perjantai 30. tammikuuta 2015

Brotherhood

Elvis: Melkein kaksi kuukautta meni, että me mahdutaan nukkumaan samaan koppaan. Emännän mielestä se on ihan hyvä saavutus. Kuka sitä nyt heti päästää jonkun vieraan viereensä nukkumaan. Pitäähän sitä ensin vähän tutustella. Tosin Hugo taisi tässä tapauksessa olla aktiivisempi osapuoli. Se kun oli ja on jatkuvasti tunkemassa iholle. No, kyllähän se lämmittää mukavasti.


Hugo: Mulla oli taas viime viikolla neuvola. Mulle pistettiin jotain tehosterokotuksia. Mä olin niin ihastunut niihin neuvolan nappuloihin, että mä en huomannut lainkaan, kun Mari-lääkäri pisti mua.



Mä kävin myös vaa´alla ja nyt mä painan jo 5kg. Ja koska mä oon niin ahne tavattoman hyvä syömään kaiken, mitä mulle tarjotaan, mun ruokailukerrat vähennettiin kahteen päivässä. Nyt mä syön siis samaan tahtiin kuin Elvis.

Mutta yksi asia on ihan kamlaa. Nimittäin kynsien leikkuu. En mä osaa selittää, mikä siinä niin kauheaa on, mutta emännän ei tartte ottaa kuin minut syliin ja sakset esille, niin mä alan valittamaan tooooosi surkeasti. Viime viikollakaan ei mennyt kuin tunti, kun emäntä höpötteli mulle ja yritti leikata mun kynsiä. Loppupeleissä mä en oikeastaan edes huomannut, että niitä leikattiin. Kunhan vähän näyttelin poloista.

Ja silloin kun me ei nukuta Elviksen kanssa kopassa, mä vien sinne kaikkea kivaa tavaraa...


lauantai 24. tammikuuta 2015

Melkein pystyssä

Hugo: Nimittäin mun korvat! Toinen korva on jo koko ajan pystyssä ja toinen silloin kuin se haluaa. Se lurpahtaa yleensä siinä vaiheessa, kun emäntä saa kameran käteensä.


Ja tiiättekö, mikä on mahottoman mukava leikki? Siihen tarvitaan tarralenkkari. Sitä tarraa voi vetää siitä kengästä jatkuvasti irti. Aina se läpsähtää uudestaan kiinni ja aina sen voi vetää sillai mukavasti rätisten siitä pois. Mä mitään erikoslelkkuja tartte... Paitsi joskus.

Elvis: Mulle on kuulemma tullut joku omistamis- ja mustasukkaisuuskausi. Yks aamu mä nimittäin merkkasin makuuhuoneen täkin. Samahan tapahtui joskus vuosi sitten. Ei muuta kuin täkki pesulaan. Onneksi se viimevuotinen täkki oli pesulan jäljiltä kaapissa puhtaana odottamassa. Sitte mä merkkasin ostoskassin. Kun emäntäntä käytti kotiin tulleessaan Hugoa heti pissalla, mä kävin ruikkaamassa sen lattialle jättämän ostoskassin reunaan. Sitte kun se siivosi mun jälkiä, mä kävin ruikkaamassa sen eteisen lattialle tippuneen takin helman päälle. Sen jälkeen mulle huudettiin kuin palosireeni ja mä vetäydyi Hugon kanssa vähän kauemmas. Ja kerroin Hugolle, että ei ehkä senkään kannata ärsyttää emäntää. Ei oo mukavaa kuunneltavaa se.

Nyt makkarin ovi on taas tiukasti kiinni...


Minäkö muka pahanteossa...?


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kasvua

Hugo: Mä oon kova poika syömään. Yhtään en nirsoile ruuan kanssa. Aina oon kaikki syönyt, mitä eteen laitetaan. Siispä mä kasvankin tosi nopeaan. Puolentoista viikon päästä on taas neuvola ja me saadaan tietää mun paino. Meidän oma vaaka kun vähän niskuroi. Pitää vissiin ostaa uusi, mutta sitte emännän on myös pakko käydä sillä. Ja sitte se masentuu...

Joten mun pentuvaljaat laitettiin fb-sivustolle myyntiin, bossukkapalstalle. Villapuku menee vielä päälle, nippa nappa. Mulla on myös yksi toppapuku. Emäntä ajatteli, että se on kamalan iso, mutta se olikin just sopiva. No, me palautetaan nämä vaatteet kohta Elmolle ja Oivalle. Ja kysytään, oisko niillä lainata pikkuisen isompia vaatteita. Varmalla on, kun niillä on oikein garderoopi. Ja sitten syksyllä teetetään meille parit samanlaiset puvut.


Tää toppapuku on ihan kiva. Siinä on etujalkojen lahkeet ja huppu.

Elvis: me on opittu Hugon kanssa syömään oikein sopuisasti. Kumpikin syö oman ruokansa eikä työnnä kuonoaan toisen kuppiin, kun toinen syö. Mutta sitte syönnin jälkeen me vaihdetaan vauhdilla paikkoja ja nuollaan toisen kuppi putipuhtaaksi.

Tänään kaupunkilenkuralla me nähtiin kymmenen jättiläistä. Ne oli jotain berninpaimenkoiria. Niillä oli kaupunkimiitti. Ne harjoitteli kaupungissa liikkumista ja totuttelua kaupungin ääniin. Mä olisi ollut kyllä oiva opas niille, kun mähän oon ihan citykoira!

Ainolan puistossa

torstai 15. tammikuuta 2015

Hienosti hihnassa

Hugo: Mä oon oppinut tosi nopeasti kulkemaan talutushihnassa. Ja mä jaksan kipittää vaikka kuinka kauan. Jos tulee väsy, niin mä pääsen sylikyytiin. Nyt onneksi pakkaset taas hellitti vähäsen, niin oon päässyt joka päivä pikku lenkuralle. Ja nämä meidän kuvat on aina ihan yhtä hämäriä. Sisällä on pimeää ja ulkona hämärtää, kun emäntä tulee töistä kotiin.

Käymme aina rinnakkain... Mun villapuku on jo ihan sopiva.

Kumpaan suuntaan mennään?

Elvis: Emännän mukaan lenkkeily sujuu tosi hyvin, kun mun annetaan johtaa ja Hugo tulee vähän lyhyemmällä hihnalla perässä. Mä opetan Hugolle myös, että postit pitää lukea tosi tarkkaan. Ja se ei ole vieläkään kakannut ulos...


Hugo: Mun korvat on nyt nurinkurin korvat.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Arkea

Oho, on kulunut viikko edellisestä päivityksestä. Emännän "äitiysloman" (virkavapaan), sairausloman ja joululoman jälkeen on palattu kertaheitolla arkeen. Eikä emännällä ole enää edes sitä lyhennettyä työviikkoa. Joten iltaisin työpäivän jälkeen ja kahden koiran hoidon ohella se on iltaisin ihan potslojo. Ja sitte me on hoideltu mummun asioita monena päivänä. Niihinkin menee aikaa, kun pitää suhata autolla aina sata kilometriä suuntaan jos toiseen. Mutta eiköhän se emäntä siitä virku, kun päiviin tulee lisää valoa. 

Hugo: Mun korvat on nousseet jo melkein pystyyn. Meidän bossukoiden kasvattajissa näkyy olevan kahta koulukuntaa. Toiset teippaa korvalehdet pystyyn, jotta se auttaisi ja nopeuttaisi korvien pystyyn nousemista. Meidän emäntä kuuluu toiseen koulukuntaan. Se antaa korvien nousta pystyyn omaa tahtiaan.  


Sitte mä oon keksinyt semmoisen jutun kuin pyllyn pyyhkimisen, (khih hih). Eli kun mä oon tehnyt tarpeeni sanomalehdelle, mä puhdistan mun pyllyn vetämällä sitä mattoon... Emäntä ei tykkää niistä ruskeista hajusteraidoista...

Elvis: Me kisataan joka päivä tosissaan tuon Hugon kanssa. Suosikki on köydenveto. Ja sitte mä alistan Hugoa kellistämällä sen lattiaan. Sitte Hugo puraisee mua kaulasta.  Ja sitte vedetään kaameaa rallia talon ympäri.

Ja joskus me jo nukutaan vähän kyljekkäin.


Annappas jo sitä kinkkumakkaraa!


 No nysse väsähti!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Vieraita

Me saatiin tänään vieraaksi Maya-bostoni, Hugon emo. Ihan varmoja me ei olla, muistiko Maya Hugon tai päin vastoin, mutta mukavaa meillä oli. Ja vierailun jälkeen emäntä totesi, että onpa ihanan rauhallista, kun talossa on vain kaksi koiraa...

Hugo, Elvis ja Maya

Hugo: Mä oon päässyt mukaan myös kunnon kaupunkilenkuroille. Tosin yleensä mä oon matkannut puolet matkasta sylikyydillä. Ja kerrankin mä vinkusin ja potkin emännän sylissä tosi paljon, niin emäntä ajatteli, että mä oon jo ihan puhkipoikki. Enpäs ollut! Mä halusin kävelemään ja kipitin tosi reippaasti koko matkan kotiin saakka.

Elvis: Mepä pistetään tähän yks arvoitus. Mitä kuvassa on?


No, siinähän ollaan tietenkin me uudenvuodenpäivänä kaupungilla. Emännällä oli jäänyt salamavaloasetukset kameraan päälle. Me ollaan vähän niinku läpivalaistuneita :)


Ja tässä "normikuva". Sitten lenkuran jälkeen on mukava kelliä sohvalla.