Treffit Neron kanssa

Hugo ja Vito: Tänään me oltiin treffeillä meidän plokikamu Neron kanssa. Mehän tavattiin jo talvellakin, mutta silloin oli oululaisittain kamalan kylymä talavi ilima. Ja nyt oli melkein liian lämmin. Mutta onneksi joen rannalla tuuli mukavasti.

Me siis käppäiltiin Elban saarelle Oulujoen suistoon. Yritettiin etsiä paikka, jossa saisi vähän kahlata. Nero kahlasi, me ei. Ja me ollaan kaikki vähän semmoisia ujoja poikia. Puuhailtiin jokainen omiamme. Tarvitaan vissiin vähän pidempi tutustumisaika. Mutta hyvin meillä meni!

Nero kato, makee blondi!

Vihellettäis jos osattais. Ai niin, mehän ollaan konsulentteja. Mutta saa kait sitä tyttökoiria silti katsella.

Vito: Psst. Mä kerron Nero sulle yhden jutun. Me ei olla meren rannalla, niin kuin yksi tästä porukasta luuli... Tämä on vielä joen rantaa 😀.

Mutta mukava oli taas tavata! Ja hyvää matka sinne Rovaniemelle. Toivottavasti kestät näitä pohjoisen helteitä!

After mökkiviikonloppu

Hugo ja Vito: Me oltiin taas viikonloppuna mökillä, mutta poikkeuksen siihen teki se, että emäntä oli osan ajasta keokätköilymegassa Haapajärvellä. Me ei päästy mukaan, vaikka oli siellä oli ollut tosi paljon geokoiriakin. Siispä me mielenosoituksellisesti karkailtiin. Ja paljon kauemmaksi kuin Pertin mökki. Onneksi isäntä sai houkuteltua meidät, ja etenkin Viton, takaisin omalle mökkitontille. Emännän palattua alkoi rutiinit...

Siis kumpi lähtee ekaksi, minä vai ruohonleikkuri? (Hugo)

No, ainakin yhden sammakon pyydän. (Hugo)

Kaupungissa on hyvä relaksoitua seuraavaa viikonloppua varten. Mutta sitä ennen me tavataan meidän plogikamu NERO!

http://amerikanbulldogginero.blogspot.com

See juu nekst viik!

Ja emäntä halusi pistää tähän yhden kuvan, mitä koekätköily on parhaimmillaan/pahimmillaan. Yhteistyötä, sillan alla, mutta silti DNF (Do Not Find).

Muinaismuisto

Hugo ja Vito: Siis joskus kauan, kauan sitten, kun emäntä aloitti tämän plokin kirjoittamisen, meillä oli Elvis. Ja Elviksellä oli rispii, joka joutui heikoille jäille. Ja siitä on aikaa ainakin viisi vuotta.

Ja kun me ollaan semmoisia mestarietsiviä, niin me löydettiin viikonloppuna se rispii!

Vito: Mikä tää tämmöinen lelu on, en oo ikinä nähnyt?

Hugo: Ai tää, tää on rispii, isäntäväki voi heitellä sitä ja me otetaan (lue minä) otan sen aina kiinni.

Hugo ja Vito: Se rispii joutui joskus heikkojen jäiden aikaan järven jäälle. Ja kun virtaus käy sinne meidän mökkiä kohti, niin sinne virta oli sen tuonut. Me kyllä myllättiin vähän liian kaukana mökistä... Mutta sen tuloksena löydettiin tuo rispii. Muovi on näköjään kestävä materiaali. Onneksi tuo ei mahdu meidän mökillä minkään vesieläimen suuhun.

Hugo: Nyt chillaillaan!

Vito: Tässä on kuva meidän mökin nurmikosta. Se on oikeastaan ihan tuommoisen näköinen kauttaaltaan. Mä oon nimittäin mestarisilppuaja. Tuosta löytyy ainakin kymmenen puupalan pätkää!

Ja lopuksi rispiin tarkistus!

Kyllä se on Elviksen rispii!