Wappujekku

Tiiättekö mikä on Vogue? No se on semmoinen lehti, johon kuvataan vaan kauniita ja komeita. Ja mä oon nyt siinä kansikuvapoikana! Tuossa kuvassa mä oon mun ekan näytelmän jälkimainingeissa. Tuon neitokaisen nimeä en muista tiedä, mutta ei se ainakaan mun emäntä oo. Ehkä 30 vuotta sitten olisi voinut ollakin.. Khih, hih...

Aprillia, aprillia! -Ai, nytkö onkin Wappu tulossa? Mitä eroa on aprillipäivällä ja Wapulla? Aprillipäivänä jekutellaan ja Wappuna julkaistaan kaikenmaailman huumorilehtiä eikä niissäkään oo totuutta lähimaillakaan. No kuiteski, mä oon siinä, ja mun emäntä (yllytyshullu kun on) sai idean Ollin plokista käydä kokeilemassa photofunia sivustoa. Helppoa ku heinänteko, sanoi emäntä. Vaikka se onkin aika tumpelo näiden tietokoneiden kanssa.

Mökillä

Nyt me sitten päästiin yön yli reissulle meidän mökille. Kyllä on kuulkaa hankala näin city-koiran sopeutua taas tuollaiseen maalaiselämään. Päivät kyllä menettelee, kun mä saan juoksennella vapaana, mutta ne illat, yöt ja aamut. Mun mökkiunia häiritsi

a) "ainaskin sata" peipposta
b) 20 teertä jotka piti aamu neljältä diskoa järven jäällä
c) 4 kurkea jotka tappeli koko ajan
d) joku pöllö
Yritä nyt siinä keskittyä rauhalliseen yöuneen.

Mulla on mökillä tämmöinen rispii.

HEITÄ!

Mun rispiiiii !!!

Vahti

Eikös koirien tarkoitus oo olla vahtina? Vahtia päällepäsmärinä kaikkea, mitä kotona tapahtuu ja olla sanamukaisesti myös vahtina? Mä oon tosi hyvä vahtikoira. Mä tiedän, milloin mun isäntä ja emäntä tulee töistä ja vahdin ulko-oven takana, että olen heti heitä vastassa. Sitten aina kun meidän ovikello soi, mä haukun ja ryntään ovelle. Ja jos televisiossakin soi ovikello, mä haukun ja ryntään ovelle. Joo, mä tiedän, että jossakin koiria opetetaan olemaan haukkumatta, kun ovikello soi. Mä ilmoitan myös, milloin posti tuli, Silloin mä en hauku, juoksen vaan ovelle ja näytän, että tänne tuli jotain. Mutta meillä käy niin harvoin ketään, että ei mun päntiönään tarvi haukkua. Ja onhan se hyvä ilmoittaa isäntäväelle, että joku tuli, ja MÄ puolustan teitä. Oonhan MÄ niin suuri ja voimakas!

Yksi mun tärkeä tehtävä on vahtia isännän työsalkkua reppua.

Uudet lelkut!

Vihdoin ja viimein mun emäntä järkevöityi sen verran, että se antoi mulle sen työkaappiin piilotetut lelkut mun käyttöön. Ne on ollut siellä jo jonkin aikaa, mä oon nähnyt ne.

Aamu aloitettiin kuitenkin ihan rauhallisesti. Mä yritin pysytellä peiton lämmössä mahdollisimman pitkään. Sitten päivällä murtauduin meidän makkariin ja pömistelin emännän tyynyllä. Kuten olen jo aiemmin maininnut, kumikiila - piis of keik.

Tämmöiset lelkut sain - hei, tuliko postia? Tuon vihreän reikäpallon sisällä on tuommoinen keltainen pikkupallo ja se vinkuu koko ajan kun sitä liikuttaa. Emännällä meni kuulema hermo ensimmäisen minuutin jälkeen. Tuo pienempi pallo on semmoinen menttooli-pallo. Sen pureskelun pitäis puhdistaa ja hoitaa hampaita sekä raikastaa hengitystä. Mä kyllä itseasiassa vaan paiskon sitä lattialle. Senkin kanssa emännällä meni kuulemma hermo. Kun se on niin raskas ja mä oon niin voimakas, niin koko lattia tärähtää. 

Nyt onneksi ilma selkesi ja pääsen pitkälle lenkuralle. Lelkut saa levätä hetken aikaa.

Markan paini

Markan paini, ohjeet:
- odota, että isäntäväki vetäytyy ettosille (ettonen, ruokalepo)
- hyppää heidän väliin (vaikka olisi ahdastakin)
- kiepsahda selällesi
- odota, että jompikumpi alkaa rapsuttamaan mahaasi
- potki samalla takajaloilla ilmaan mahdottomasti 
Nauti!

Aarteet piiloon

Ihan ekaksi: mulla on kaksi jäsentä tässä mun plokissa! Tervetuloa! Toivottavasti seurassani on mukavaa.

Mä en muuten osaa kaivaa kuoppaa. Tai koskaan mä en oo edes yrittänyt semmoista. Mun edeltäjäni Vallu kaivoi kuulemma emännän kukkasipulitkin maasta. Mutta kyllä mä kuoputtaa osaan, takajaloilla. Tuossa jo Ollin kanssa keskusteltiinkin, että asioinnin päälle pistetään takajaloilla semmoiset kuopimiset käyntiin, että sammaleet vaan lentää. Tai sitten mitä siinä alla sattuu olemaan. Vaikka kukkapenkki. Kun pitäähän ne hajupostit levittää mahdollisimman laajalle.

Kyllä mussa jotain koiramaista kuitenkin on. Mä piilotan kaiken tärkeän, kuten puruluut, mun koppaan. Tai mikä milloinkin on tärkeää. Tuossa kuvassa mä oon piilottanut mun koppaan emännän sukan. Mä "hautaan" sen sinne käyttämällä mun kuonoa. Ja tökkään vielä lujasti päälle.

Tässä on menossa puruluun kätkeminen myöhempää käyttötarkoistusta varten. Oon näköjään vähän käsitellyt tuota mun kopan reunaakin...

Villeilyä

En tiedä, onko se tämän kevät vai mikä on pistänyt mun pääni vähän sekaisin. Tänään lenkuralla mun emäntä valitti, että mä en tottele sitä enää yhtään. No minkäs teet, kun joka puolella on mielenkiintoisia ja ihania tuoksuja, joita sulanut lumi paljastaa. Ensin nuuskuttelen oikealla puolella tienpiennarta ja sitten havaitsen uuden tuoksun vasemmalla puolella tienpiennarta. Viuh vaan ja tempaisen vauhdilla sinne vasemmalle! Emäntä joutu pitämään mua välillä tosi lyhyellä hihnalla, kun olin mukamas niin villillä tuulella. No minkäs teet, kun mulla on niin herkkä nenä. Ja mä jätin tosi paljon hajuposteja muille koirille. Tosin emäntä sanoi, että loppupeleissä mun postit taisi olla pelkkää lämmintä ilmaa...

Tässä mä autan kaupungin puutarhuria silppuamalla pitkiä risuja.

Ja sitte me käytiin yksillä synttäreillä, jossa oli näin iso pallo. Vähänkö mua sapetti, kun mä en saanut otetta siitä. Lopulta mä hermostuin tuolle pallolle ja haukuin sen.

Tulva

No en päässyt sitten mökille. Siellä oli tulva. Ei tosin onneksi yhtä paha kuin viime vuonna. Mutta niin paha kuitenkin, että emännän saappaanvarret ei olisi riittänyt kahlaamiseen. Joten me turistiin vähän aikaa sukulaisten kanssa lähdettiin takaisin kotiin. Tylsä päivä oli mulla.

Mä yritin ehdotaa, että uidaan. Mutta ei tuo isäntäväki oikein innostunut asiasta.

Houdini

Jos mun plokikameli Tuisku on Saksikäsi Edward niin mä oon kyllä Houdini. Mua ei paljoa ovet ja lukot pidättele. Liukuovi - piis of keik, kumikiila - piis of keik, kaapinovet - piis of keik. Meidän eteisessä on joku Lundia-kaappi, jossa säilytetään kenkiä. Mun emäntä on tehnyt siihen tämmöisen viritelmän, koska mun lempipuuhaa on hakea sieltä kenkiä ja purra etenkin emännän kengistä korot uuteen uskoon. Isännän kengistä mä kaivan aina pohjalliset pois.

Samalla noihin puuosiin on tullut EHKÄ mun kynnenjälkiä. Mutta Lundia-kalusteiden kuuluukin olla vähän rustiikkisia. 

Täällä on satanut aivan kamalasti vettä ja en oo päässyt kunnon lenkuralle pitkään aikaan. Mutta huomenna me lähdetään mökille! Ellei siellä sitten ole samanlainen tilanne kuin viime keväänä. Piti lähteä pois, kun mulle ei ollut yhtään kuivaa länttiä edes jalannostoon.

Tuossa on tuo sama kuusi, kuin muutama postaus aiemmin.

Kotialbumien kätköistä

Mähän oon melkoisen uusi plokkaaja ja mun emännän koneelle on kertynyt valtavasti kuvia. Tässä vähän kuvia mun ja meidän perheen menneisyydestä.

Tässä on mun edeltäjäni Vallu. Se oli kuulemma kavaljeeri sanan varsinaisessa merkityksessä. Vallu eli liki 14 vuoden ikäiseksi. Harmi, kun tuo yksi maailman lempeimmistä koiraroduista on mennyt jalostuksen myötä pilalle. Vallullakin oli sydänvika. Seuraavana päivänä kun Vallu kuoli, mun isäntä ja emäntä varasivat itselleen ulkomaanmatkan. Kun ei ollut sitä koiran hoitoa huolehdittavana...

Mutta sitä matkaa ootellessa niille iski hirmuinen koirakuume ja ennen kuin koko matkaa oli tehty, mut pistettiin tilaukseen! Ja sitten kun ne tuli siltä matkalta, emännän kännykkään tuli tieto, että mä olin syntynyt!

Tuossa mä tillotan mun sisarusten kanssa. Meitähän syntyi seitsemän. Se on paljon. Valitettavasti kaksi mun sisarusta ei jaksanut elää...

Mä olin jo pienestä pitäen tosi rohkea. Halusin heti tutkimaan maailmaa.

Ja isäntä on aina ollut mun puolella. Emäntä yritti aluksi pitää jotain jöötä. Mutta sitte sekin luovutti. Tässä mä oon päässy aamupäiväpäikkäreille mökkisänkyyn. Melkoisen hyvät oltavat mulla on...

Tunnustus ja päivän stailaus

Mun ploki-kameli Naurava Nakki antoi mulle tämmöisen tunnustuksen:

Mä oon niin otettu tästä! Siis mulla on takana vasta pari viikkoa tätä plokkausta ja sain jo tunnustuksen. Tämän tunnustuksen sääntöihin kuuluu, että tunnustus pitää jakaa eteenpäin muutamalle alle 200 lukijan plokille. Mun emäntä on ollut näissä koiramaailman plokeissa vasta niin vähän aikaa, että se päätti pistää tuon tunnustuksen talteen ja jakaa sen kesään mennessä, kun se on tutustunut vähän enemmän näihin plokeihin. Mutta kiitos Nakki! Linkin Nakin plokiin löydätte tuosta mun plokin oikeasta reunasta.

Tänään mä kyllästyin meidän olkkarin sisustukseen ja päätin vähän stailata sitä.

Raahasin mun kopan tuohon vähän keskemmälle ja otin kaikki petivaatteet jälleen tuulettumaan. Patjaa myöten. Ripottelin mun lelkut ja emännän sukan antamaan vähän ryhdikkyyttä kokonaisuuteen. Tasapainottavana ja sisustusta pehmentävänä tekijänä toimii etualan lampaantalja. (Sen vedin alas vasemman reunan divaanilta, johon se oli asteltu vain mua ja mun päiväunia varten). Kokonaisuutta täydentää rutattu matto, jonka suorat raidat saavat näin uuden eloisan ilmeen. 

Itehän oon melko tyytyväinen. Kyllä nyt passaa puruluuta pureksia.

Onnenpekka

Mun emäntä luki tämän päivän lehdestä kauhistuneena juttua, jossa kerrottiin, että tavallisia kortikoiriakin pidetään päivät pitkät niiden kuljetuslaatikoissa. Mulla ei edes oo moista kuljetuslaatikkoa! Kyllä mä se ymmärrän, että joku koira voi pitää kuljetuslaatikkoa yöaikaan turvallisena mökkinä, mutta että päivät pitkät pitäsi nököttää sellaisessa laatikossa. Tai sitten mun emäntä näki TV:stä ohjelman, jossa kerrottiin semmosesta kuulovammaisen "korvakoirasta". Kun se pistettiin sinne häkkiin nukkumaan, niin samalla se tiesi, että sen ei tarvitse reakoida mihinkään ja se saa nukkua rauhassa. Mutta ei senkään tarvinnut olla siellä laatikossa ku just se nukkuma-aika. Taas tuntuu, että kyllä mä oon onnenpekka. Oonhan mä joskus vähän riehunut, mutta se johtuu vaan siitä, että mä oon niin enerkinen! Koirien kuulukin tehdä jotain.

Nykyisin mä saan aamuisin, kun porukat lähtee töihin, semmoisen dentastix eroahdistuspuruluun. Ja se auttaa. En oo pitkään aikaan päivisin tehnyt muuta erikoishommaa, kuin tuulettanut sitä mun petiä, jos aina sitäkään. 

Tuossa on vielä linkki sille Älä häkitä! -kampanjasivustolle.

Mä autan rilliatuloiden tiskauksessa!

Kevätsiivousta

Mun emäntä on mainosten uhri. Tai niin se ainakin itse väittää. Nimittäin mainosten innoittamana se osti meille semmosen kärsserin, joka pärisee ja jolla pestään ikkunoita. Tai itse asiassa se osti sen jo viime keväänä, mutta me ei sitte muistettukaan pestä niitä ikkunoita. Tuli muita kiireitä. Nyt me kuitenkin on pesty ikkunoita melkein koko viikonloppu. Ja mä oon tietenkin ollut siivoustyönjohtajana.

Ensin parvekkeen lasit. Kun ikkunoita pestään, ei saa olla liian kylmä tai kuuma, ei saa paistaa aurinko mutta ei sataakaan. Tästä MUN aurinkotuolista mä katsoin, että kaikki meni oikein.

Ooppa tarkkana, että ei jää rantuja! Mun emännän mielestä tämä on melkoisen turha vehje. Samaan tulokseen pääsee kuulemma rätillä ja kuivauslastalla. No, me pojat ainakin tykättiin tuosta pärinävehkeestä. Ja autettiin emäntää kovasti.

Sitte me vetäydyttiin isännän kanssa hyvin ansaituille päiväunille.

Rapakkoa ja tarkkailua

No nyt se kevät tuli sitten kerralla. Kyllä on inhottava lenkuroida, kun mun pitää väistellä kaikkia kuralätäköitä. Ja vielä inhottavampaa on se, kun mä tiedän, että sisälle tultua joudun heti suihkuun. Sen jälkeen mä vedän semmoiset kuivatus-rallit sisällä, että matot menee tuhannelle sykkyrälle. 

Mulla olis siellä isäntäväen makkarissa hyvä päivystyspaikka ikkunan ääressä, mutta mä en saa olla yksin siellä päivisin. Miksei muka saa pemistellä sängyllä? 

Tästä mun on hyvä tarkkailla ohimenevää liikennettä. Mä höristän heti korvia ja murisen sillai ihan hiljaa, kun joku koiruli menee ohitse. Ja täällä joku täti lenkittää kissaakin. Kerran mä nuuhkaisin sitä kissaa ihan ystävyyden luomiseksi. Se sähisi mulle. Kiittämätön katti.

Sitte mä tarkkailen myös, mitä musta tänne plokiin kirjoitellaan. Miksiköhän tämän mun plokin ikoni ei näy tuossa ploki-listalla? Pelkkä valkoinen ruutu...

Haukkoset

Tänään, kun me käytiin lenkuralla, mä sain haukkoset. Tiiättekö te, mitä haukkoset tarkoittaa? Nimittäin mun emännän veispuukissa on keskusteltu haukkosista ja miten niitä lapsena saatiin. 

Haukkoset tarkoittaa sitä, että kun näin keväällä astuu vaikka ojan peittävän jään päälle ja se jää pettääkin sitte alta. Ja kumisaappaat täyttyvät vedellä. Mulla ei tietty ollut kumisaappaita, mutta kun mä tutkin sulavettä ja nuuskuttelin sitä, niin sitte se jää petti mun etutassujen alta. Kastuin melkein kainaloita myöten.

Tässä on hetki ennen haukkosia. Eihän mun emäntä tietenkään siitä itse tapahtumasta saanut kuvaa, mutta tuosta tuo jään reuna petti. Taitaa tulla kesä!

Pitkä päivä

Tänään mulla oli semmoinen harvinaisen pitkä päivä yksin kotona. Isäntäväellä oli kuulemma jotain palavereja. Alkuviikko mulla onkin mennyt ihan mukavasti, kun mun isäntä on ollut saikulla ja me ollaan pötkötelty yhessä sängyllä. Ja mä oon pötkötellyt myös partsilla. Auringossa tietty.

Eilen oli mukavaa, kun mun emännän tytär tuli käymään. Mä riehuin koko ajan ja näytin kaikki temput sille. Ja me luettiin vähän naistenlehtiä. 

Sitte yksi mun vakio puuha on, kun mä oon yksin kotona, tuulettaa mun koppa. Mä vedän aina kaikki peitot sieltä päiväksi raikastuman. Mä myös hautaan mun puruluut tuonne koppaan. Mulla on ollut tuo sama valkoinen (?) filtti käytössä siitä saakka, kun mä sain sen pentuna Torniosta mukaani.

Elämää suurempia asioita

Mun emäntä lukee aamuisin lehdet aika tarkkaan. Mä pääsen usein sen syliin ja kattelen samalla ikkunasta ulos. Niissä lehdissä on kuulemma sellaisia tekstaripalstoja, missä saa napakasti ilmoittaa oman mielipiteensä. Ja niissä keskustellaan usein koirista.

Koirankakka-keskustelu on jokakeväinen ilmiö. Mun emäntä kerää aina mun pökäleet pussiin. Paitsi metsässä ja mökillä. Silloin kun mä olin pieni, niin riitti kun otti piharatamon lehden ja vei sillä tuotoksen kakkaroskiin. Aika ekolookista. Enkä mä saa edes pissata ovensuuhun. Juostaan vauhdilla vähän kauemmaksi.

Saako eläinten haudalle tuoda ristin? Mun emännän mielestä tämä asia on vähän monipiippuinen. Mutta jos haluaa uskoa, että joku korkeampi voima on meidät luonut, niin kyllä se on sitten luonut ihmiset, koirat ja kaiken muun. Ja silloin voi tuoda haudalle ristin. 

Miksi eläimille annetaan ihmisten nimiä? No höh. Miksi keittönkaapeille, taloille ja aamutossuille annetaan ihmisten nimiä? Kyllä musta nimi ku nimi sopii koiralle, joka sen ylpeästi kantaa. Repaleinen aamutossu ei oo kyllä kovin ylentävä näky... reikäkin voi olla pohjassa.

Hau! Olen haukkunut!

Tämän puun juurella mökillä on mun edeltäjäni Vallun uurna. Tuosta alkaa heti järvi. Se kuulemma istui siinä aina ja hätisteli sorsia. Kerran se ui niin pitkälle niiden perään, että isäntä oli jo ottamassa venettä hakeakseen sen takaisin. Mutta jaksoi se omin voimin takaisin.

DSAA

Mä oon tässä vähän miettinyt, että mitä voisin alkaa tehdä, sitte kun mä oon iso. Ja nyt mä sen keksin! Musta tulee DSAA (Dog´s supplies analytic advisor). Elikkä suomeksi tuollainen koirantarvikkeiden testaaja. Mä oon nimittäin tosi hyvä siinä. Ja vielä ei oo esimerkiksi löytynyt lelkkua, joka mun käsittelyssä kestää. Tässä on mun nykyisiä suosikkilelkkuja.

- Ylhäällä vasemmalla joku, josta yläosa on kadonnut jo aikaa sitten ja yksi osa (ilmeisesti jalka) on tyhjentynyt.
- Keskellä vihreä kroko, joka on mun eka lelkku. Ihan Helsingistä. Aluksi se vinkui. Nyt se on suolestettu ja jalkakin on irronnut.
- Oikealla oleva narupallo on melkoisen kestävä. Siitä mä oon saanut irroitettua ehkä 10 cm pätkän tuota narua.
- Alarivin vasemmalla oleva Kong bubba on kadottanut yhden lonkeronsa. Mutta tämäpä vinkuu vielä.
-Keskellä on tuollainen tötterö, johon voi piilottaa herkkuja. Mutta yleensä mä paiskon sitä ympäriinsä. Ja se on siitä kiva, että se pomppii minne sattuu.
- Ja sitten puruluu. Siinä oli niitä useampikin, mutta emännän sössiessä kameran kanssa mä hain siitä osan pois.

Elikkäs mun testien perusteella Kong bubba, narupallo ja tötterö läpäisee mun vaativan lelutestin tällä erää.

Sunnuntai

Mun sunnuntait on melkein aina samanlaisia. Ensteks me völläillään peiton alla tosi pitkään.

Joo, mä tiedän. Jossain koirat ei pääse edes sohvalle. Kyllä muakin yritettiin opettaa, korostan sanaa YRITETTIIN, että en hyppäis sohvalle tai tulis sänkyyn. Ja kyllä mä aina iltaisin aloitankin mun unet nätisti mun omassa kopassa. Mutta mä oon oppinut taktiikan. Pitää oottaa niin kauan, että isäntäväki on syvässä unessa. Sen kuulee. Ja aluksi mut kannettiin aina takaisin omaan koppaan. Mutta sitte ne kai ei enää viitsinyt. Ja kun siitä tuli semmoinen tapa, mun emäntä ei edes herää siihen, kun mä kömmin sinne jalkopäähän. "Missä vaiheessa tuo tuli taas sänkyyn?" on sen yleisin ensimmäinen lause aamulla.

Sitte me lähetään pitkälle lenkuralle. Tänään mun isäntä oli lenssussa joten tehtiin lenkki emännän kanssa.

Tässä on sananmukaisesti koira pöydällä. Tuossa alla on puiston pöytä. 

Ja sen verran oli pyörätiet ja polut jo sulana, että nyt alkaa se vuoden kurjin jakso. Suihku joka lenkuran jälkeen.

Koirapuistossa

Tänään tiesin heti, kun lähettiin kävelemään tiettyyn suuntaan, että minne mennään. Koirapuistoon! Mutta mä en ymmärrä, miksi me lähetään sieltä aina pois kesken kaiken kivan. Tänäänkin siellä puistossa oli ihania donnia, ne tuoksui niin hyvälle. Mulla valui sananmukaisesti kuola suusta. Ja sitte mä halusin näyttää niille vähän äijämeininkiä... Ja sitte emäntä komensi mut pois ja me lähettiin kotiin. Törtsiä.

Mä tiedän missä puisto on! Mulla on päällä mun rymytakki. Tästä kuvasta vois melkein päätellä, että täällä on kevät. No ei kyllä oon.

Hmm... tuossa takana on jokakeväinen keskustelun aihe. Mun emäntä kerää (lähes) aina mun pökäleet talteen.

Mutta talvi täällä siis on.

Ruoka-aika

Mä oon kuulkaas kova poika syömään. Mä painoin viimeisessä punnituksessa 8,6kg. Ja emäntä sanoo, että mun pitäis laihduttaa tuommoiset 200g. Voi jösses, että dietille. Kattokaas kun mä meen taas kesällä näytelmään. Ja siellä ei saa olla pulska. Mun emäntä tavoittelee mulle jotain sertiä. Mikähän sekin on? Toivottavasti sen voi syödä.

Mun normaali ruoka-annos pitää sisällään 3/4 dl nappuloita, 3/4 dl kermaviiliä, vähän jotain keessaria ja kyytipojaksi balkannakki tai Saarioisten mummon lihapulla. Ja aina syön kupin tyhjäksi. Aamuin illoin. Monet mun kameleista syö noita mummon lihapullia ja me ihmeteltiinkin, miksi koirien ruokaa myydään ihmisten ruokien hyllyllä. Kunnes joku kerto, että ihmisetkin syö niitä. Mun emäntä ei vaan tunne ketään, joka niitä syö...

Sitte mulla on tapana kerjätä pikku maistiaisia. Siihen autta sopiva ilme.

Näin kun istuu, niin kyllä yleensä jotain saa. Mutta ei tarpeeksi. Mä muuten tykkään jopa pitsan reunoista. Ja mummulla on parhautta, kun siellä tällä ilmeellä saa yleensä kokolihaleikettä. Ja mä jaksan kerjätä pitkään! Mun emännän tyttären Rocky on vienyt kerjäämisen astetta pidemmälle:

Se on vaan epistä kun se on niin iso. Se voi ottaa vaikka torkut tuossa kerjätessä... Mun leuka ei yllä pöydälle.

Aurinkoa!

Missä aurinko, siellä bostoni. Tämä sanonta pitää kyllä paikkansa. Mä rakastan aurinkoa yli kaiken.

Aurinkoa parvekkeella. Mitäs lähdit pois, paikka on nyt mun!

Aurinkoa mökillä. Ramaseekin niin mukavasti.

Aurinkoa koti-divaanilla. Ja nyt mä oon jo unessa.

Aurinkoa lattialla. Tämä on siitä harvinainen kuva, että en mä yleensä lattialla nuku. Pehmusteita pitää olla. Ja kuinka hienosti mun jalot piirteeni varjostuvatkaan tuohon lattialle...

Hommaa piisaa

Mä vähän päivitin tätä blogia ja lisäsin tuohon oikealle muutamia mun ploki-kameleita. Siihen mahtuu kyllä lisääkin niitä ja mä täydennän tuota listaa kyllä pikkuhiljaa. Katos, kun nää asiat on vähän uusia mun emännällekin.

Tässä taannoin meillä hajosi televisio. Mä en nyt siitä niin välitä, mutta emäntä välittää. Se taputti pieniä pulleita sormiaan, kun se entinen televisio oli sellainen kantti kertaa kantti laatikko. Se painoi kuulemma ainaskin 60 kiloa. "Hurraa! Nyt meille saadaan taulutelevisio!" se ilakoi. Uusi televisio tuli ja se toimikin ihan hyvin pari viikkoa. Kunnes se ei enää toiminut. Isäntä raahasi television korjuuksille. Ja mitä ne siellä sano sille? Että ei siinä televisiossa oo mitään vikaa, kaukosäädin on rikki. Arvatkaas, kuka oli käsitellyt sitä kaukosäädintä... Khih hih... Se oli ihan suuhun sopiva... Uus makso kuulemma 80 euroa... Ja kerran kun isäntäväki oli saunareissulla, mä kokeilin vähän sitä uutta kaukosäädintäkin, mutta ihan vähän vaan. Pikkuisen näkyy hampaanjälkiä.

Kerran, kun mä olin pieni ja mulla tuli taas aika pitkäksi, päätin vähän sisustaa:

Siis monta päivää ensin elävöitin tuota mattoa raidoittamalla sitä. Ja lopuksi päätin pistää sohvatyynyn uusiksi. Siitä emäntä oli tyytyväinen, että päällinen säästyi. Mä nimittäin avasin siitä vetoketjun ihan nätisti ja vedin vaan nuo sisustat ulos. Oli kova homma.

Ja sitte kerran mä siirsin nätisti mun vesikupin syrjään ja päätin kokeilla, kuinka paljon Harrodsilta tuotu koirankupin alunen kestää. No, ei kestänyt paljoa mitään. Ja sen kun pitäis kuulemma olla joku laatukauppa.

Mutta en mä enää viitsi askarrella noin paljoa. Tässä vielä kuva viikonlopulta merenjäältä, jossa mä juoksin hirmeetä vauhtia!