Kylläpä alkoi ihanasti tämä toukokuu. Kun me lähdettiin isäntäväen töiden loputtua perjantaina iltapäivällä mökille, lämpömittari näytti +6°C (ja sataa tihuutti myös), mutta siitä suunta oli vain ylöspäin. Kun me lähdettiin mökiltä, lämpömittari näytti +17°C. Emäntä pongasi järveltä ja sen rannoilta metsähanhipariskunnan (ne kyllä lähti lipettiin, kun me pidettiin mekkalaa kun isäntä just käynnisti moottorisahan) ja tavipariskunnan. Sitte ne tavalliset telkät ja sinisorsat siihen päälle. Plus kurjet ja joutsenet. Siis kamalaa mekkalaa (emännän mielestä ihanaa ääntä) kuului jatkuvasti. Me ei kyllä noista äänistä oikein pidetty. Ekana yönä käytiin kolme kertaa pihalla... Kun aina kuului jotain outoja ääniä...
Järvestä oli jäät jo lähteneet, mutta harmittavan vähän sammakoita oli herännyt horroksesta. Nurmikkokin näyttää ikävän ruskealta, mutta eiköhän se pikkuhiljaa ala vihertämään.
Sitten me löydettiin ainakin KAKSI vuotta kadoksissa ollut lelkku. Se katosi kerran tuonne rantaveteen ja nyt jäät ja tulva olivat nostaneet sen takaisin.
Ja vanhaan tapaan me haukutaan kaikki, jotka tulee sataa metriä lähemmäs meidän rantaa. Veneessä on mökkinaapuri Pertti ja Pertin poika Ilkka. Ne on ihan mukavia, mutta pitäähän meidän näyttä, kuka tätä tonttia hallitsee.
Siinä ja siinä, ettei lähdetty uimaan...
Ja toinenkin mökkinaapuri oli tullut paikalle. Emännän lapsuudessa tätä mökkiä kutsuttiin "Tiemestarin" mökiksi. Tiemestari oli silloin suuri herra. Nyt me ei edes tiedetä, kuka tuota mökkiä hallitsee.
Ja tietenkin vähän poikien hommaa, kulotusta.