Kattia kanssa!

Tänään Tyrnävän mummulassa me palloteltiin emännän kanssa ihan normaalisti, kun siellä on se kamalan suuri piha. Tosin kaikki pallot oli hukassa ja mun oli tyytyminen raskaaseen ja hankalaan pesäpalloon.

Ja sitte yht´äkkiä, kun mä oli penkomassa puuliiterissä, sieltä lähti kamalan iso kissa karkuun. Joo, mä tiedän että täälläkin blogimaailmassa on kissojen ystäviä. Mutta mä tiesin heti, mitä sen kissan kanssa piti tehdä. Vaikka se oli isompi kuin mä, mä ajoin sen karkuun! En kuunnellut yhtään emäntää. Kissan perään vaan, pikkutien yli viuh! Ja silloin mun emäntä hätäänty todella. Vaikka se oli ihan pikkutie, taloon menevä, saattaa sillä tiellä kuitenkin kulkea autoja. Mun emäntä karjui mitä sen kurkusta lähti että "ELVIS TÄNNE". Ja sitten sen naapuritalon koirat alkoi kans riehua, joten mä päätin sittenkin palata emännän luo. Olinhan häätänyt sen katin tiehensä. Eli homma hoidettu! Mummukin kiitteli mua, että mä oli häätänyt sen nurkkiin pissivän kissan tiehensä. Tosin mun emäntä puolusti sitä kissaa sanomalla, että syöhän se puuliiterin hiiriä. Mutta sitä ei lasketa. Ja siinä hötäkässä se ainoa pallo, pesäpallo, joutui kans hukkaan. Nyt mun pitää ostaa uusia palloja mummulaan.

Koska se kissan takaa-ajo oli niin vauhdikas, saatte kuvan mummun lintulaudasta. Emäntä pongasi siitä siis punatulkun, käpytikan, hömötiaisen, sinitiasen, talitiaisen, varpusen, viherpeipon ja närhen. Ja sitte oli yksi, mitä edes se ei tunnistanut. Epäili kyllä lapintiaiseksi.

Tosson se käpytikka maassa. Ikkunan läpi otettu kuva.

Ja tässä näätte, miten iso se piha on, kesällä otettu kuva. Kyllä mä siellä oon!

Aina löytyy lelu!

Mä kävin tänään mun emännän kotipaikalla, vähän niinku mun mummulla. Siellä mulla on leluna yks tonttu. Ja vaikka ois kuinka pitkä aika edellisestä mummulavierailusta, mä muistan aina, missä sitä tonttua säilytetään ja haen sen retuutettavaksi. Siitäkin tontusta alkaa jo sisälmykset valua ulos.

Sitte mummulasta me mentiin suoraan mun emännän työpaikalle, kun sillä oli siellä jotain rästihommia. Ja taitavana etsijänä mä löysin sieltäkin itselleni lelun.

Eli tämmöisen karvanopan. En yhtään tiedä kenen se on tai mitä sillä on tehty (eikä tiennyt emäntäkään), mutta sieltä jostain hyllyltä mä sen löysin. Tätä mä sitten retuuttelin ja juoksin sen kanssa pitkin käytäviä. Ja mulla kului aika tosi hyvin. Sitten emäntä otti multa tuon nopan pois ja vähän silitteli sitä ja pisti sen takaisin yhdelle pöydälle. Ja kukaan ei varmasti huomaa, että mä oon viettänyt sen kanssa tosi mukavan tuokion.

Oli muuten yllättävän tiukassa nuo nopan silmäluvut. Yhtään en saanut irroitettua. Loppupeleissä se noppa oli jo ihan märkä, kuten tuosta lattianpinnasta oikealta voi nähdä...

Seinäjoella

Mä kävin vielä yhdessä näytelmässä. Mun emäntä sanoi, että se oli sitten mun viimeinen näytelmä. Todennäköisesti. Nyt mä sain arvosanaksi "erittäin hyvä". Mutta kun kaksi tuomaria on sanonut, että mun etutassujen askel on vähän liian lyhyt ja selässä on vähän liikaa kaarevaa linjaa, niin ei se sitten siitä muuksi enää muutu. Nyt mä alan ihan seurakoiraksi.

Ja kyllähän oli ressaava reissu. Ensinnäkin. Mun piti olla autossa yhteensä liki 700 kilometriä. Ja toiseksi. Ei musta oo hotellieläjäksi. Siellä kuului koko ajan kaikenmaailman ääniä. Ja munhan piti tietty olla tarkkana koko ajan. Mä en saanut oikein nukuttuakaan, kun se hotelli ei silleen kunnolla hiljentynyt koko aikana. Mun emäntä käytti mua vielä ulkona yhden jälkeen yöllä, kun mä olin niin levoton. (Ja siellä ulkona me nähtiin joku jookaava mies. Sillä oli pilkkihaalarit päällä ja se istui pikkupakkasessa tuijottamassa täysikuuta jalat ristissä ja kämmenet ylöspäin. Emäntä sanoi, että lähetään nopeasti sisälle...). Mutta muuten hotellissa oli mukavaa. Mä sain oikein tervetuliaispaketin.

Eli kakkapusseja, dental stiksejä ja pari herkkundaalipötköä. Jos mun yö maksoi siellä hotelli Lakeudessa 10€, niin tuon paketin arvo alensi hintaa ainakin puolella.

Mutta sitten kolmanneksi. Mä en syönyt enkä juonut koko reissussa yhtään mitään. En malttanut. Niin, paitsi yhden kinkkumakkarasiivun, jonka mun emäntä salakuljet... eiku ei jaksanut syödä ite aamupalalla. No, eipähän ollut turvotusta kehässä.

Ja kun oltiin hotelissa, niin hotellin sängyllähän kuuluu pomppia! Että semmoinen reissu.

Muotikatsaus

Mä sain tänään mun uudet syysvaatteet. Nehän teki mittatilaustyönä mun veljen Elmon emäntä.

Tässä mulla on päällä tällainen maastohenkinen tuulipuku. Sen sisäpuolella on lämmin ja pehmeä fleece-vuori. Mä toivoin mun asuihin hihat etutassuille, mutta mä tykkään, että takajalat on vapaina.

Tässä sisäosan vuori. Kivana yksityikohtana voisi mainita nuo heijastintereet ja kauluksen ripustusrenksun. Tästä asusta tulee mun kaupunkivaate.

Toinen vaate on tämmöinen rennompi fleece-pusakka ihanalla  ja lämpimällä teddy-vuorella.

Kumpikin puku pistetään kiinni mahan puolelta kätevällä tarrakiinnityksellä. Ja tässäkin puvussa on renksu! Mun emäntä ei muuten edes tiedä tuon "renksun" oikeaa nimeä. Se on kutsunut sitä aina renksuksi.

Kyllä mun nyt kelpaa!

Väijyssä

Meillä on onneksi sohvassa semmoiset paksut nojareunukset. Semmoiset bostoninlevyiset. Isäntä lähti kauppaan ja mä tiedän suurinpiirtein, milloin se tulee kotiin. Joten mä asetun väijyyn siihen sohvankaiteelle tarpeeksi ajoissa.

Eli korvat höröllä mä odottelen rappukäytävän ääniä. Ja jos ihan tarkkaan katsotte, niin tuon tyynyn olisi pitänyt olla tuossa sohvan nurkan päällä. Mä kun pienenä "vähän" rapsuttelin sitä... Eli emännälle sattui pikku virhe, tyyny ei peittänytkään mun aikaansannoksia.

No nih! Nysse tuli. Eiku ovelle haukkumaan!

Salaperäinen hiippailija

Mähän oon kertonut, että meidän mökillä on ihan ihmeellisiä jälkiä.

Eli tuommoisia makuujälkiä ja ihmeellisiä polkuja. Ensi keväänä mun isäntäväki aikoo asentaa siihen mökin kulmalle riistakameran. 

Nyt me sitte oltiin viimeistä kertaa tälle vuodelle yötä mökillä. Ja kun me mentiin sinne, niin mitä löytyikään parkkipaikalta! Semmoinen isohko kakka. Joo, kakka. Siitä me ei nyt sentään otettu kuvaa, mutta mun mun emäntä kuvaili sitä "isohkon miehen löysäksi läjäksi". Ja mun iltahan meni ihan levottomaksi. Mä ravasin eestaas. Ulos ja heti sisään. Kunnes sitten illalla isäntä lähti vielä mun kans taskulamppulenkille, että mä vähän rauhoittuisin. Ja mä olisin halunnnut jatkaa sitä väijyntää ja nuuskuttelua pimeässä. Mua piti oikein houkutella sisälle.

Nyt emäntä on kuuklaillu eri eläinten jätöksiä. Se sanoo tuntevansa takuuvarmasti karhun ja hirven jätökset. Mitä jää vielä jäljelle? Susi, ilves ja kettu... Meidän pitää kuulemma käydä vielä tyhjentämässä ihmisten "eloperäisten jätteiden" keräilyastia. Jospa silloin olisi lunta maassa, niin emäntäkin näkisi ehkä tassunjälkiä ja tunnistaisi tuon salaperäisen hiippailijan.

Taktinen virhe

Siis meillä imuroitiin. Taas. Ja mun suhtautuminen imuriin ei ole sieltä ystävällisemmästä päästä. Itse asiassa imuri on mun vihollinen numero 1. Ja tänään mä tein taktisen virheen. Mä aloin ärhentelemään sille imurille edestäpäin. Ja sitten jotenkin mä ajauduin eteisen nurkkaan. Vailla mitään pakomahdollisuutta. Emäntä ehti jopa hakemaan kameran ja mä vain jökötin tuossa nurkassa. Mutta sitte mä olin pakkoratkaisun edessä. Mun piti vain loikata vauhdilla tuon imurin letkun yli. Se vaati kyllä melkomoista rohkeutta.

Ja hei! Se imuri ei syönytkään mua. Mutta niin paljon se otti voimille, että imuroinnin jälkeen oli hyvä levätä sohvalla viimeisten syysauringon lämmittävien säteiden paistaessa sisälle.

Ryhmäkuva

Tässä vielä yhteiskuva meistä kaikista sunnuntaina. Paikka oli Haukiputaan Annalankangas, jossa kuivaa kangasmaastoa riitti. Ja kuvanhan voi klikata isommaksi.

Vasemmalta: Sohvi, Elmo, Oiva, Otto, MINÄ, Bertta, Hiro, Pontus, Wilma, Ötti (Earl, Ööl), Kale (Kalevi), Iivi-staffi (Evie) ja Maya.

Sohvi ja Otto on sisaruksia, Otto on niin pieni, mutta heti se iski silmänsä joukon söpöimpään tyttöön eli Berttaan. Bertta ja Maya on siskoksia. Ja siis minä ja Elmo ollaan veljeksiä. Me ollaan tyttöjen kanssa samasta Niittyheinän kennelistä Torniosta. Hiro ja Wilma on kans sisaruksia. Ötti ja Iivi on muuttanut tänne Suomeen ihan Amerikasta. Siksi niiden hienot nimet on muuntuneet suomalaisiksi. Ne joutui kuulemma lentämään hurjan pitkän matkan. Niiden emäntä oli ollut ihan hermona koko lentomatkan, mutta Ötti ja Iivi eivät olleet matkasta moksiskaan. Ja Oiva on Slovakiasta.

Lenkura meni tosi hienosti. Me kaikki juostiin yhtenä laumana eikä kukaan edes yrittänyt karata. Yksi lenkkeilijä tuli vastaan ja silloin meidät kytkettiin hihnoihin. Olisi nimittäin voinut sattua, että tuo lenkkeilijä olisi voinut saada ikuisen koirakammon 12 bostonin ja yhden staffin rynnätessä iloisesti häntä vastaan. Sillä kukaanhan meistä ei halua kenellekään mitään pahaa, mutta uusiin ihmisiin pitää tutustua hyppimällä...

Bossukkatapaaminen

Mä oon ollut tänään tosi sosiaalinen. Mulla oli nimittäin Oulun seudun bostoninterrierien tapaaminen. Paikalle saapui 12 bostonia ja yks staffi. Se meni siinä muiden mukana.

Mä näin mm. mun veljen Elmon. Elmo on tuo joka istuu tuolla sen isännän jalkojen välissä. Vähän mä oon kade Elmolle, kun sillä on pikkuveikka, Oiva. Oivakin änkesi tuohon kuvaan. Pikkuveikat on kuulemma semmosia.

Mun mielestä me ollaan Elmon kanssa ihan saman näköisiä. Elmon emäntä on taitava ompelija ja me tilattiin mulle kaksi takkia. Elmo on tänäänkin niin tyylikäs, kun sillä on tuohon asuun sopiva pantakin.

Sitte me lähetiin mettäretkelle. Me kaikki juostiin ihan vapaina. Ihan vaan pikkuisen tuli joskus toraa. Tossa mä nostan jalkaa ja kyllähän muiden piti sitte se mun hajumerkki käydä lukemassa.

Emäntä yritti juosta tuonne edelle ja ottaa meistä kuvan edestäpäin. Mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Kun me ei päästetty sitä. Muutenkaan bostoneista (ja vielä kahdestatoista) ei kuulemma saa hyviä kuvia, kun me ollaan niin liikkuvaisia.

Mutta mulla oli mukava päivä!

Syksyn värit

Onneksi lämpö palasi ainakin hetkeksi tänne pohjoiseenkin. Maahan oli yht´äkkiä ilmestynyt aivan valtavasti lehtiä. Mä en oikein tahtonut päästä edes eteenpäin, kun ne kätki alleen kaikkia mukavia tuoksuja. 

Täällä alla on mennyt ihan varmasti myyrä. Tai hiiri. Tai pääsiäinen... vai mikä päästäinen se on.

Tässä ollaan todellä jännän äärellä. Tuolla aidan takana on nimittäin vankila. Kesällä me nähtiin, kun ilmeisesti kaksi luottovankia maalasi tuota aitaa. On näköjään pojilla maali vähän roiskunut yli.

Kaupungin miehet on tehneet puistotöitä. Mä maistelen, miltä maistuu köyhän miehen mahonki. Ai mitä se on? No se on leppää.

Eli tässä mun tämän päivän värit. Ruskeaa ja punaista. Älä tule vielä talvi!