Päikkärit

Paras paikka päiväunille mun mielestä on ulkona, aurinkotuolissa ja auringossa. Täällä kaupungissa mun päiväunipaikka rajoittuu tietenkin parvekkeelle. Ja sillonkin vain, kun joku isäntäväestä on kotona. Kerran emäntä jätti kokeeksi parvekkeen oven auki ja lähti asioilleen. Se kuuli alas kadulle saakka, kun mä haukahtelin ja yritin saada keskusteluseuraa muista mahdollisista koirista. Sen jälkeen mulla ei ole ollut yksikseen parvekkeelle asiaa.

Mitäkännää sää siinä tölläät? Anna mun nukkua!

Gaumee ylläri

Tänään, kun kävelin emännän kanssa tutussa puistikossa, mun emäntä säikähti ihan tosissaan. Meillä poikakoirillahan on tapana haistella ja nuuskutella tosi ahkeraan. Ja välillä mun emäntä antaa mun lukea posteja ihan rauhassa. Tänään sitte siinä postien luvun ohessa se huomasi, että mä nuolen jotain. Se oli sentin paksuinen makkarasiivu, luultavasti hookoo plöötä. En kerennyt puraista sitä yhtään. Emäntä veti mut vauhdilla syrjään ja alkoi tutkimaan sitä siivua. Sitte se pisti sen syvälle roskakoriin. Se selitti mulle, että on semmoisiakin ihmisiä, jotka vihaa koiria ja yrittää myrkyttää niitä vaikka rotanmyrkyllä. Tai sitte ne pistelee partakoneenteriä ja murskattua lasia makkarasiivuihin. Huh huh. Nyt mä oon kuulemma koko illan tarkkailussa... 

Mutta ainaskin sen lenkin, joka kesti kaksi tuntia, jaksoin ihan hyvin. Me käytiin katsomassa jotain ruusu-taideteosta. Elikkäs tuolla yhdellä kadunpätkällä on yli 30 000 ruusupuskaa, yhteensä yli 100 000 ruusun kukkaa. Mä en kyllä niistä välittänyt, emäntähän tuo meni ihan sekaisin.

Geokoira

Mun emännällä oli tänään kuulemma tosi rasittava työpäivä. Niinpä me lähettiin iltasella rentoutumaan ja keokätkeilemään. Ja ilmakin oli mitä mukavin.

Tästä kivikasasta ja sen lähettyviltä me on etsitty sitä kätköä jo kolme kertaa. Eikä löydetty vieläkään, vaikka mäkin autoin emäntää nuuskimalla joka paikasta. Joko emännän (koordi)naatit on ihan pielessä tai sitte se on tajunnut vihjeet ihan väärin.

Tämä oli ovela, mutta löytyi helposti. Ne, jotka eivät asiaa harrasta niin heille selvennös: se on tuo kivi tuolla puun juuressa. Ai miten niin? No kun sen kääntää, löytyy tämä:

Se ei ole oikea kivi vaan tommoinen rasia, josta löytyy lokikirja. Nimi kirjaan ja matka jatkuu.

Tässä me pyörittiin kuin pupujussit, ennen kuin tuo sattui emännän ja mun keosilmään. Oli mukava reissu!

Iltavillissä

Nyt kun isäntäväen työt ovat alkaneet oikein kunnolla, joudun mä taas olemaan päivisin yksin kotona. Ja sehän meinaa sitä, että iltaisin mulla riittää enerkiaa. Vaikka mua käytetään ihan kunnon lenkurallakin, enerkiaa piisaa silti. Ja ihan pikkuhiljaa iltaruutiineihin on tullut taas iltavilleily. Tänään mä olin niin villissä, että emäntä ei meinannut saada musta ollenkaan kuvaa.

Hei tässä mä meen...

... ja tässä mä tuun! Vedä!

No, mä vähän nutustelen tätä jalka-oliota.

Mulla on nyt korvan taka tuommoinen karvaton kohta, kun me otettiin puistossa vähän yhteen yhden Rudolfin kanssa... Ihan vaan ystävällisissä merkeissä...

Siivousta

Miksi ihmeessä pitää siivota? Ja miksi ihmeessä siinä pitää käyttää semmoista apuvälinettä kuin imuri? Ja miksi ihmeessä parveke pitää siivota? Sehän on melkein kuin ulkona. Enää mä en hauku imuria, kun silloin mulle aletaan karjumaan. Sillon siis imuri huutaa ja emäntä huutaa. Mutta hiukan epäluuloinen mä oon. Etenkin kun imuroidaan mun yksityisaluetta eli parveketta...

Ei tässä passaa kovin lähelle tulla...

Sivistystä

Maailman asioista pitää olla perillä. Joskus aamuisin me luetaan isännän kanssa yhdessä päivän sanomalehti.

Mä pistän aina mun tassun tuon sivun päälle, jos mulla on jonkun jutun luku kesken. Vaikka välillä mä katon ikkunasta maisemia ja ohikulkevia koiruleita. Isäntä joutuu aina nosteleen noita mun tassuja, mutta aina mä sen siihen sivun päälle pistän.

Ja mähän kerroinkin aiemmin, että kun mä olin ihan pieni, mun emännällä oli yks kirjallinen rojekti ja mä sain aina joskus nukkua sen sylissä, kun se oli tietokonella. Ja niin mä sitten totuin lukemaan myös iltapäivälehdet netistä.

Kyllä se vaan on hyvä tietää, mitä maailmalla tapahtuu. Vaikka että Santorinilla on laaja sähkökatkos tai joku Tuksu on eronnut...

Haisuli

Emäntä väittää tänään, että mä haisen. Jaa millekö? No tuhnulle (tuhnu = rupsu, leija, pieru...). No, voin vähän haistakkin. Eilen illalla en syönyt mitään ja aamulla söin pitkän harkinnan jälkeen. Ehkä mulla on maha vähän kipeä. Emäntä kyseli, että oonko mä syönyt mökillä sammakon? Tai jonkun muun elävän... Sillä mä kuulemma päästelen tänään toooosi pahanhajuisia tuhnuja vähä väliä. Kuulemma aivan kaamean hajuisia. Emäntä toivoo, että sen hajun aiheuttaja tulisi äkkiä ulos, kyllä mulla vatsa toimii. Ja ei nämä tuhnut mun mielstä nyt niin pahalle haise, emänätä vaan nipottaa vähän liikaa.

En ollut minä! Isäntä...

Yksin kotona

Tänään mä jouduin olemaan tovin yksin kotona. Eikä emännällä ollut tietenkään varattuna eroahdistuspuruluuta. Joten se antoi mulle yhden lihapullan. No, mähän hotkaisin sen ennen kuin se sai kengät jalkaansa.

Ja sitte kohta mä huomasin yhden asian! Kenkäkaappia ei ollut suljettu kunnolla. Dadaa!

Tuo maalarinteippisuljinnaru roikkuu tuossa kahvassa. Mutta en mä sitte mitään ihmeenpiä viitsinyt tehdä. Niinku ottaa tuota alahyllyllä pilkottavaa pyykkipoikakoria ja levitellä pyykkipoikia ympäri taloa...

Turposilmä

Mökillä kävi näin hassusti:

Joku, varmaan taas pylliäinen, pisti mua silmäluomeen. Onneksi tuo patti laski alle tunnissa. Muuten en ole tehnyt mitään ihmeempiä. Paitsi haukkunut kaikki veneiljät, jotka uskaltaa tulla liian lähelle meidän rantaa.

Mulla on mökillä tuommoinen juomakivi, jonka päältä mä käyn aina juomassa vettä. Ja joku sudenkorentokin sattui samaan kuvaan!

Kroko on poissa pelistä

Kun mun emännän tytär oli pieni, se oli kerran kuulemma istunut tosi kauan ja nätisti syöttötuolissaan. Kun emäntä oli mennyt katsomaan, että mitenkäs se viihtyy siinä niin hyvin, niin tyttärellä oli ollut sakset käsissään ja se oli leikannut ja hapsuttanut pöytäliinan reunan "oikein somasti".

Sama on vähän meillä koirilla. Jos on pitkään epäilyttävän hiljaista, on jotain tekeillä. Tänään mä puuhastelin aika pitkään parvekkeen pöydän alla, ja tulos oli tämä:

kroko on kuulemma nyt terminaalivaiheessa. Emäntä haki tuohon samaan kuvaan Keijokekon. Siitähän on kuva tuolla aiemmassa postauksessa. Keijokekko on mun ihka eka lelkku, jonka mä sain autoliikkeen sedältä, kun se on kans koiraihmisiä. Ja emäntä on säilyttänyt sen jonkinlaisena muinaismuistona. Kroko on sitten mun toiseks vanhin lelkku. Ostettu ennen mun tänne tuloa, Helsingistä. Mutta nyt se kuulemma pistettiin roskiin...