Moi taas!

Terve taas pitkästä aikaa. Me ollaan eletty vähän semmoista hiljaiseloa viime viikot, kun se pakkanen pysytteli melkein kolme viikkoa siinä -30° asteessa. Vähän me jo ehdittiin hermostuakin, että eikö se sää muutu millään lauhemmaksi.

Tänään sitten pakkasta oli vain -4°C ja eiköhän me lähdetty keokätköilemään. Semmoinen hyöty noista pakkasista oli, että se jäädytti rantavedet kestäviksi. Niinpä noilla saarikätköillä on melkein ruuhkaa. Meidänkin emäntä lokkasi itselleen ensimmäisen saarilöydön.

Hugolla oli semmoinen vauhti päällä, että sen takkikin aukesi. Ja tulomatkalla meiltä kastui tassut, kun me päätetiin mennä vähän eri paikasta ku isäntäväki. Ja tuosta kuvastakin näkee, että sinne kätkölle johdatti tosi selvä polku. Ei tarvittu edes gepsiä.

Oululaiset sannoo, että raha haisee. Meistä se raha haisee kuitenkin pahalta.   

Onni on...

...oma puruluu

Mehän ei olla kamalasti puruluita purtu. Silloin kun Hugo oli pikkuinen, meillä tuli aina kamala riita niistä. Emäntä päätti ostaa meille piiiiiitkästä aikaa puruluut. Ja mehän viihdyttiin kumpainenkin oman puruluun parissa pitkään. Meillä ei ole ollut noin rauhallista muulloin kuin silloin ku me nukutaan.

...uusi sohva

Emäntä järjesteli vähän työhuonettaan ja sinne ostettiin uusi sohva. Iivaria mukaellen nuorta emäntää ja nuorta isäntää varten. Toki siellä saa muutkin vieraat yöpyä. Se on kätevää, kun se sohva on siinä emännän lähellä, kun se tekee töitä ja me voidaan olla siinä lähellä.

...puuha arkipäivänä

Tässä muutamana päivänä me päätettiin, että käytävän matto näyttää vähän tylsältä. Joten me vähän tuunattiin sitä. Me hapsutettiin siitä koko toinen sivu. Ihan helposti saatiin irrotettua kolme metriä reunanauhaa. Eiks tullutkin kiva? Ja ihan siisti. Ylimmäisessä kuvassa näkyy sitä alkuperäistä tylsää reunanauhaa...

-30°C

Tiiättekö mitä? Kun mittarissa on pakkasta -30°C, se on aivan liikaa ainakin bostoneille. Ja ihmisille. Ei auta vaatetus eikä tossut. Kun se kylmä pakkasilma lamaannuttaa hengityksenkin. Niin bostoneilta kuin ihmisiltäkin. Ollaan käyty pihalla vaan just sen verran kuin on ollut pakko. Ja Hugo ei ole käynyt sitäkään. Löytyi kakka sisältä...

Nyt pakkasmittari näyttää onneksi "vain" -19°C.

Ollaanko muututtu mäyriäiseksi? No ei vaiskaan. Kuvasta löytyy kaksi bostonia. Lenssuisen isännän vierestä.

Pakkaspäivän puuhaa

Me ei pakkasella pihalla viihdytä. Pakkaspäivien tekemiset on aika vähissä. Niitä on mm. ikkunasta ulos katselu isännän sylistä.

Elvis: Ai, meinaatko säkin mahtua tähän? Mä olin kyllä tassä eka. Me on katseltu jo monta vuotta ennen sua aina aamuisin tästä ohikulkevia ihmisiä ja koiria.

Elvis: Huoh..., no tule sitten. 

Pakkaspäivänä voi myös kisata vetolelulla. Tässä mielessä tuommoinen pikkuveli on mukava. Siitä on jo aika paljon vastusta mulle.

Eli tätä jatkuu nyt varmaan muutaman päivän. Ihan vaan pikkukeikalla käydään pihalla.

Uusi vuosi

Lehdet ja tämä some on ihan täynnä juttuja, että uuden vuoden paukuttelu voi olla tosi traumallista monille kotieläimille, hevosista lähtien. Meitä kumpakaan ei paukuttelu pelota, liekkö osansa sillä, että me on voitu kuunnella sitä alusta alkaen (ja etenkin Elvis) turvallisesti isäntäväen seurassa. 

Eilen isäntäväki oli kutsuttu uuden vuoden pileisiin. Mutta emäntä sanoi, että ne ei voi tulla sinne, koska ainakaan Hugoa ei voi vielä jättää sen paukkeen keskelle yksin kotiin. Niinpä pileitten isäntäväki tiedotti, että nou propleem, ottakaa koirat mukaan. Niinpä me lähdettiin sinne sitten koko porukalla.

Ässä on tosi mukava emäntä ja ymmärtää koirien ja kissojen sielunelämää. Niiden kissa, Rullasanna, eli varmaan liki 20 vuotiaaksi.

No nyt pamahti. Hugo miettii, että mitenkähän reagoisi.

Paitsi että tunnelma oli mukava, niin keittiössä tehtiin hyvää ruokaa. Me saatiin nakkeja!

Sitte emäntä tilasi itelleen tämmöiset kengät... Että kevättä ja sulia teitä odotellessa.