Monenlaista häppeninkiä

Aamulla mä höristin korviani, kun kuulin sanan "rilli". Täällä meillä päin oli tänään joku rillimaisteri -kilpailu. Niinpä mekin lähdettiin torille, jos vaikka saataisiin maistiaisia. Mutta voi veikkoset, siellä oli niin paljon porukkaa, että ei ollut toivoakaan päästä edes lähituntumalle. Tuoksut oli kyllä mahatavat meidän kaikkien mielestä.

Niinpä porukat tyytyi kahvilan vissyyn ja mä tarkkailin ympäristöä.

Ja hei, täällä tapahtuu jotain mielnkiintoista!

Täällä oli tänään myös semmoinen Geopark Challenge -kisa. Emännän mielestä se vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Se sanoi, että jos se olisi huuuurjan paljon nuorempi, niin tuosta se saisi uuden mukavan harrastuksen. (Kyllä mulle se sen geokätkeily riittää.) Yksi suorituspiste oli ihan meidän kodin lähellä ja me katseltiin partsilta, kun nuo kilpailijat tulivat köysillä alas Tietomaan tornista. Jolloin emäntä sanoi, että ei siitä ehkä olisikaan ollut harrastamaan tuota lajia. Sitä kun huimaa jo tikapuilla...

Iltapäivällä pääsin vielä kauppaan, joten melkoisen täydellinen päivä.

Mökkikuulumisia

Vaikka ei oo ollut kuin noin kymmenen astetta lämmintä, oon mä silti ollut mökillä. Emännällä on siellä kasvimaa ja sitä pitää käydä aina kastelemassa. Mutta ilmasta huolimatta, mökillä on aina mukavaa. Varsinkin nyt, kun sääsket ovat kylmyyden vuoksi kadonneet. Tosin emännän mukaan pikkulinnuilla voi olla sen takia ravintopulaa.

Mölillä mä sain ekaksi myöhästyneen synttärilahjan. On ainakin vielä ehjä, vaikka mä tajusin heti, että nuo narut pitää saada revittyä tuosta hetimiten irti.

Sitte mökillä on kiva olla päiväunilla emännän kanssa.

Ei herätä vielä...

Isännän kanssa me huollettiin rimmeri...

Ja sitte kun se rimmaus alkoi, mä haukuin sen rimmerin maan rakoon ja jouduin kuulemma turvallisuussyistä ypöttään mökkiin.

Pääskyemokin hautoo jo. Aikaslailla pitkää heinää on käytetty sidosmateriaalina.

Keskikesän juhla(ko)?

Mun juhannus ei mennyt oikein putkeen. Ensinnäkin mökillä oli kamalan kylmä ja siellä satoi. Yksi hyvä puoli tuossa ilmassa silti oli; mökillä ei ollut ainuttakaan sääskeä!

Niinpä isäntä ja emäntä päätti lähteä takaisin kaupunkiin viettämään cityjuhannusta. Ja höh. Mut jätettiin kotiin ypöttämään ihan yksin, kun ne lähti joidenkin kavereidensa pileisiin. Mutta onneksi ne on sen verran vanhoja, että ei ne koko yötä jaksaneet siellä riekkua. Ihan tulivat ihmisten aikaan takaisin kotiin.

Juhannuspäivänä käytiin vähän ajeleen Nallikarissa. Ja siellä sitä vasta olikin KYLMÄ, vain 7°C lämmintä. Ja vain yksi onneton juhannusjuhlijoiden teltta oli tuulen riepoteltavana... Joskus tuokin ranta on ollut täynnä juhlijoita.

Tässä me juhannuspojat palellaan. Toivottavasti kelit lämpenevät nopsaan.

Hyvää juhannusta kaikille!

Paluu normaaliin

Arvatkaa, kuka tuli viime yönä reissultansa kotiin? No emäntä tietenkin. Voi että mä tulin iloiseksi ja riehusin oikein kunnolla keskellä yötä. Emäntä käytti mua kaiken sen riehumisen jälkeen vielä yölenkuralla. Sekin oli mahtavaa.

Aamulla mä sitte herättelin emännän.

Riehuttiin vähän aikaa sängyssä ja oltiin markan painia. Yhtään tuliaista en saanut, mutta ei se mun iloa haitannut. Emäntä oli kuulemma ihan varta vasten siellä Lontoossa mennyt sinne harrotsille aikomuksena ostaa mulle semmoinen koiran ruokailualusta. Mutta voi, sen liikkeen lemmikkiosasto oli muuttunut ihan surkeaksi. Muutama koirankuppi ja koirien peti. Sekä lelkkuina virkattuja "puruluita" ja melkoisen heiveröisä narupalloja. Niistä puruluista emäntä totesi, että ne on kuitenki jonkun kehitysmaan lapsen virkkaamia eikä taatusti bossunkestäviä. Samoin narupallo oli ollut lähinnä jollekkin hampaattomalle vanhuskoiralle lähinnä katsottavaksi.

Joseph Beuys (1921 - 1986) Lightning with stay in its Glere

Siellä Lontoossa se oli käynyt jossain Tate-museossa. Emäntä totesi, että se on varmaan vähän juntti. Kun se ei oikein päässyt jyvälle tästäkään teoksesta. Sanoi, että tuolla taiteilijalla on varmaan ollut koira ja se on saanut innoituksen tuohon tekeleeseen aamulenkuralla...

4-vuotias!

Mä täytän tänään 4 vuotta! Olo on ihan kuin kukkulan kuninkaalla. Mulla oli eilen mun synttäreiden etkot mun bostonikamujen kanssa Virpiniemen hiekkakuopilla. Voi että meillä oli hauskaa. Mäkin juoksin edestakaisin kukkuloiden rinteitä ylös ja alas. Eikös ne urheilijatkin reenaile tuollaisessa upottavassa hiekkamaastossa?

Näyttää vähän Saharan autiomaalta. Meitä oli paikalla kahdeksan bossua. Kaikkia ei tietenkään saanut kerralla muuta kuin ryhmäkuvaan. 

Eli vasemmalta Wilma, Oiva, Luna, Elmo, Otto, Hertta, mä ja Helmi. Kuvassa mua pitää kiinni ihanainen Josefina-tyttö!

Tuolla Virpiniemen hiekkakuopilla oli tosi hyvä rymistellä. Se on entistä merenpohjaa ja siksi hiekkaa on niin paljon. Tuolla takana on kalastajien verkkojen kuivausalue. Sinne me ei saatu mennä.

Ja tänään aamulla mulle tuli postin mukana ylläripylläri! Lahja Kaisulta. Paketista paljastui mukava puruluu, jonka mä kätkin heti mun parhaaseen kätköpaikkaan, eli oman kopan vilttien alle. Sieltä se pilkottaa! Kiitos Kaisulle!

Pikkupuuhaa

Mulla on ollut kaikenlaista pikkupuuhaa ja mikäs tässä on ollut puuhaillessa, kun kelitkin ovat olleet mitä mahtavimmat. Ensiksi mulla oli neuvola, täytänhän mä keskiviikkona neljä vuotta. Vain yksi rokote pistettiin. Ja kaikki muu oli ihan kunnossa. Mä otin ihan rennosti myös siellä odotustilan käytävällä. Ei ollut edes kissaa härnättävänä.

Sitte mä oon ottanut arskaa, kun emäntä etsii niitä keokätköjään.

Ja se mökin sohva. Eikö ne vois hommata sinne isompaa sohvaa, vaikka jostain kierrätyskeskuksesta. Mulla on A-H-D-A-S-T-A !!!

Pääskynpoikien pesä on jo mukavalla mallilla.

Ei auta papan laittamat esteverkot. Pikemminkin toimivat tukirakenteina.

Pääskykouluttaja

Viime kesänähän tilanne mökillä oli tämä:

Eli nuo pääskyn pojat olivat parkkeeranneet pesänsä just siihen rappusten kohdalle. Ja nyt kun me oltiin mökillä, niin siihen samaan kohtaan oli aloitettu taas pesän rakentaminen. Ei kovin paljoa, muutama märkä saviklöntti siinä oli. Isäntä sanoi, että antaa rakentaa. Mutta emäntä on vähän raakalaismaisempi ja sepä otti harjan ja siivosi koko pesän pois. Sitte me koulutettiin niitä pääskyjä niin, että aina kun ne tuli tuohon kohtaan, me aloitettiin hirveä älämölö. Ja aina kun ne pääskyt istui vähän kauemmas, me oltiin ihan rauhassa. Siellä kuistin päällä kun on papan sinne aikoinaan pääskyn pesiä varten asettamia lautoja.

Eli tuohon oikealle ja vähän kauemmaksikin vois rakentaa pesän. Ja me oltiin hurjan iloisia, kun me nähtiin niiden aloittavan pesän rakentamista tuonne nurkkaan. Kunnes... Emäntä huomasi, että niitä pääskypareja onkin kaksi ja ne toiset tekivät vaan sinnikkäästi pesää siihen tuhotun pesän paikalle. Joten emäntkin päätti, että antaa olla. Kärsitään sitten linnunp....kasta. 

Ja mäkin päätin siirtyä mukavampaan hommaan, eli sammakkonpyyntiin.