Kaikenlaisia eläimiä

Elvis: Kärrrrrpät on rautaa! Meidän isäntä on oikein kova sohvallamakaavaurheilija. Tai nyt se nousi jo istuma-asentoon, kun Kärpät taisteli Suomen mestaruudesta. Joten kait sitä voi kutsua penkkiurheilijaksi. Meillä on tämmöinen pipo jostakin 80-luvulta ja se otetaan aina esiin, kun Kärpät voittaa. Siitä on tarjottu jo aika paljon eurojakin, mutta niin rahapula meillä ei vielä ole, että tuo pipo myytäisiin.

Hugo vähän suuttui, kun se ei saanut retuutta tuota pipoa eikä me saatu sitä vetoleikkeihin.

Muuten meillä sujuu päivät ihan mukavasti. Me keksitään aina jotain mukavaa puuhaa. Jos ei muuta, niin silputaan Hugon pissapaperit tuhannen silpuksi.

Hugo: Tänään lenkuralla tapahtui jotain todella järkyttävää. Emäntä löysi mun korvalehdestä PUNKIN! Ei ikuna päivänä se oo elävää punkkia nähnyt ja nyt semmoinen löytyi mun korvalehdestä. Onneksi oltiin keskellä kaupunkia ja apteekki oli ihan vieressä, joten isäntä kävi ostamassa sieltä hetimiten punkkipihdit. Tosin loppujen lopuksi emäntä sai vedettyä sen

sormin pois.

Kun meitä poseerautettiin Rotuaarin penkillä, niin silloin emäntä huomasi sen punkin. Tuossa kun mä katson tuonne taakse, niin mun vasemmanpuoleisen korvalehden alaosassa näkyy selvästi tuommoinen ruskehtava pallura. Se on se punkki. Milloinhan se oli siihen tarttunut? Me kyllä käytiin vähän epämäärisessä pusikossa ettimässä keokätköjä, mutta se oli jo torstaina. Olisikohan tuo tarttunut tällä reissulla vaikka Ainolan puiston puskista? Kun se ei ollut vielä yhtään verinenkään, semmoinen kova mutikka vaan. Mutta kyllä se oli tiukasti kiinni. Kurjaa, jos meidän vaki lenkurareiteilläkin pitää varoa punkkeja.

Vaalit ja taidetta

Täänään on vaalipäivä. Mekin käytiin äänestämässä, niinku Myrsky ja Tuisku. Meidän isäntä ja emäntä ovat äänestäneet aina, yksiäkään vaaleja ei ole jätetty välistä. Mutta tällä kertaa äänestäminen oli kuulemma erityisen vaikeaa. Emäntä katsoi vasta aamun mainoksista, ketä äänestää. Ja kun se ei osannut päättää, niin se kysyi isännältä neuvoa. Me ei äänestetty. Eikä edes haukuttu.

Mekin neuvoteltiin vähän, että ketä vois äänestää. Ja huom. Hugolla on uusi panta. Meille ostettiin myös semmoinen Y-talutin, mutta kun nyt oli molemmille taluttaja, sitä ei tarvittu. Vähän me jo sitä viikolla testattiin. Muuten meni ok, mutta kun Hugo näkee vaikka tuulen mukana liikkuvan lehden, se hyökkää heti sen kimppuun ja aina ei talutin anna myöten. Joten Elvikselle meno oli hankalampaa, nykivämpää.

Äänestyspaikan lähellä alikulkutunnelissa on tosi hienoja maalauksia.

Äänestyspaikan pihalla on Intiön oman pojan, taitelija-kirjailija Hannu Väisäsen suunnittelema taideteos. Saa olla ihan mitä mieltä tahansa. Tuolla päällä on vielä soutuvene.

Voimille otti äänestysreissu, etenkin Hugolle. Ja partsilla paistoi aurinko.

Salahuoneen käyttötarkoitus

Hugo: Nyt mulle on on selvinnyt sen salahuoneen eli parvekkeen käyttötarkoitus. Siellä otetaan päiväunet ja siellä tehdään ruokaa. Siellä on nimittäin meitä varten aurinkotuoli ja rilli.

Me haisteltiin Elviksen kanssa, että jossain muuallakin rillataan, mutta meillä oli selkeästi paremmat sapuskat, jotain täyslihaa. Elvis kyllä yrittää olla aurinkotuolin valtias ja ei oikein päästä mua tuolille. Me käytiin monet keskustelut siitä, kumpi saa olla tuolilla vai ollaanko yhtä aikaa.

Elvis: Aiotsä mahtua tähän? Me ollaan jo emännän kanssa vallattu melkein koko tuoli. Pysy kuule siellä lattialla!

Täyttä on, mutta kyllä me kaikki lopulta mahduttiin tuolille köllimään. Hugo sai itse asiassa parhaimman paikan. Emännän pullukan mahan päällä.

Hugo: Tänään mä näin myös mulle uusia jutskia, nimittäin semmoisia lintuja kuin sorsia ja joutsenen. Emäntä antoi mun vähän ajaa niitä sorsia takaa *tirsk tirsk*. Mutta se joutsen me jätetiin rauhaan.

Mitä pääsiäiseen kuuluu

Elvis ja Hugo: Kyllä me oikeasti tiedetään, mitä pääsiäiseen kuuluu ja miksi sitä vietetään. Mutta nyt nämä päivät eivät ole juuri normaalista poikenneet. Meillä ei ollut lammasta, ei yhtään tipua, pupua tai mämmiä. Ei käynyt edes yhtään trullia lankalauantaina oven takana.

Tänä vuonna meidän pääsiäiseen kuului:

Keokätkeilyä. Tämä on mutikätkön "Äkäiset ankat" loppupiste.

Piilosilla leikkimistä mökillä.

Naapurien kytt... eiku tarkkailua mökillä.

Kisailemista vaikka yhdestä pienestä risunpalasesta.

Suden jälkien haistelua. Ei vaiskaan, ei me tiedetä, minkä jälki tuo on. Mutta paljon isompi se oli kuin meidän jälki. Ja siinä meidän mökin lähellä on nähty ahma! Mutta se oli kulkenut jo naapurikunnan puolelle.

Ja tietenkin tupsluureja. Näistä on hyvät pyhät tehty!

Sukutapaaminen

Hugo: Mä tapasin tänään mun sukulaisia. Mä tapasin mun äidin Mayan, mun siskon Pepin ja mun tädin Bertan. Ja toki mukana oli Elviskin. Elvis, vaikka onkin mun veli, ei oo niinku verisukulainen, mutta se on samasta kennelistä kuin Maya. Ja viidestä bostonista on mahdonta saada sievää ryhmäkuvaa. 

Tässä me ollaan kaikki. Vasemmalta Elviksen pylly, Peppi, Bertta, Mayan selkä ja minä.

Elvis ja Peppi.

Ma kaikki tultiin oikein hyvin toimeen keskenämme. Ja ihan varmasti Maya muisti minut ja Pepin. Kaakkurin koirapuisto oli vaan ihan täynnä toissapäivänä satanutta lumisohjoa ja vettä. Emännän vaelluskenkien saumat oikein imivät sitä vettä sisään ja niinpä ne joutuivatkin kotona roskikseen. Ne ei ollut kuulemma kuin jotain 14 vuotta vanhat...

Elvis: Joo, puisto oli taas täynnä tyttöjä. Joten tutustelun jälkeen mulle kävi niinkuin aina näissä tapaamisissa. Mä jouduin taluttimeen. Tällä kertaa joukon ihanin oli Hugon sisko Peppi. Ja se ei vielä osannut oikein puolustautua tällaisia komeita urhoja vastaan...

Peppi, Bertta, Hugo ja mä...

Loppuajasta me saatiin myös seuraa puistoon, shelttejä. Ja mä oon tiukasti Pepin perässä. Mutta oli mukava tapaaminen. Me tavataan taas kesällä, kun on parempi ilma. Sitä odotellessa!

Niin, ja tuli puistoon yksi mäyriskin.