Mummun kaverina

Mä olin viikonloppuna vähän aikaa mummun kaverina, niinku hoidossa sillä. Mä oon aikaisemminkin sanonut, että mummulla on selkeesti paremmat ruuat kuin meillä kotona. Ja se tuli taas todistettua. Ensiksi me syötiin mummun kanssa sen makkarapotut ihan fifty-sixty. Mäkin söin kaikki potut, porkkanat, purjosipulit ja tietty ne makkarat. Sitte me syötiin vielä jälkiruuaksi melkoiset siivut pannukakkua. Kun emäntä kuuli tästä, niin se tykännyt ollenkaan. Miksi? Eikö se oo vaan hyvä, ettei tartte pelkillä kotiruuilla olla? Se meinas, että tuota menoa joku voisi sanoa mulle saman, mitä mun emännän tutulle koiralle, Saharalle, eräs koirananäyttelytuomari oli sanonut "on näköjään ollut ruoka-aikaan kotona"...

Onneksi sain kuitenkin mökillä vastapainoksi liikuntaa. Isäntä yritti timpuroida jotakin, mutta mä toin sille sinnikkäästi palloa.

Heitä! Ja jotain ihme venetsialaislyhtyjä oltiin pistetty mun juoksuradalle.

Taiteiden yö

Mä oon kyllä nyt sivistynyt ihan kulttuurillisestikin. Me käytiin nimittäin Taiteiden yössä Koirien leffaillassa! Se oli järjestetty taidemuseon autotalliin.

Siellä pyöri monenlaista eläinaiheista leffaa koirien ja muidenkin eläinten äänillä höystettynä. No, totuuden nimissä pitää sanoa, että en mä niistä leffoista niin välittänyt. Kaikki muu oli mukavampaa. Niinku uusien kamujen tapaaminen. Koska mulla on plokikamuina monta mäyristä, mä pistän tähän vielä kuvan mun uudesta tuttavuudesta, kääpiömäyräkoira Nirpusta, Nirppu on vielä pentu.

Lisää tämmöisiä tapahtumia, joihin koiratkin ovat tervetulleita!

Huono piilo ja jänesuutisia

Mä rakastan pallonheittoa yli kaiken. Mä voisin pallotella vaikka koko päivän. Mutta isäntäväki on vähän laiskan sorttista. Eilenkin multa pistettiin pallo piiloon, kun kuulemma ruuan päälle ei saa vähään aikaan riehua. Tulee oksu. Huonon piilon keksivät. Tuonne tuikkulautasen taakse...

Mähän havaitsin sen heti mökin sisältä.

Muka piilossa... Muuten mökillä aika kului sutjakasti. Ei ollut enää sääskiä tai paarmoja. Ja hyvä oli nukkuakin, kun ei ollut liian kuuma.

Ja kun tultiin kotiin, mä näin TAAS sen jäneksen. Tai oikestaan kaksi. Musta on mukavaa, että silläkin on seuraa. Ei tartte jäneksenkään olla yksinäinen. Yhen kuvan ehti emäntä ottaa. Ne on näköjään perustannet kodin tähän meidän talon parvekkeiden alle. Osaisivat vaan olla varovaisia, etteivät jää auton alle.

Ei muutosta...

Nimittäin mökin sohvan suhteen. Samalle pienelle sohvalle pitää edelleenkin ahtautua. Helteellä mä nukuin jonkin verran lattialla, mutta taas ois sohva-aika...

Ehkä nukuin, ehkä en...

Taas rantsulla!

Kun tuo lämpötila on juuttunut tuonne +30°C:n tienoille ja me löydettiin toissapäivänä bostonitapaamisessa se hyvä ranta, niin me lähdettiin taas tänään sinne. Ja nyt mulla oli mukana oma pallo. Ja kyllähän mä juoksin!

Aika hyvin mä osaan jo pallon käsittelyä. Ja tuommoinen vesijuoksu on tosi raskasta. Ei tartte sen jälkeen erikseen lenkille lähteä. Mutta mä haluan vielä uudelleen rantsuun!

Uimatreffit

Keskellä kuumaa viikkoa joku tajusi onneksi järjestää uimatreffit meille bossukoille. Ja mehän ollaan kaikki todellisia vesipetoja! Aluksi Helmin emäntä epäröi, että tykkääköhän Helmi ollenkaan uimisesta. Mutta Helmi oli meistä kaikista innokkain. Ja täytyy myöntää, että minä ja Otto haluttiin ekana pois...

Otto tuli paikalle tosi mukavalla kyydillä. Mun emäntä vähän haaveilee, että se opettaisi minutkin istumaan pyörän korissa. Saapa nähdä.

Paikka oli Oritkarin ranta Oulun Äimärautiolla. Upea matala ranta koirille, kunhan ekaksi käveli semmoisen lillinki lääseikön läpi. Emännän jalat upposi nilkkoja myöten liejuun. Paikalla oli kahdeksan bossua ja kolme valkoista staffia. Kakki ne staffit olivat kuuroja.

Ja kun kaikki olivat paikalla, niin eiku uimaan! Minä ekana ja mun veli Elmo tokana.

Kaikista lujimmille jotui Josefina-tyttö. Josefinalta riitti rapsuja ja huomiota jokaiselle koiralle. Kuvassa ylhäältä minä, Oiva, Kale ja Elmo.

No niin! Nuo pösilöt lähti lokkijahtiin. Ja nyt mä haluan kotiin! Ennen kun nuo hevoset jyrää meidät.