Hammaskeiju

Hugo: Eilen meidän emäntä astui johonkin todella terävään ja kovaan. Ja lähempi tarkastelu osoitti, että se oli mun maitohammas. Poski sellainen. Nyt mä oottelen jänskällä, että mitähän se hammaskeiju tuo. Kinkkuleike tai juusto olisi parasta.

Tässä tuo hammas alapuolelta. Tuo hammas taisi irrota vetoleikissä, kun mä kisailin Elviksen kanssa. Ei tarvitse käyttää muita kikkoja.

Ja sitte mä pääsin ekaa kertaa koirapuistoon! Siellä oli kyllä vähän pelottavaa, kun kaikki ne koirat tunki mun tykö ja halusi tehdä tuttavuutta. Ja yks Elma ihastui minuun niin, että se ei antanut isännälleen ottaa itseään kiinni. Meidän emäntä sieppasi sitten sen pannasta. Onneksi me Elviksen kanssa osataan totella :) "Tänne" -käsky on molemmilla hallussa.

Elvis: Meidän emäntä vaihtoi keittiöön maton. Kun se edelinen oli ihan Hugon sotkema. Ei kuulemma kehtaa vieraita pyytää. Ja sitte emäntä yritti ottaa meistä päivityskuvan tähän plokiin. Aluksi meitä ei huvittanut yhtään poseerata. Mutta arvaattekos mikä auttoi ihmeesti asiaa?

Energiapiikki

Elvis: Tämä viikko on ollut vähän tylsä viikko. Meidän isäntäväki on nimittäin lenssussa. Kumpikin ja yhtäaikaa. Joten me ei olla päästy kunnon lenkurallekaan. Ja johonkihan sitä energiaa pitää purkaa. Mä kyllä osaan ottaa ihan rennosti ja hoitaa porukoita lämmittämällä niiden jalkoja sängyssä. Mutta tuo Hugo... Se haluais vain riehua.

Aamulla mä heräsin totuttuun tapaan klo 5,30. Me tehtiin Hugon kanssa aamutoimet ja saatiin aamuruoka. Sitte emäntä ja isäntä jatkoi uniaan. Ja ne pisti makuuhuoneen ovan kiinni, että me (lue Hugo) ei pääse riehumaan sinne. Ja mitäs se keksikään. Mä kyllä yritin sanoa, että ei kannata...

Se pölijäke hajotti oman koppansa! Kait se on sitte mukavampi nukkua vähän kovemmalla alustalla. Emäntä kyllä keräsi nuo vanupallot takaisin tyynyn sisälle ja pisti tyynyn paikoilleen. Mutta kopan alaosan vetoketju on nyt förbii, joten on vain ajan kysymys, milloin Hugo huomaa taas sen.

Siivouksen jälkeen emäntä huokaisi syvään ja painui takaisin sänkyyn. Ja niin mekin! Voitto kotiin!

Oisko tämä ollut semmoinen väsytystaistelu?

Oppipoikana

Elvis: Hugo on jo sen verran iso, että senkin on aika oppia tukemaan meidän emännän harrastusta, sitä keokätkeilyä. Ja mun kait tässä pitää olla tarkkana mihin mennään, kun emäntäkään ei näköjään oo aina ihan kartalla.

Nimittäin tänään me lähdettiin hakemaan yhtä uutta kätköä tästä meidän lähihuudeilta, Åströmin puistosta. Me käveltiin tovi mukavassa kevätsäässä ja emäntä alkoi kaivelemaan koordinaatteja siitä käännykästään. Kunnes se huomasi puiston nimikyltin, Franzenin puisto! Se vei meidät ihan väärään puistoon! Me oltiin kävelty ihan muina miehinä koirina siitä kätkön ohi ja tiputettu kakkapussikin roskikseen parin metrin päähän siitä kätköstä. No, ei se mitään, saatinpahan kunnon lenkura!

Se kätkö oli ihan helppo nakki, paitsi että ei me sitä saatu. Emäntä sanoi, että se ei oo näköjään pygmeille. Mitä ne on? Aikoi palata kätkölle isännän kanssa. 

Hugo: Mulla on nyt vaateongelma. Mulla ei oo kertakaikkiaan mitään päälle pantavaa. Tai on, muttei oikein sopivaa. Niinpä emäntä pisti mulle ensin alle sen pienen villapuvun ja päälle Elviksen vanhan villapuvun. Mutta sen helma hankasi ikävästi mun pyllyä, joten me käännettiin sitä ylöspäin. Emännän mielestä ei ollut kovin kivan näköinen asu...

Ja mä pääsin siis ekaa kertaa keokätköilemään. Tosin me keskityttiin Elviksen kanssa lähinnä risujen rouskutteluun. Jos se keokätkeily on tällaista, niin ihan mukavaahan se on.

Ja sitte me nähtiin yksi mukava tyttö-mäyris. Sen nimi oli Aino. Aino on kuulemma pienestä koostaan huolimatta kova pomottelemaan. Ja meidän mielstä myös kova pusuttelemaan.

Mutta sen verran koville tuo kätköilyreissu otti, että me rojahdettiin saman tien päikkäreille tähän emännän työtuolin alle, kun se päivittää tätä meidän plokia.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille meidän plokikamuille!

Kaikenlaista kehitystä

Hugo: Nyt se sitten on tapahtunut! Mä oon nimittäin kakannut ulos jo kaksi kertaa. Eilen ja tänään. Mä sain hirveästi kehuja ja rapsutuksia onnistuneen suorituksen jälkeen. 

Ja emännän mukaan mulla on kyllä mitä tulla ulos. Niinku jo edellisessä postauksessa mainittiin, mä oon todella reipas aterioitsija. Mä syön aina kaiken mitä tarjotaan. Ja nopeasti. Siksipä mä oon kasvanut hyvin ja mun kaikki vaatteet on käyneet pieneksi. Tänäänkin, kun oli vähän tuulisempi päivä ja mulle pistettiin tuulipuku päälle niin se ei mennyt enää kiinni. Joten emännän oli pakko käydä ostamassa mulle uusi puku. Vaikka tänään oli jo ihan keväistä, niin kyllä se talvi meillä jatkuu ja takkia tarvitaan.

Tässä vertailuun kaksi kuvaa. Ekaa kertaa lähdössä mummulaan...

...ja tässä mä tutkin mun uutta tuulipukua. Voisi kait sanoa, että mä oon kasvanut ulos mun villapuvusta.

Elvis: Meidän emäntä huomasi tänään, että sen tiskirätti oli kadonnut. Puolet siitä löytyi sohvan alta. Loppuosa siitä on kadonnut mystisesti. No, ehkä mä VÄHÄN autoin Hugoa saamaan sen alas tiskipöydältä, mutta muutoin ei oo mun juttu... Kun Hugo kakkasi sinne ulos, niin emäntä ihmetteli, että mitä keltaista soiroa sieltä oikein tulee, mä olin ihan hiljaa... Keh, heh. Tiskirätin riekaleitahan se pukkas. Että on se kova syömään.

Meillä on muuten ihan kamalasti lunta. Joku vanha sanonta kuuluu "Mattina on vasta puolet lumesta satanut". No huh huh. Jos tuota lunta vielä tulee samanmoinen määrä lisää, niin meidän mökille tulee taas tulva. Eikä me päästä sinne aikaisin keväällä kirmaamaan. Toivottavasti jossain välissä keväällä tulee kestohanget, niin päästään edes vähän juoksemaan järven jäälle.

Puiston penkki on kaivettu lumesta esille. 

Hei! Tuonne on mennyt jänes! Ja Hugo lesotti takki auki kun sen tuulipuku ei pysynyt kiinni, kun se on jäänyt pieneksi.