukoirille.

Mun edeltäjäni Vallu oli tuosta samaisesta kennelistä. Vallu oli ihan rotukoira. Jo silloin mun sinisilmäinen emäntä oli ihmetellyt sekarotuisten koirien suurta määrää. Vastaus oli ollut "ihmiset haluavat tällaisia pieniä halpoja koiria". Ja vasta jälkeenpäin se oli tajunnut ostaneensa pennun pentutehtailijalta. Tosin pentujen olosuhteet olivat ihan hyvät. Toisin kuin joissain ulkomaalaisissa dokumenteissa näytetään. Mutta kuitenkin... Ja hyvä, että kasvattaja rohkenee tulla omalla nimellään ja kuvallaan esille. Mutta hänen tyttärensä jatkaa samassa pihapiirissä kenneltoimintaa.  Kuulemma onneksi rotukoirilla...

Ja mun emäntä tarkoittaa tuolla sitä, että eihän rakkaan koiran tarvitse olla mikään rotukoira, mutta juuri tuon narttujen ylenpalttisen pennuttamisen johdosta ainakin tässä tapauksessa on hyvä, että tuotetaan vain rotukoiria. Saavat nartutkin vähän levätä.

Mä en tahdo ulos!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Hrrr...

Siis tämä kylmyys tuli ihan yllättäen. Mä en ole yhtään ehtinyt sopeutua tähän. Tänäänkin päivälenkuralla mä kävelin just ja just tuohon autokatoksen kulmalle. Sitte sieltä nurkan takaa tuli tosi kova ja kylmä tuuli. Se tuuli tunkeutui mun korviin, nenään ja iholle. Mä pistin jarrut päälle. En kertakaikkiaan liikahtanut mihinkään. Emäntä yritti kiskoa. Mun panta tuli melkein päästä pois. Mutta onneksi emännälläkin oli vain joku ohut huppari päällä. Ja sekin huomasi, miten kylmä siellä ulkona oli. Joten minä voitin! Käännyttiin takaisin.

Onneksi mun veljen Elmon emäntä on luvannut ommella mulle semmoisen pehmeän fliis... flees... leessipusakan. Musta otetaan oikeen mitat. Tulee siis mittatilauspuku.

Onhan mulla niitä vaatteita, mutta mä en oikein tykkää niistä. Niinku tämä pienenä otettu kuva musta ja jostain toooosi jäykästä takista.

Vähä niinku nolo kuva. Kasvunvaraa ja kaikkea... En tykännyt.

Tämä on emännän mielestä tosi hieno ja mäkin tykkään tästä. Emäntä on sen omin kätösin neulonut. Mutta pitäähän herrasmiehellä olla vähän enemmänkin vaatteita.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Piilossa!

Mun emäntä osti semmoisen Koirat-lehden, kun siinä oli juttua jostain Jutta Gustafbergistä ja sen Veikko-bostonista. Ja arvatkaas, missä Veikko saa nukkua? No ihmisten sängyssä tietenkin! 

Mun isäntäväellä on tapana pitää makuuhuoneen ikkunaa auki niin pitkälle syksyyn kuin mahdollista. Ja mun mielestä syksy on jo aika pitkällä, koska sieltä ikkunasta tulee niin kylmää ilmaa. No eihän ne ite sitä huomaa, kun ne nukkuu paksujen peittojensa alla. Ja kuten olen aiemmin kertonut, mä ahtaudun kans sinne sänkyyn, sitte kun ne on vaipuneet syvään uneen. Ja kun makkarissa on kylmä, pitää mun kaivautua tosi syvälle peittoihin. Ja vielä mieluummin niin päin, että mun kuono on lämpimässä. Bebasta ei niin väliä.

Aamulla, kun emäntä teki jo lähtöä töihin, mä jäin vielä isännän kans köllöttelemään. Pistin bebani nätisti tuohon emännän tyynylle, kaivauduin syvälle ja otin oikein mukavan asennon. Kyllä oli rentouttavaa!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kauppareissu

Se taitaa olla syksy tulossa, kun me ei ihan heti viikonlopun alkaessa lähdettykään mökille. Tylsää. Korvikkeeksi pääsin pitkälle lenkille ja kauppareissulle. Mä tykkään käydä kaupassa. En mä sinne kauppaan pääse, mutta autosta on hyvä tarkkailla ympäristöä.

Musta autoilu on kivaa. Mä oon pienestä pitäen tykännyt autoilusta. Mutta huomenna me autoillaan sinne mökille!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Koiran tahtiin

Tännään me mentiin emännän kanssa tuttuun puistikkoon ja tehtiin semmoinen koiran tahtinen lenkki. Eli mä sain määrätä suunnan ja vauhdin ja talutin mun emäntää. Mun emäntä ajatteli, että katsotaanpas mitä mä teen. Ja mähän nuuskuttelin joka paikan. Puun aluset, vaihdoin polun reunaa, mutkittelin sinne ja tänne. Vain yhden kerran mun emäntä määräsi suunnan. Yhteen jorpakkoon se ei suostunut tulemaan. Sillä oli nimittäin lenkkarit jalassa ja se jorpakko ois vaatinut kumisaappaat.

Tosin mun emäntä ajatteli, että meniköhän nyt hukkaan se mun "koulutus", kun ei näistä koiran tahtisista lenkeistä saa kuulemma tulla tapa. Mutta mulla oli kivaa!

Kävin seisomassa yhden piknik-pöydän päällä. Siinä oli varmaan syöty makkaraa, kun se tuoksui niin hyvälle.

Beba-kuva minustakin, kun mun plokikamelit Myrsky ja Tuisku harrastaa näitä kans. Myrskyn ja Tuiskun maailmaan pääsette tuosta mun plokin sivupalkista.

Ja taas keskustan kautta kotiin. Nyt en enää saanut määrätä tahtia. Ja mä oon huomannut, että aina kun mä oon vaikka tuolla Rotuaarilla, niin melkein kaikki ihmiset hymyilee mulle :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Hirvikärpänen

Tiiättekö, mikä on inhottavin hyttynen ikinä? No hirvikärpänen tietenkin. Mä oon törmännyt niihin ennenkin, mutta nyt ne paholaiset on tunkenut ittensä meidän mökillekin. Tai ainakin siihen liiterin kulmille.

Tämä kuva on otettu yle:n sivuilta, mun emäntä ei onnistunut valokuvaamaan yhtään. Sääsket ja paarmat pörrää. Ne pörrää siinä ympärillä ja niitä voi yrittää napsia suuhun. Mutta mitä tekee hirvikärpänen? Ampuu suoraan kiinni ja tipauttaa siipensä pois. Ja ne yleensä iskee mun herkimpään kohtaan eli pyllynreiän lähelle. Tänäänkin, kun mä menin tarpeilleni sinne hyyskän kulmalle niin multa jäi suoritus vähän niinku kesken. Emäntä huomasi, että mä juoksen epätoivon vimmalla selkä köyryssä. Ja se arvasi heti tilanteen. Se napsas sen hirvikärpiäisen pois. Ja sitte mun beba pyyhittiin serlalla... 

Ja mitä vielä! Kun me päästiin kotiin ja oltiin tupsluureilla isännän kanssa, niin yks siivetön hirvikärpiäinen kömpi isännän sortsin lahkeesta ulos! Me hukutettiin se vessanpönttöön. Ne on nimittäin niin kovia, ettei ne kuole kovin herkästi. Ja ne kestää kuulemma saunomisen ja samppoopesun, kertoi emäntä kokemuksiensa perusteella.

Voi olla, että punkit on kans inhottavia, mutta niitä mä en oo nähnyt koskaan. Onneksi.

Mä pesen ite huolella mun varpaanvälit.

torstai 12. syyskuuta 2013

10 000 rikki!

Hei, mulla meni 10 000 kävijän raja rikki täällä plokimaailmassa! Iso kiitos kaikille kävijöille ja mun elämän seuraajille.

Mun elämähän on vaan tällaista kotikoiran elämää. Mun elämä pyörii akselilla koti, lenkurat ja mökki. Mökillä on parasta, kun siellä saa olla vapaana. Mutta meillä on vielä yksi näytelmä lokakuussa, Seinäjoella. Se on tähän asti mun elämän kauimmainen paikka, missä mä oon käynyt. On kuulemma oikein hotelli varattu ja kaikkea. Pikkuhiljaa pitää alkaa taas kuulemma treenaamaan.

Tässä on tämmöinen virallinen vani-kuva mun seuraajille!

Me muuten nähtiin yks Naomi muutama päivä sitten ku oltiin lenkillä. Mä en saanut mennä lähemmäs, ku sillä oli joku juoksu. Mikä ihmeen juoksu? Mulla on juoksu päällä koko ajan. Mun emäntä sanoi, että sillä on aina ollut poikakoiria, kun se ei jaksa niitä narttujen juoksuja. Ja ei kuulemma enää edes opi uusille tavoille. No sitä mä vaan ihmettelen, että miten niin ei jaksa juoksuja? Miten kukaan voi juosta enemmän kuin mä?

Ilta-aurinkojuoksu.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Parhaat asiat

Parhaat asiat mun elämässä on... Niin, aloitetaanko välttämättömyyksistä vai nautinnoista? No, parasta on aurinko. Sen mä oon todennut ennenkin. Syysiltojen aurinko paistaa ihanasti avonaisesta parvekkeen ovesta tähän divaanille. Tuohon lampaankarvaankin mä oo jo tottunut, enkä syö sitä kovinkaan usein. Ja se on hyvä vastus, jos mulla tulee vastusmaton halu retuuttaa jotain ja purkaa enerkiaa ko mä oon yksin.


Paras asia on myös ruoka. Tällä hetkellä mun ekstra-herkkua on ranskanperunat ja pitsan reunat. Yhtenä päivänä isäntäväki teki "teinimättöruokaa" eli ranskiksia ja makkaraa. Niitä ranskiksia jäi kuitenkin aika paljon yli ja mä oon saanut syödä niitä pikkuhiljaa. Emäntää vaan pihistelee niiden jakmisessa. Aamullakin oli vain neljä, siis VAIN NELJÄ, ranskista mun ruuassa kyytipoikana. Ja pitsan reunat on ihan huippua. Mutta niitäkin mä saan tosi harvoin.

En suostu poseeraan nätisti, ku ei tuu enenpää niitä ranskiksia!

Ja sitte tietenkin parasta on uni ja lenkurat. Siis tehän tiedätte missä mä nukun... :) Viime yönä mä nukuin niin syvää unta ja kuulemma kuorsasin niin lujaa, että emäntä kantoi mut omaan koppaani. Mutta mä jatkoin mun kuorsaamista. Hih hih. Emännän piti pistää korvatulpat korviin... Ja nyt se syyttää mua, että se nukkui huonosti. Ja sitäpaitsi ne korvatulpat on sen yöpöydän laatikossa isännän kuorsausta varten, ei mun!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Markkinahumua

Mä kävin tänään markkinoilla. Oihan siellä tuoksuja ja hulinaa. Ihan kamalasti mä en kuitenkaan siitä markkinahumusta pystynyt nauttimaan, koska mun piti kulkea koko ajan emännän vierellä tiukassa otteessa. Siellä kun oli niin paljon merkkauspaikkoja. Eniten tuoksuista mua veti puoleensa vaniljarinkelit. Emäntä sanoi, että vaniljapullan tuoksulla sitä houkutellaan asiakkaitakin marketteihin...


Munkkeja. Ei ostettu. Eikä kyllä niitä vaniljarinkeleitäkään. Emäntä osti savustettua kalaa ja valkosipulipikkelsiä. Tuon kalan mä ymmärrän, mutta se pikkelsi...

Lopuksi mentiin vielä Rotuaarille pällistelemään ohikulkevia ihmisiä. Ja aina kun me istutaan penkillä, me saadaan juttuseuraa. Tänäänkin yks mummeli tuli heti jututtaan mua. "Kukas se täällä istuu"... Tiedätte varmaan äänensävyn. No, ei passaa moittia.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Mä taidan pelätä pimeää

Lämpimän viikonlopun saattelemana lähdettiin taas pyörähtämään mökillä. Ja nyt mä vasta huomasin sen. Että pimeys saapuu aika äkkiä. Ja mua vähän pelotti se pimeys. Nimittäin illalla mun olisi pitänyt käydä vielä kakalla. Mutta ulkona oli ihan pimeää, joten mä nostin vain nopeasti koipea ihan siinä kuistin lähellä. Ulkolamppu paloi ja emäntä odotteli kuistilla. Kaiken varalta, suden varalta...

Ajattelin siirtä homman aamuun. Mutta aamu neljältä oli pakko herättää isäntä. Ja isäntäkin oikein ihmetteli, että mitähän ne kurjet mekastavat aamuyöllä pimeässä? 

Ja sitten me tutkittiin lisää niitä outoja makuujälkiä siinä puuliiterin lähettyvillä. Niitä oli tullut lisää.
Uutta heinää on mennyt lakoon...

Mä yritän saada jotain haisua ja vainua...

Gaumee polku oli tallautunut jorpakosta siihen liiterin viereen. Kyllä mun pioloki emäntä määritteli tämän nyt hirviperheeksi. Paitti niitä hirven pask... eiku kakkoja ei näkynyt. Tai sitte se on se mörökölli, jota mun plokikameli Nakki ehdotti pari päivää sitte. Sama Mörökölli, joka pelotti mua viime yönäkin. Ja niitä kurkia.

Kaupungissa on jotenkin turvallisempaa. Kun täällä on katuvalot ja kaikki.

torstai 5. syyskuuta 2013

Meren rannalla

Melko tasan puoli vuotta sitten tilanne oli tämä:
Eli mä kirmaan meren jäällä hirmeetä vauhtia.


Ja nyt sitten puolen vuoden päästä on vielä ihana kesäilma, vaikka allakka kuulemma näyttääkin jo syyskuuta. Niinpä me lähdettiin vaihtelun vuoksi lenkuralle vähän kauemmas meidän kotiunurkilta eli sinne meren rantaan.
Meri haisee jotenkin jännälle. Tulisikohan musta hyvä laivakoira?

Tuota rantaa oli laitettu oikein nätiksi. Oli kuulemma oikein sellainen välimerellinen fiilis. Ihmiset vain puuttui.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Biodiversiteetti

Me ollaan jo pari kertaa ihmetelty meidän mökin puuliiterin sivustaa. Se on nimittäin tämän näköinen:
Siinä on ollut joku! Mutta kuka tai mikä? Heinää on tallottu ja sitä on laonnut. Tuosta edestä mä oon käynyt haistelemassa ja vähän raapimassa maata ja omat merkkini oon siihen jättänyt, mutta en mä sentään noita kaikkia heiniä oo lakoon saanut. Kuvasta ei näy, mutta vasemmalta tuohon tuli kahdesta paikasta polku eli siinä oli tallattua pitkää heinää. Mun pylly näkyy vähän tuossa oikeassa yläkulmassa.

Me heattin mun emännän serkku katsomaan kans tuota paikkaa kun se on semmoinen eränkävijä. Se epäili ilvestä. Jännää. On kyllä monipuolista eläimistöä meidän mökillä. Jokunen vuosi siellä nähtiin karhu ja tänä vuonna susi. Samoin siellä asuu majava ja viime keväänä emäntä näki maakotkan aivan läheltä. Silloin se kyllä ajatteli, että tuokinko vielä tänne tulee. Kato ku enhän mä oo paljoa jänistä suurempi ja maakotkat saattaa napata jäniksiäkin. 

Että on monimuotoinen piotiversiippi. Pai tö vei, joutsenillakin oli kolme poikasta. Ja oli kuulemma niin ihana auringonlasku, että emännän on pakko pistää siitäkin tänne kuva.

Onneksi pedot ei tuu sisälle ja sohvalle!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Venetsialaiset

Almanakan mukaan viikonloppuna vietettiin venetsialaisia eli mökkikauden päättäjäisiä. Mutta ainakin meidän mökillä kesä jatkuu vielä. 


Me vähän riehaannuttiin isännän kanssa rispiin heitossa. Aina vaan pitempiä ja pitempiä kaaria. Kunnes siinä sitten kävi taas näin. Mun tassut ei riittänyt.

Onneksi harava on aina lähellä!

Eiku uutta heittoa kehiin.

Rispiitä voi hätätilassa käyttää myös juoma-astiana.

Sitte illalla meidän mökkinaapuri vei tuommoisia lyhtyjä pitkin järveä. Emännän mielestä ne oli kivan näköisiä. Yksi lyhty irtosi  sen ankkurisysteemistä ja me ooteltiin, että se tulisi meidän rantaan. Ei tullut.