Helatorstai

Aamulla mä vähän ihmettelin, kun kukaan ei lähtenyt töihin vaan kaikki jatkoi uniaan. Mä kyllä yritin herätellä isäntää ja emäntää siinä siinä kahdeksalta (aamulenkura tietenkin tehtiin jo kuudelta), mutta emäntä murahti vain "mee pois". Joten menin ja kaivauduin peiton alle. Kait mä oon laskenut jotenkin väärin, kun nyt on kuulemma joku pyhä.

Ja tänään tehtiin emännän mukaan kevät- ja kesäkauden viimeinen sunnuntaiaamun lenkura. Vaikka nyt on torstai. Kun isäntäväellä alkaa kohta kesälomat, niin me siirrytään mökkiliikuntaan. Mä saa juoksennella siellä ihan vapaasti ja tarpeeksi.

Ensin käytiin kalaportailla. Sitte etsittiin kaksi geokätköä. 

Kun joskus ei tuu yhtään bostonia vastaan niin nyt tuli peräti kolme! Ensin tuli vastaan mun vanhat tutut Kille ja Kuutti. Ja sitte kohta Rauha. Ja voi, Rauhakin on sokeutunut. Rauhan silmien verkkokalvot ovat irronneet. Joko viruksen tai jonkin myrkyn seurauksena. Mutta toisin kun mun edesmennyt plokikamu Olli, Rauha on kuulemma sopeutunut sokeuteensa aika hyvin. Se osaa kulkea sisällä ja tietää reitin kodin lähellä olevalle uimapaikalle.

Ja mä aavistin, että Rauha on vähän sairas, joten mä en riehunut yhtään. Toisin kuin Kuutin ja Killen kanssa...

Rusketusraidat ja belfie

Siis mun emäntä oli taas jossain reissussa. Nyt kuulemma jollain työmatkalla. Siksi plokihiljaisuus. Mutta täällä on ollut lämmin! Voi että mä oon nauttinut. Ja tänään mun emäntä huomasi, että mun reidet on taas mukavan ruskeat. Vertailun vuoksi mukana myös talvikuva.

Mutta kyllä mä haluan vielä vähän lisää arskaa pintaan. Huomenna on taas kansallinen siivuospäivä ja me lähdetään emännän kanssa kierteleen aurinkoisessa säässä kirpputoripöytiä. Että saadaan meille lisää romua. Romua, mitä toinen ei tarvitse. Eikä kyllä ehkä mekään.

Bostonitapaaminen

Mulla oli taas bostonitapaaminen. Ihan vaan äkkiseltään kokoonkutsuttu yhteen koirapuistoon. Meitä oli koolla neljä: Hertta, Dooris, Luna ja mä. Eli kolme tyttöä ja mä... Aluksi mä riehusinkin vähän tyttöjen kanssa, mutta sitte mä ihanstuin siihen söpöläiseen Lunaan. Ja päätin näyttää sille vähän äijämeininkiä. Ja siitähän emäntä ei tykännyt. Mut pistetiin narun jatkeeksi! 

Siis tytöt osasi kaivaa yhdessä kuoppaa (mä en osaa). Tytöt osasi kisata yhdessä kepin kanssa (mä omin sen kepin). Tytöt osasi juosta kilpaa (mä jahtasin Lunaa). Tytöt osasi koirapainia (mä osasin sitä vähän...).

Tässä mä ja Hertta tutkitaan Lunan tärkeimpiä paikkoja...

Ja sittenpä en enää saanutkaan juosta vapaana. Joten semmoinen tapaaminen se.

Tahtoo uuden sohvan!

Ihan aluksi kun mä tulin mökiltä kotiin, niin mä tulin hirveän surulliseksi. Mun oululainen plokikameli Ollikka on kuollut. Mutta se kait on vain niin, että asia on hyväksyttävä. Me toivotetaan kumpikin, emäntä ja mä, Ollin perheelle isosti jaksamisia!

Mökillä oli kamalan kylmä. Ja mä oon joskus kertonut, että siellä on kaikki vähän minikokoista. Niinku sohva. Siihen mahtuu tasan kaksi aikuista. Tai aikuinen ja koira. Mutta ei kahta aikuista ja yhtä koiraa. Ja kun emäntä rönötti siinä sohvalla ja luki jotain lehteä, niin se valtasi koko sohvan. Mä yritin sitten parhaani mukaan "ottaa oman tilani" ja taiteilin itseni siihen sohvankaiteelle.

Istualtaako mun pitää nukkua?

Täällä on ahdasta!

Vaadin uuden sohvan mökille! Että mahdutaan kumpikin kunnolla tupsluureille!

Masentunut

Mä oon ollut koko viikon ihan masentunut. Siis mun emäntähän lähti reissuun sinne Krakovaan, eikä ottanut mua mukaan. Mä olisin taatusti viihtynyt siellä ja jaksanut kulkea sen mukana. Koiriahan siellä oli kuulemma paljon. Ulkoilmakahviloihin sai koiran tuoda aina mukanaan. Ja tarjoilija toi pyytämättä vesikupin koiralle.

Tämä on joku patsas sieltä Krakovasta. (Igor Mitoraj, Eros pendato. (Emännan huom.) Patsas on symboloi sitä, kuinka paljon ihmiset joutuvat kärsimään sananvapautensa, mielipiteidensä tai vakaumuksensa takia. Mutta myös sitä, että yhdessä eläminen erilaisten ihmisten kanssa on mahdollista, jos vain tahtoa ja halua löytyy.)

Mutta että joku mun laumasta lähtee noin vain! Isäntä jopa soitti emännälle ja kertoi, että mä oon ihan depis, en syö mitään ja en päästä isäntää hetkeksikään silmistä. Ettei vaan sekin katoa.

Ja voi sitä riemun määrä, kun emäntä tuli eilen kotiin. Mä pääsin sitä lentokentälle vastaan, tosin autoon vaan, mutta se riitti mulle. Ja nyt sitte oon vartioinut emäntää tosi tarkasti, ettei se katoa uudelleen. Tässä on semmoinen "just nyt"-kuva. Emäntä päivittää yöpukusillaan mun plokia ja vartioin vieressä.