Luettu!

Emäntä unohti taas jonkun naistenlehden sohvalle. Ihan varmaan vaan mua varten. No, mä sitte luin sitä vähäsen. Pienempänä mulle jätetiin "vahingossa" jotain mainoslehtisiä sohvapöydälle, joita mä sain lueskella yksin ollessani. Mutta sitte emäntä kyllästy siivoamaan mun jälkiä.

Ja tämäkin lehti pitäisi viedä sitte mummulle kiertoon...

Emännän mukaan nyt siirrytään pikkuhiljaa kaupunkiaikaan ja mökki pistetään talviteloille. Viime yönä siellä oli gaumee myrsky ja yks emännän kynttilälyhtykin meni rikki. Kaiken kukkuraksi mulla alkoi oksutauti. Emäntä epäili, että mä oon syönyt jotain metsästä löytynyttä... Mutta onneksi se tauti meni nopeasti ohi. Ja mut kerettiin nostaa aina pihalle, kun mä aloin yökkimään. Ei tullut sotkuja.

Ja riistakamerassa... Ei sitten yhtään mitään. Muuta kuin me tulossa ja lähdössä. Jospa siihen edes joskus tallentuisi jotain.

Talvi saa tulla...

...mutta toivottavasti ei aivan vielä. Ja just sopivasti, kun ilmat kylmeni tuonne +4C° asteeseen, mä sain uuden talvitakin. Mittatilaustakin, tietenkin. Tekijänä on edelleenkin mun täysveljen Elmon emäntä.

Mullahan on ennestään rymyvillatakki, parempi villatakki, talvitakki etuhioilla ja oikea pakkastakki. Niin ja huppari.

                                  

Ja taas jouduin mannekiinin hommiin. Ei kiinnosta sitte yhtään...

Eli tämä on tämmöinen tuulikangastakki pehmeällä fleecevuorella. Siinä on myös mukavan pehmeä kaulus. Kaulusta voi pitää näin alaspäin käännettynä, tai jos on kovin kylmä, sen voi nostaa myös pystyyn.

Päälle pukeminen ja kiinnitys on helppoa, siitä vain remmeillä selästä kiinni. Ja takapään istuvuuskin on sopiva.

Että mun taas kelpaa!

Viikon varrelta

Tuossa yksi päivä kun me oltiin lenkuralla erään leikkipuiston lähettyvillä, sieltä tuli kaksi pikkupoikaa puhuttelemaan mua. Mähän kyllä tykkään siitä ja nuolen aina kaikkien lasten nenät puhtaiksi. Sitten toinen niistä pojista kysyi "kuglh vanghl too koilh o?" Mitä, kysyi emäntä ja taas sama kysymys "kuglh vanghl too koilh o?" Johon emäntä vastasi tiplomaattisesti "En mää tiedä". Sillon toinen pikkupoika sanoi ihmetellen "Eksää tiedä kuinka vanha tuo koira on?" Aha. Selvisi. Jos joskus meidän koirien kieli on vähän vaikeaselkoista, mutta omistaja ymmärtää koiraansa (useinmiten) aina, niin myös tuon pikkupojan kaveri ymmärsi kaveriaan täysin. Emännän mielestä somaa...

Muutoin oon edelleenkin sisustanut...

ja piilotellut puruluita...

enkä viitti aina poseerata...

mutta merkkini mä jätän!

Asennettu!

Nyt se sitten on asennettu se riistakamera! Tervetuloa vaan kaikki epämääräiset kulkijat meidän mökille. Ei siellä kyllä ihmiskulkijoita ole, mutta niitä eläimiä riittää. Kerran sinne tosin eksyi yks kylän juoppo ja se kysyi isännältä, että "läheksh nakkaan mut khylille?". Ei lähetty. Ajateltiin, että sitte se on aina vonkaamassa kyytiä. Ja joskus naapurin Pertti lainaa meidän venettä. Me sanottiinkin Pertille, että nyt siinä nurkalla on riistakamera, ja että muistaa hymyillä, kun kulkee siitä ohi. "Hymyile, olet riistakamerassa!"

Ja jos totta puhutaan, niin ei mua se kamera noin paljoa kiinnosta. Jos katsoo kuvaa oikein tarkkaan, niin huomaa, että emäntä on pistänyt tuonne kameran päälle pari herkkunappulaa...

Kuulumisia

Siis melkein tasan päivälleen vuosi sitten meidän mökillä oli tämmöisiä ihmeellisiä makuujälkiä. Ja taas tänään me huomattiin niitä. Plus kaksi omituista kakkaa. Ei mun eikä hirvien eikä jänesten. Emäntä osti sen riistakameran keväällä, mutta se on jäänyt käyttämättä. Ensi viikonloppuna se sitte asennetaan. Ilvestä kuulemma edelleenkin epäillään. Niin ainakin emännän serkku sanoi. Mähän vaan pistin omat merkkini makuujälkien päälle ja tuhahdin koko asialle.

Muutoin oon kotona sisustanut...

Etsinyt mökillä aina aurinkoisen paikan tupsluureille...

Ja asia mistä emäntä on erittäin tyytyväinen, oon nimittäin löytänyt oman sängyn mökillä. Siellä on yksi huone, jota kukaan ei käytä, ja nyt se on muuttunut vähän niinku romuhuoneeksi. Pienenä mua yritettiin opastaa nukkumaan siellä sängyllä, mutta ei onnistunut silloin. Nyt mä meen sinne ihan vapaaehtoisesti. Joskus. Siellä on paljon mukavaa ja erikoista tavaraa.

Se on ns. "intialainen huone" koska sängynpeitteen ja pari tyynynpäällistä on emäntä raahannut Intiasta. Ja tuon Back Street -poikien tyynyn mä poljen aina ihan lyttyyn, vaikka se oli mun emännän tyttären lempityyny, kun se oli pieni. Isäntä pitää sängyllä housujaan ja shotrsejaan, niiden päällä on mukava nukkua.