maanantai 30. toukokuuta 2016

Taidetta

Joka vuosi lehdissä ym. käydään keskustelua, pitääkö opettajalle ostaa joku lahja. Meidän emäntä on siis opettaja ja se sanoo, että ei tartte. Mutta joskus tulee oppilailta ylläripylläreitä. Niinku tämä.


Meidän emäntä oli aivan otettu, kun sen yksi oppilas ojensi sille tänään tämän. Kehykset ja kaikki. Nämä on just niitä parhaita lahjoja. Itse tehtyjä, rakkaudella ja omasta tahdosta tehtyjä. Sillä tuli ihan tippa silmään.

Ja jos te siellä kotona mietitte opettajille lahjoja, niin myös emännän yksi parhaista lahjoista oli orvokintaimi. Ei maksa paljoa. Meidän emäntä istutti sen maahan ja siinä se kasvoi ja kukoisti koko kesän. Paljon parempi kuin kukkapuska, joka lakastuu viikossa. Mutta myös pelkkä hymy riittää kiitokseksi.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Pyykkipäivä

Jospa se vihdoin tulisi se kesä. Meidän emäntä pesi meidän puvut ja pisti ne kesäteloille.


Ensi talveksi pitää kyllä teettää parit uudet puvut. Ostaahan emäntäkin tuon tuosta uusia vaatteita. Varsinkin nyt, kun se on taas saanut tietattua muutaman kilon itestään pois. (Kohta ne kilot tulee takaisin, me tiedetään!)

Me oltiin viikonloppu mökillä ja karattiin naapurin Pertille sen varran useasti, että ensi kerraksi mökille hommataan portti. Aluksi vaan semmoinen kananverkko-systeemi... Ja sitte me herättiin joka aamu klo 3.00. Lintujen kanssa samaan aikaan. Ja oli pakko päästä ulos. Me ei rauhoituttu ennen. Joten nyt ollaan vedetty kotona sikeitä melkein koko päivä.


tiistai 17. toukokuuta 2016

Your passports, please!

Kohta on kesä kesä kesä! Kesää varten meille hankittiinn tämmöiset läpyskät. Niitä ei sitten saa tuhota puremalla ym.


One se kumma, että ihmiset saa matkustaa vapaasti esim. Pohjoismaiden välillä, mutta eläimiltä vaaditaan passi. Ja vaikka meillä on nämä passit, Ruotsiin ei siltikään voi mennä. Eläinlääkäri selitti kamalan pitkästi jostakin rokotuksesta, joka pitää olla annettu tietyn ajan sisällä jne. Meidän emännällä meni puolet sen eläinlääkärin puheesta ohi tajunnan. No, ei mennä Ruotsiin, ettei jouduta karanteeniin.


Passikuvat vois olla kyllä vähän paremmat. Muokattiin tuosta plokin kuvasta. Mutta kyllä sitä meidät tunnistaa.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Saku Sammakko

No nyt ne sammakot olivat sitten heränneet. Ja niitä oli paljon. Ja myös me tehtiin tuttavutta niiden kanssa.



Lämpimänä päivänä ne uskaltautui välillä nurmikolle lämmittelemään. Ja mehän mentiin tervehtimään niitä.



Aika hyvin ne maastoutuu tuohon nurmikkoon. Alemmassa kuvassa on naaras samakko alla ja uros sammakko pitää tiukasti kiinnii valloittamastaan naaraasta.


Emäntä kiljui vieressä, että ei saa räpsiä niitä tassuilla. Varmaan emännän kiljunnasta säikähtäneenä ne pomppasi takaisin järveen.


Sinne meni!


Saattoi olla, että jompi kumpi meistä söi yhden sammakon. Aamulla nimittäin löytyi olohuoneen matolta iso oksu, jossa oli jotain tummaa...

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Oi ihana toukokuu

Kylläpä alkoi ihanasti tämä toukokuu. Kun me lähdettiin isäntäväen töiden loputtua perjantaina iltapäivällä mökille, lämpömittari näytti +6°C (ja sataa tihuutti myös), mutta siitä suunta oli vain ylöspäin. Kun me lähdettiin mökiltä, lämpömittari näytti +17°C. Emäntä pongasi järveltä ja sen rannoilta metsähanhipariskunnan (ne kyllä lähti lipettiin, kun me pidettiin mekkalaa kun isäntä just käynnisti moottorisahan) ja tavipariskunnan. Sitte ne tavalliset telkät ja sinisorsat siihen päälle. Plus kurjet ja joutsenet. Siis kamalaa mekkalaa (emännän mielestä ihanaa ääntä) kuului jatkuvasti. Me ei kyllä noista äänistä oikein pidetty. Ekana yönä käytiin kolme kertaa pihalla... Kun aina kuului jotain outoja ääniä...



Järvestä oli jäät jo lähteneet, mutta harmittavan vähän sammakoita oli herännyt horroksesta. Nurmikkokin näyttää ikävän ruskealta, mutta eiköhän se pikkuhiljaa ala vihertämään. 


Sitten me löydettiin ainakin KAKSI vuotta kadoksissa ollut lelkku. Se katosi kerran tuonne rantaveteen ja nyt jäät ja tulva olivat nostaneet sen takaisin.



Ja vanhaan tapaan me haukutaan kaikki, jotka tulee sataa metriä lähemmäs meidän rantaa. Veneessä on mökkinaapuri Pertti ja Pertin poika Ilkka. Ne on ihan mukavia, mutta pitäähän meidän näyttä, kuka tätä tonttia hallitsee.


Siinä ja siinä, ettei lähdetty uimaan...


Ja toinenkin mökkinaapuri oli tullut paikalle. Emännän lapsuudessa tätä mökkiä kutsuttiin "Tiemestarin" mökiksi. Tiemestari oli silloin suuri herra. Nyt me ei edes tiedetä, kuka tuota mökkiä hallitsee.


Ja tietenkin vähän poikien hommaa, kulotusta.