Kulovahti

Mulla oli nyt viikonloppuna mökillä tärkeä tehtävä. Mä toimin nimittäin kulovahtina. Kulotus on mun isännän mielestä tosi mukavaa hommaa. Siinä vaan täytyy pitää huoli, ettei se kulo karkaa. Uutisissa on kuulemma kerrottu, että tänä vuonna on ollut kamalasti kulohälyytyksiä. Siitä meidän mummun läheltäkin paloi kolme hehtaaria metsää...

Eli kulotettava alue pitää rajata runsaalla vedellä. Ensiksi me poltettiin vaan tuommoisia pikkupaikkoja, kuten kannon ympäriltä. Kun se vaan oli isännän mielestä niin mukavaa. Ja huom, tuo lisko ei ole oikea.

Kulovahtina olosta mä sain pallottelupalkkaa. Hyvä palkka mun mielestä.

Somebody to help...

Nyt tähän mun plokkaukseen tulee viikon tauko, kun mun emäntä lähtee johonkin Krakovaan. Se on Puolassa. Puolalaiset ovat koiraystävällistä kansaa. Siellä on kuulemma eniten lemmikkikoiria suhteessa väkilukuun. Ja nimenomaan Krakovassa järjestetään joka syyskuu mäyräkoiraparaati. Hakusanalla dachshund parade löytyy vaikka mitä kuvia.

Mulla on sitten koko viikko isännän kanssa oikea jätkämeininki!

Fanipostia!

Mä sain tänään vanipostia mun plokin ahkeralta seuraajalta Kaisulta. Kaisulla itsellään on kaksi karvatonta kissaa. Ehkäpä siksi tuo paketti tuoksui heti mielenkiintoiselle.

Ja pakestista paljastui kaksi BecoThingsin lelkkua. Ne on 100% luonnontuotteita ja valmisetettu riisinkuorikumista.

Kaikkihan lähti siitä, kun mä valitin, että vielä ei oo löytynyt bostonin kestävää lelkkua. Eli mä vähän niinku testailen näitä lelkkuja, jos ne kestäis mun käsittelyssä. 

Ainakin mun leikki lähti vauhdikkaasti käyntiin ja tarkkoja kuvia ei sitte mun riehunnasta saatu. Mä tutustelen näihin lelkkuihin pari päivää ja kerron sitten lisää.

Kiitos Kaisulle!

Pääsiäinen

Oho, mihin tämä viikko on hurahtanut? Viimeisestä plokipäivityksestäkin on melkein viikko aikaa.

Me aloitettiin mökkikausi nyt pääsiäisenä. Täällä Pohjolassa ei vielä niin kovin lämmintä ole, mutta takkia en enää tarvitse. Ne on pesty odottamaan seuraavaa talvea, johon toivottavasti on vielä pitkä aika.

Mökillä palloteltiin. Mä pompin kans kenguruhyppyjä melkein kuin Tuisku.

Ja sitte haettiin palloa kukkalaatikosta. Onneksi siinä ei ollut vielä mitään istutuksia, muuten emäntä olisi taas saanut aiheen korottaa ääntään.

Ja en syönyt heinää...

Lopuksi pesu pehmoisella järvivedellä. Ja kuivaus päälle.

Toiset Koirat

Tänään me oltiin, no, tuskin tarvitsee edes mainita, keokätköilemässä. Aikaa meni yli kolme tuntia. Me käytiin ettimässä yhtä kätköä mm. Haukkukeitaalta. Me törmättiin siellä tämmöiseen kilpeen. Yhtään en tiedä, mitä tuo teksti tarkoitaa. Varmaan jotain toiset koirat tai todelliset koirat... luulisin. Mulla ei oo tuollaisesta kokemusta...

Etsinnässä

Etsinnässä on edelleenkin bostonin kestävä lelu. Silloin kun mä aloitin plokkauksen, mä esittelin muutamia mun lelkkuja.

Nyt kroko on kuollut ja Kung Wubballa ei oo enää lonkeroita. Jalkaolionkin yksi jalka on kadonnut. Mutta eniten emäntää ihmetytti se, että mä sain narupallostakin suoran...

Sille kävi näin. Se vain oikeni...

Aurinko, piitsi...

... mutta mikä puuttuu? No lämpö. Tänään me käytiin siis piitsillä. Siinä oli kyllä koirakieltotaulu, mutta me ajateltiin, että se koskee kesää. Ja kyllä se niin on, että hiekalla on paljon mukavampi juosta kuin lumella ja jäällä.

Mä tykkään nousta portaita. Mutta laskea mä en kuulemma osaa. Jos me joskus kotona noustaan portaita pitkin meidän kolmannen kerroksen asuntoon, niin mä yritän mennä jo toka kerroksen asuntoon. Ja sitte mulle naureskellaan...

Mä sain juosta ihan vapaana.

Ja sitte me otettiin arskaa yhessä lämpimässä nurkkauksessa. Mä tosin pidin ympäristöä silmällä valppaasti. Oli paljon koiruleita liikkeellä.

Mestari-Heikki

Kun mun emäntä innostuu jostakin, niin se innostuu siitä sitten tosissaan. Nyt me keokätkeilty koko viikko. Ja mullehan se sopii. Me on löydetty 12 uutta kätköä. Tai oikeastaan 13, mutta yksi kätkö oli niin korkealla puussa, että mun emäntä ei uskaltanut (lue: millään mahdilla olisi onnistunut) kiipeämään niin korkealle.

Tänään me käytiin mummulassa. Ja me pysähdyttiin kolme kertaa johonkin ja joka kerta mä pääsin ulkoilemaan. Emäntä tuijotti melkein koko reissun kännykkäänsä ja aina välillä se sanoi isännälle "pysädy tuohon!". Ja joskus se etsi niitä kätköjä niin kauan, että isäntä melkein hermostu. Mä en. Saanhan mä nuuskutella uusia mielenkiintoisia tuoksuja.

Siniselkä.

Mielenkiintoisin pysähdys oli tämä Mestari-Heikin (kuoli v.1934) koti. Mestari-Heikin koti oli palanut ja sitte se oli rakentanut itselleen tällaisen kivitalon. Tuossa talossa on kaksi huonetta, kolme tulisijaa ja ikkuna. Mä en uskaltanut mennä sisälle. Ja ihan valtatien läheisyydestä tämäkin löytyi. Ei olisi varmaan muuten hoksattu sitä koskaan, mutta kun tästäkin vierestä löytyi keokätkö!