Mekkalaa Tyrnävällä

Me käytiin taas Tyrnävällä, meidän toisen mummun luona. Parasta siellä on iso piha, jossa me saadaan juosta vapaina. Tänään siellä oli vaan hirveä mekkala, kun lähipellolle oli kokoontunut ainakin miljoona kurkea lähtövalmiina kohti Algeriaa ja Marokkoa, missä ne talvehtii. Meidän emäntä päätti oikaista ja hiipiä sinne pellon reunalle kuvaamaan niitä kurkia. No, välissä oli kaamea lillinki oja. Ei onnistunut. Me saatiin kurakylpy ja sen jälkeen kastelukannusuihkut. Sitten me kuultiin kolme kertaa semmoinen lehmän ammuntaa muistuttava iso törähdys. Mutta kun siinä ei ole lähitienoilla kenellakään lehmiä, niin sen täytyi olla hirvisonni. Meidän emäntää alkoi pelottamaan, että jos se vaikka se hirvi hyökkii siihen mummun pihamaalle...

Ei hyökkinyt. Mutta me palloteltiin.

Takana on vanha kalkkunoiden koti. Ja Leena-tätsän kasvimaa.

Hugo vauhdissa.

Lehmätauko. Elvis vasemalla, Hugo oikealla.

Elvis: Meidän emäntä huomasi tässä eräänä päivänä mun korvalehdessä tuommoisen karvattoman alueen. Siinä on täytynyt käydä niin, että Hugon hammas on osunut siihen. Muuta en kerro.

Talvi voi tulla!

... Mutta toivottavasti ei vielä piiiitkään aikaan. Mehän ollaan kerrottu, että Elviksen veljen Elmon emäntä Sirpa on tosi taitava ompelija. Niinpä me käytiin taas ostamassa meille oikein mittatilauspuvut. Tai ei ne puvut ihan meitä varten ole tehty vaan Elmolle ja Oivalle. Mutta niillä on niin paljon vaatteita, että vähempikäyttöisiä pitää myydä alta pois. Ja hyvä kun me kaikki ollaan melkoisen saman kokoisia niin meille käy niidenkin vaatteet.

Elvis vasemmalla ja Hugo oikealla. Näissä puvuissa on joka tassulle hiha ja korvien suojaksi huppu. Pää vedetään aukosta sisään ja vetoketju on selässä. Tosi kätevää. Elvis osaa olla mukana pukemisessa, mutta Hugon pitää venkuloida. Ja me sovitaan oikein hyvin meidän sisustukseen.

Hupun reunan printti.

Sitte yks päivä me nähtiin puistossa meille uusi tuttavuus, Urho. Urho on samasta kennelistä kuin Elvis, mutta muutaman vuoden nuorempi. Urho oli paljon isompi kuin me, oikea komistus. Hyvää yhteiskuvaa meistä ei tietenkään saanut... Ja Urho on asunut koko kesän tuossa ihan lähinurkilla ja nyt me vasta tavattiin!

Elvis, Urho ja Hugo. Me tullaan kumpikin toimeen paljon paremmin poikien kuin tyttöjen kanssa... Meillä on sitä äijäenergiaa liikaa tyttöjen kanssa...

Taas reissussa

Me päästiin taas reissuun! Meidän emäntä sanoi, että se on ollut niin ressaantunut koko kesän, että vielä ennen töiden alkamista sen PITÄÄ päästä jonnekin, missä seinät ei ahdista ja ilma on raikasta. (Syy tähän on se, että meidän mummu on kamalan sairas ja emäntä on käynyt sen luona koko kesän joskus monta kerta viikossa.) No, meillehän se sopii. Nyt tuli semmoinen hyvä väli mummun sairaalajaksojen välissä, että me pyrähdettiin Saariselälle. 

Saariselällä me yövyttiin Holiday Club Saariselässä. Ei tullut tuliaispussia ja muutenkin emäntä sanoi, että aika kämänen hotelli. Ei uskois, että se on neljän tähden hotelli. Siispä Elvis päätti merkata hotellihuoneen ovenpielen, khih hih. 

Matkalla me poimittiin tietenkin monta keokätköä. Uusia kuntia tuli emännälle Kemijärvi, Pelkosenniemi, Sodankylä, Inari ja paluumatkalla Ranua. Kuvassa me ootellaan Kemijärven asemalla, kun emäntä etsii sitä kätköä.

Tää on joku rokkari...

Saariselällä me sitten patikoitiin koko rahan edestä. Me käveltiin mm. semmoista Aurora-polkua, jonka varrelle oli patikoijille rakennettu tosi hyvä levähdyspaikka, Aurora-päivätupa. Mehän tutkittiin paikat ja kirjoitettiin nimet vieraskirjaan.

Sitte me tietenkin käveltiin niiden keokätköjen perässä. Me olitiin aina illalla ihan puuh... Kiilopäälle me ei kiivetty, kun se oli pilvien peitossa. Me käväistiin siellä autolla. Se on ainoa Suomen tuntureista, jonka huipulle johtaa yleinen autotie. Me oltiin siis sananmukaisesti pilvessä. Näkyvyys oli melkein nolla, joten ei valokuvia. 

Sitten me törmätiin tämmöiseenkin "nähtävyyteen". P.S. keokätkö on vasemman jalan kantapään alla kolossa...

Mutta olihan mukava reissu taas. Me saatiin paljon rapsuja ja ihailijoita. Mm. yksi japanialainen turistiporukka otti meistä ainakin sata valokuvaa... Eikö ne oo ennen nähnyt koiria? Niin no, ei varmasti yhtä komeita kuin me :)

Petteri Punakuono (emännän autosta ottama "turistikuva").