Talviaika

Meillä meni talviaikaan siirtyminen hienosti. Kun me normaalisti herätään siinä kuuden pintaan, niin tänään me sitten herättiin seitsemältä. Eli talviaikaan kuudelta. Piis ohv keik. Kyllähän me kuultiin, kun isäntäväki jutteli illalla kellojen siirtämisestä.

Emäntä sen sijaan nukkui tuonne lähemmäs yhtätoista, vai pitäiskö sanoa kymmentä. Isäntäväellä oli viime viikko lomaa ja meillä oli niin kamalasti hommaa, että emäntä ei ehtinyt nukkua kuin kerran päiväunet koko viikon aikana. Ei kyllä mekään paljoa nukuttu.

Me on ravattu ympäri maakuntaa ettimässä niitä keokätköjä. Ihan mukavaa se oli. Ilmatkin oli mukavia. Käytiin ainaskin kolmella luontopolulla, parilla lintutornilla ja yhdellä säähavaintoasemalla. Saaliina oli 26 uutta keokätköä. Ihan kamalastihan se ei emännän mielestä ole, mutta kun nuo kätköt oli aina semmoisen kävelymatkan päässä, niin kyllä siihen aikaa meni. Nuo yläpuoleiset kuvat ovat Kiimingistä. Emännän mielestä mahtava sumu, ihanan tuoksu ja ainaskin miljoona eri vihreän sävyä.

Sitten me ollaan tietenkin palloteltu. Elvis vie pallon aina isäntäväelle heitettäväksi. Hugo (jos onnistuu saamaan pallon) menee härnäämään Elvistä (ja menettää pallon).

Hugo: Mulla ois nyt tämä pallo!

Elvis: Ei oo kauan. Kato mä otan sen sulta tämmöisellä alakierteellä pois. Sulla kun nuo leukalihakset ei oo vielä kehittyneet! (Alimmassa kuvassa Hugo vasemmalla, Elvis oikealla)

Ja tämä kuva tähän, koska Hugokin seisoo jo kuin aikuinen koira. Tuo etualan pömpeli on muuten savustuspönttö.

Koirapuistoilua

Elvis ja Hugo: Me päästiin pitkästä aikaa koirapuistoon! Syy meidän harvalukuiseen puistoiluun on siinä, että Elvis ei osaa oikein käyttäytyä siellä. Ja ei kyllä näköjään Hugokaan...

Meidän emäntä kuuluu veispuukissa semmoiseen Oulun koirapuistot -ryhmään. Siellä yksi 9kk ikäinen cotton-poika kyseli seuraa meidän lähipuistoon. No, mikäs siinä, ajatteli meidän emäntä, kun tuo rymistelyseuraa kaipaava oli kans poika.

Meidän mielestä Vili näytti ihan lumipallolta. Mutta rymistelysession jälkeen Vili näytti ihan ruskealta lumipallolta. Sen emännältä ei mene kuulemma KUIN tunti Vilin turkin putsaamisen puistoreissun jälkeen. Meidän turkki harjataan EHKÄ kerran viikossa... maksimissaan 2 minuuttia...

Mutta joo, meistä kummastaakaan ei oo puistokoiriksi. Tai ainakin sitä pitää opetella kovasti. Jos Elvis on normaalisti kova tyttöjen perään, niin oli se kovasti Vilinkin perään. Vaikka se on poika. Ja Hugo räksytti tahtia vieressä. Elvistä varmaankin hämäsi se, että Vili oli tasavertainen painikumppani, kun kotona Hugo häviää vielä aina.

Tässä sitä toimintaa... Elvis yritää äijäillä ja Hugo räksyttää

Mutta loppupeleissä meillä oli silti mukavaa. Niin mukavaa, että kotimatkalla Elvis pisti jarrut päälle.

Kuka tätä blogia oikein pitää...?

No, meidän emäntä. Mutta sillä on ollut kaikenlaisia tekosyitä, että me ei olla päästy kertomaan meidän kuulumisia tänne. Tekosyitä, kuten kipeä sormi... Keokätkeilyonnettomuus...

Sitten flunssa ja kamalasti töitä. Meidän mielestä olisi pikku homma tarkistaa semmoiset 1200 sivua. Kun kerran joutaa ratkoa siinä ohessa keokätkömysteerejä.

Sitte se kävi sotkemassa meidän parvekkeen...

Mutta me saatiin uudet talvitakit! Mutta onko nämä nyt vähän liian pehmoja meille koville jätkille?

Hugo 1 vuotta!

Hugo: Mulla on tänään synttärit! Mä täytän kokonaista 1 vuotta. Synttäriohjelmaan kuului palloilua Tyrnävällä, keokätkelyä ja melkein perunannostoa. Melkein siksi, että Leena-tätsä oli ehtinyt nostaa jo kaikki perunat ennen kuin ehittiin paikalle. (Khih hih, taktinen myöhästyminen...) Tänä vuonna sato ei ollut suurensuuri, mutta yksi hauska peruna sieltä joukosta löytyi.

Mä toivotan onnea myös mun siskoille Pepille Kempeleeseen ja Indylle Kaustiselle!