Kesäaika

Miten teillä meni kesäaikaan siirtyminen? Mulla meni ihan hyvin. Mähän herään normaalisti siinä kuuden kieppeillä, ehkä vähän ennen. Sunnuntaina nukuin kyllä emännän mieliksi sitten seitsemään. Mutta jo tänään maanantaina mä heräsin tuttuun tapaani vähän ennen kuutta. Että mitä ne höpöttää, että kesäaikaan siirtyminen on joillekin niin rankkaa, että menee rytmit sekaisin? Ei mulla.

Ja aikakin kului päivällä yksin ihan mukavasti. Vetelin neljä tablettia pöydältä alas. Ja silppusin kassakuitin.

Avustava geokoira

Mulla ja emännällä on yksi todella mukava harrastus. Nimittäin geokätkeily. Nyt me on taas talven jälkeen aloitettu kätköjen etsiminen ihan tosissaan. Tälle keväälle on jo kolme löytöä. Sillan alta, kirjaston kulmilta ja tänään tämä:

Eli tuon "jutskan" päässä oli tuommoien tulppa ja sieltä sisältä me sitten löydettiin tuo kätkö. Mä nuuskin sitä ja emäntä pisti nimen lokikirjaan. Joku muukin oli jo tänään käynyt samalla kätköllä. Siinä lähellä oli jästeinä pari Tuiran mummoa, mutta ei ne hoksannut, mitä me tehtiin. Jästit on semmosia tyyppejä, jotka ei ymmärrä geokätkeilystä yhtään mitään ja pyrkivät vaan tuhoamaan kätköjä ja tekemään kiusaa.

Kätköilyn ansiosta mä pääsen uusille reiteille lenkuroimaan ja saan olla kauan ulkona. Sitte kun emännällä on sata löytöä, niin se perustaa oman kätkön sinne meidän kesämökin lähelle. Sitte me voidaan seurata, kuinka moni on löytänyt sen meidän tekemän kätkön. Huomenna me kolutaan Raksilan uudet kätköt!

Sorsajahdissa

Tänään me lähdettiin ihanan auringonpaisteen saattelemana piiiiiiitkälle päivälenkuralle. Kevät on vaan edennyt täälläkin niin pitkälle, että nuo päällystämättömät kävelypolut ja pyörätiet ovat ihan litsläts lillinkiä. Ja mä en tykkää. Paikoitellen vettä oli sen verran paljon, että me jouduttiin oikomaan pusikkojen kautta. Ja samalla löydettiin sorsien piilopaikka.

Tuossa menee... Älä pelkää mua (khih, hih...)

No niin, nyt se lähti lentoon... Kotipihalla mä näin taas Hertan. Hertan emäntä kertoi, että näin kura-aikana Hertta menee ihan itse pesuhuoneeseen. Mut pitää tavallisesti houkutella sinne pöydän alta. Mutta tänään, kun Hertta kertoi mullekin tuon asian, mäkin päätin olla reipas. Ja kun me päästiin sisälle, emäntä avasi pesuhuoneen oven niin mä kävelin ihan itse pesupaikalle! Koska Herttakin tekee niin. Sitte mua kehuttiin ja rapsuteltiin oikein kovasti kiitokseksi.

Testing, testing...

No, kyllähän mä arvasin, että ei siinä monta päivää mennyt. Kun nimittäin pääsin testaamaan uutta täkkiä ja patjaa. Oikein ovat pehmoisia ja mukavia nukkua!

Mutta makuuhuoneen ovi on päivisin nyt niin tiukasti kiinni, että sitä ei todellakaan saa auki. Mun kannalta harmi. Mutta pelastuksena on aurinko (jos se nimittäin paistaa). Mä etsin aina sen aurinkoisen kohdan, vaikka pienenkin kaistaleen, ja köllöttelen siinä.

Vanha kuva, mutta tilanne on yhä sama!

Ihana valo

Tänään oli mahtava auringonpaiste. Vaikka ulkona olikin pikkupakkasta, meidän kesähuoneessa eli partsilla oli ihanan lämmintä. 

Me otettiin emännän kanssa pikku tupsluurit aurinkotuolissa.

Sitten emäntä totesi, että se ei voi koko päivää maata. Mutta mä voin. Joten jatkoin tupsluureja divaanilla.

Huomenna on rankka päivä. Nimittäin meille tulee ikkunaremppamiehiä ja mä oon ainoana talonväestä paikalla. Emäntä pistää oveen lapun lapun, jossa lukee "Sisällä koira, Elvis. On ihan kiltti ja on jo syönyt päivän liha-aterian". Khin hih, että on sitten vähä respektiä remppamiehillä mua kohtaan!

Patiokausi avattu!

Tänään lenkuralla mun isännällä tuli kuulemma hirmee nälkä. Ja meidänhän ei auttanut muuta kuin suunnistaa rillille, ku torilla on semmoinen sopivasti avattu. Ja mullehan kuuluu kans maistiainen makkarasta! Hyvää oli tuo höyrymakkarakin.

Kaksi viikkoa sitten me katseltiin näitä jääteoksia. Nyt niistä oli enää vaan rippeet jäljellä. Eli kevät on edennyt tänne meillekin. Varmaan ne arkkitehtiopiskelijat toivoivat, että edes pikkuisen kauemmin tuo vaivalla tehty linnoitus olisi säilynyt.

Ja sitten me käytiin kattomassa myös jäälohkareita. Oulujoestakin ovat jäät jo lähteneet.

Sain myös juoksennella vapaana, vaikka en mä oikein osaa olla kaupungissa irrallaan. Tämä kohta on semmoinen vanha tervaveneiden hinauskanava. Tämmöinen lauantai mulla oli.

Manneken pis

Kevät, tuoksut, narttujen kiima... Kaikki tuo saa mut niin hermostuneeksi. Tänään aamulla, kun emäntä lähti pesulle, mä siinä innostuksissani merkkasin makuuhuoneen täkin. Ei ois ehkä pitänyt. Arvatkaas, mitä emäntä teki? No suuttu mulle ja huusi ko palosireeni. Siis yhden pienen pissan takia...

Sitten se repi mun mielestä ihan liian suurieleisesti pussilakanaa pesukoneeseen. Ja täkkikin oli kuulemma pilalla. No, sen voi kyllä pesulassa pestä, kun se ei mahdu meidän pesukoneeseen. Mutta täksi illaksi tarvittiin uusi täkki.

Emäntä lähti ostamaan uutta täkkiä. Samalla reissulla se osti sitten uuden petauspatjan. Jonku muotoutuvan ja lämpölaajenevan... Ja petauspatjan suojan. Ei kuulemma mennyt rahaa ku alle 500 euroa...

Eli semmoinen hinta tuli mun pissalle. En oo vieläkään käynyt makkarissa, kun mulle huudettiin siellä niin lujaa aamulla. Emäntä sanoo, että voi mennä tovi, ennen kuin pääsen testaamaan uusia vuodevaatteita. 

Oma koppa on sittenkin ihan hyvä nukkumapaikka.

Uudet releet

Mä sain uuden kevättakin! Ihan yhtä hyvin tämä ei istu kuin mun mittatilausvaatteet, mutta ihan kiva tämä on. Kait... Tämä on tällainen rento college-pusakka hupulla. Mustin ja Mirrin kevätmallistoa.

Meille bostoneille, niinku varmaan monelle muullekin rodulle, on vaikea löytää sopivia vaatteita. Kun meillä tuo rintakehä on niin laaja ja lantio on kapea. Emäntä joutui käymään kahdesti siellä liikkeessä, kun se ensin osti mulle liian pienen takin. Se ei mennyt kiinni, vaikka olikin muuten sopiva. Joten tällä mennään nyt.

Mökillä

Eilen käytiin sitten tarkistamassa, mitä meidän mökille kuuluu. Mä arvasin heti aamusta, että nyt tapahtuu jotain erikoista. Mökkikori otettiin esiin ja mun eväät pakattiin tupperivaarin kuppiin. Mä aavistan aina, kun jotain erityistä tapahtuu, ja en syö mitään. En nytkään. 

Mähän aloitin tän plokin melko tarkkaan vuosi sitten, kun me käytiin samanlaisella reissulla siellä mökillä. Silloin oli maaliskuun loppu ja aurinko paistoi mukavasti. Nyt ei paistanut aurinko, oli tasaisen harmaata. Mutta yksi erikoinen piirre tuossa reissussa oli. Me päästiin autolla ihan mökin pihaan saakka! Niin vähän lunta siellä oli. Emäntä sanoi, että ei koskaan ole tapahtunut tällaista. Tosin, kun se oli pieni, ei sinne mökille ollut edes tietä. Piti hiihtää.

Mä meen ja tuun... Järvellä oli sentään vielä kantava jää. Ja mahottomasti jäneksen jälkiä. Ja nyt myös mun :)

Muuten mä tarkistin mun reviirin, lämmittelin isännän kans saunaa, asensin linnunpöntön ja söin rillimakkaraa. Tosin siinä kävi vähän vanhanaikaisesti. Koska mä ohitin mun aamuruuan ja mulla oli nälkä, mä ahmein sitä makkaraa niin isoina palasina, että multa tuli oksu... Illalla vasta kotona söin sitte kunnon ruuan.

Mä tarkistin myös emännän ryytimaan ja tästä kuvasta näkee, kuinka vähän siellä maastossa on lunta. Ja kunhan saadaan iltoihin lisää valoa, ollaan sitte ensimmäinen yön yli reissu tälle vuodelle. Ja se tietää myös lintukonserttoa. Nytkin jo teeret kälätti...

Kuratassuna luokses pompin!

Alkaa olemaan joka paikassa melkoista sohjoa. Se tietää siis tassupesua joka lenkin jälkeen.

Tassupesun jälkeen mä vedän aina hirmeetä rallia läpi meidän kodin. Matot menee makkaralle yhdessä hujauksessa.

Täälläpäin on koululaisten hiihtolomat. Kaupungilla oli kamalasti porukkaa. Piti oikein tähdätä sopivaa hetkeä, että saatiin semmoinen kuva, jossa ei näy muita. 

Huomenna mä pääsen käymään mökillä! Jee! Saan juosta vapaana koko päivän.

Laskiainen

Tänään on virallinen mäenlaskupäivä. Vaan täällä ei kyllä pysty laskemaan mäkeä enää missään. Onneksi aurinko sentään paistaa. Niinpä me lähdettiin taas aamulla jo rutiiniksi muodostuneelle sunnuntaiaamun lenkille.

Puistossa on tulva ja isännän pitää tietenkin kokeilla, kestääkö yöllä jäätynyt jää kävelemistä... Ei kestänyt.

Tämän sunnuntailenkuran pituus on 6,7 km. Emäntä on sen jostain karttapalvelusta mitannut. Kauppareissuineen meillä menee siihen aikaa tunti ja 45 minuuttia. Ja mä jaksan tuon lenkin ihan hyvin.

Sitten käytiin kattoon taidetta. Arkkitehtiopiskelijat olivat tehneet tuommoisen jääteoksen torille. Mua ei liiemmälti kiinnostanut. Ei ollut edes yhtään hajumerkkiä.

Mutta mikä parasta, mä näin mun yhden tyttökaverin, Hertan! Hertta asuu samassa talossa kuin mä. Hertta on rottis, mutta se on tosi lempeän luontoinen. Paitti se on kova suojelemaan. Meidän talossa tehdään ikkunoihin tiivistysremonttia. Hertan emäntä oli ihan varmuuden vuoksi soittanut sinne remonttifirmaan, että on parempi jos hän on kotona, kun remppamiehet tulee. Voi nimittäin käydä niin, että Hertta ei päästä niitä sisälle tai sitte se ei päästä niitä remppamiehiä ulos...

Me halittiin Hertan kanssa niin vauhdikkaasti, että ei saatu yhteiskuvaa.

Hyvää ulkoilupäivää teille kaikille!