Kuuma!

Tämä helle on pehmentänyt mun ja mun emännän toimeliaisuuden. Me ei olla saatu oikein mitään aikaan. Niinku esimerkiksi pävittämään tätä mun plokia. 

Mutta mä oon kahlaillut järvessä ja...

haistellut tuulta ja heitellyt rispiitä.

Pääskynpojat ovat lähteneet omille teillensä. Ja niinhän siinä kävi, miten emäntä ennusti. Ei ollut pesä kestänyt koko katraan painoa. 

Ja nyt meillä on sitten riehuttu ihan tosissaan. Emäntä on nimittäin siivonnut liki kaksi päivää. Se otti mun kopastakin kaiken irtoavaan pesuun. Sitte se muka petasi sen nätisti. Ja mähän näytin heti, miten petivaatteiden tulee olla. Varsinkin, kun niissä ei ole yhtään tuttua tuoksua.

Näin on paljon parempi!

Pallopoika

Mä oon nyt pyöritellyt sitä mun uutta Ruåttista saamaani palloa. Emäntä yrittää liittää tähän yhden videon, joka on kuvattu Tyrnävän mummulassa. Koskaan se ei oo mitään kameralla videoinut, joten laatu ei oo ihan priimaa. Tuota videota ei oo käsitelty mitenkään ja emäntä sanoi, ettei se tähän hätään jaksa mitään editointiohjelmia opetella. Joten näillä mennään.

Mutta sitten mökillä tuo pallo otettiin multa pois. Ja syyn varmaan arvaatte. Se oli aina järvessä... Isäntäväki päätti, että täst´edes mä saan pallotella tuolla pallolla vaan Tyrnävällä ja tässä kotipihan nurmikolla.

Ulkomailla

Mä kävin tänään ulkomailla! Nimittäin Ruåttissa Haaparannalla. Kyllä siellä oli ihan erilaista kuin meillä täällä Suomessa. Tai ainaskin musta tuntui siltä. Mä vedin kuulemma ihan hirmuisesti hihnassa, enkä totellut emäntää ollenkaan. Kato, enhän mä Ruåttissa suomea ymmärrä. Ois komennellut mua ruotsiksi, heh heh.

Mä pääsin jaloittelemman monta kertaa. Ja syynä oli tietenkin emännän keokätkeily. Me pysähdyttiin niiden takia ainaskin viis kertaa. Ja yksi syy tälle Haaparannan retkelle oli kuulemma jonkun ruotsalaisen matkamuiston saaminen sinne emännän keokätkeilysivustolle. Pölijää. Se me haettiin ja saatiin Ikean parkkipaikalta.

Ja mä joudui ypöttään autossa vain yhden kerran. Silloin kun isäntäväki kävi jossain ruokakaupassa. Ja sieltä kaupasta mä sain tuliaiseksi taas pallon! Ei ollut maksanut kuin jotain kolme euroa. Nyt mulla on siis palloja, joilla pelailla. Tämä on tämmöinen sileä pallo, johon mun hampaat ei ehkä heti pysty.

Viikonloppuna pääsen mökille testaamaan!

Tässä mä oon isännän kanssa Luukkaankankaan levähdyspaikalla. Emännän mukaan lähes kaikilta Suomen levähdyspaikoilta löytyy keokätkö. Ja sehän sopii mulle! Jos nimittäin vielä matkaillaan.

Paarmat, osa 2

Nyt on kyllä ollut lämmin, tommosta yli +27°C astetta. Ja nyt kävi semmoinenkin ihme, että emäntä halusi mökiltä kaupunkiin. Nimittäin siellä mökillä on aivan hirmeesti paarmoja. Oiketa "syöksy ja iske" -paarmoja. Ja niin kyllä halusin mäkin kaupunkiin. Ne paarmat iski joka paikkaan; selkään, mahaan, kainaloon, reiteen ja pyllyyn. Sekä emännän hiuksiin. Kyllä oli hankalaa. Ei auttanut edes soutelu järvellä, ne jaksoi lentää sinne saakka.

Mutta ei niin hankalaa, ettei jotain hyvääkin. Mun emäntä näki jossain Bostoninterrieiden Facebook sivuilla videon, missä joku bossu pyöritti hirmeen suurta palloa. Ei ehkä näin suurta, mitä mun plokikameli Iivari pyöritti. Ja oon mäkin nähnyt yhtä suuren pallon mun emännän tyttären luona. Joten mä sain uuden pallon.

Eli semmoisen vartti meni, ja tuossa pallossa on jo mun hampaanjäljet selvästi nähtävissä. Välillä piti rapsututtaa selkää, kun sitä kutitti niin paljon... Mutta kyllä mä myös tajusin, että on ihan mukavaa työnnellä tuota palloa kuonolla eteenpäin.

Ja sitte se pallo meni pari kertaa järveen. Yritin kyllä uimalla saada sitä kiinni, mutta loppupeleissä isännän piti hakea se.

Voihan paarma!

Näin kesäisinhän mun ruokavaliota monipuolistavat kärpäset, sääsket ja paarmat. Mä napsin niitä suuhuni tosi tehokkaasti. Mutta nyt yksi paarma oli nopeampi ja se kosti mulle.

Onneksi tuo turvotus laski nopeasti. Ja emäntä pisti siihen hoitovoidetta päälle. Mökillä oli muuten kamalasti semmoisia isoja ja vihaisia paarmoja.

Välillä me lähdettiin emännän kanssa niitä pakoon järvelle. Ja varustukseksi otettiin kuitenkin kärpäslätkä mukaan. Sillä emäntä huiski tehokkaasti järvenselälle eksyneitä ja meitä kiusaavia paarmoja. 

"Ja matkaan muuttohaukka käy, kiikki kii, kiikki kii..." Ei vaiskaan, ei emäntä erottanut, mikä haukka tuo oli.

Pääkynpojat ovat kuoriutuneet. Ainakin neljä poikasta sieltä  pesästä kurkki. Aluksi ne oli niin pieniä, ettei ne osanneet edes äänellä. Tänä aamuna ne jo vähän vinkui.

Vanha kamu

Tänään, kun tulin pitkältä ja kuumalta lenkuralta, mä näin meidän talon päädyssä mun vanhan kamun, jäneksen.

Eli tossa se nököttää alakerran emännän pionipuskasta oikealle, hanan alla. Onneksi emännällä oli kamera mukana. Ja vähän me ajateltiin, että jos se on vaikka sairas, kun se vaan tarkkaili noin rohkeasti ympäristöä ihan pyörätien vieressä. Sitte emäntä otti ratkaisevan askeleen kohti sitä, että saisi toisen paremman kuvan. Joo, ei ollut jänes sairas. Vilikkaasti lähti lipettiin. "Lähti ku jänes makuulta", ruukataan kuulemma sanua.

Soutelemassa

Yksi lämmin kesäpäivä taas oli. Joten siitä piti nauttia koko auringonpaisteen verran.

Aamu aloitettiin kyllä rauhallisesti. Lököteltiin emännän kanssa sängyssä ja mä sain vähän selkärapsutuksia.

Sitte mökillä mä pääsin soutelemaan. Mä hyppäsin ihan ite veneeseen. Kovin kauan rannasta emäntä ei uskaltanut soutaa, kun mulla ei ollut pelastusliivejä. Se nimittäin pelkäsi, että mä saatan hypätä myös reippaasti pois veneestä kesken soutelun. Ja tämä oli eka kerta, kun vapaaehtoisesti hyppäsin veneeseen. Oikein oli mukavaa tuo soutelu.

Ja mä olen löytänyt itselleni uuden vihollisen, nimittäin kahvakuulan. Joo, kahvakuulan. Emäntä lähti soutelemaan vähän kauemmaksi järvelle ja mä jäin isännän kanssa rannalle. Isäntä alkoi taas heiluttelemaan sitä kahvakuulaansa ja mua ärsyttää se tosi kamalasti. Joten mä aloitin kamalan rähäkän. Isäntä sanoi, että kyllä mökille ääntä mahtuu. Mahtuu joo, mutta mun ääni oli kuulunut kuulemma tänne asti...

Eli tuolla on meidän mökki ja mun ääni...