Töissä

Me käytiin tänään vähän niinku töissä. Herkkupalkalla. No kun se meidän emäntähän on semmonen piolokian opettaja. Ja nyt niillä on koulussa joku ilmiöpohjaisen opetuksen viikko. Mitäs muutakaan ryhmää se meidän emäntä ohjaa kuin eläimistä kiinnostuneita. Samassa tilassa työskentelevät myös julkkiksista kiinnostuneet. Eikös ne julkkikset oo vähän niinku julkisia eläimiä?

Eilen osa ryhmäläisistä sai tuoda vierailulle tyttökoiria. Tuommoisten vierailujen järjestäminen on vaan aina niin hankalaa, kun koulussa on aina joku kamalan allerkinen. Tänään oli poikakoirien vuoro.

Noiden alimpien koirien nimet ovat Aatu ja Toivo. Aatu on seropi ja Toivon rotua emäntä ei muista. Niin eilen kuin tänäänkin luokassa pidettiin rotuesittelyt ja omistajat kertoivat koiristaan. Ja kylläpä ne tyttökoirat olivat rauhallisia verrattuna tähän poikasakkiin!

Luokassa riitti menoa ja toimintaa. Hugo teki enempi tuttavuutta, Elvis ei niin porukasta välittänyt.

Sitten luokassa oli Nuppu-hamsteri sekä malamutin- ja lampaankarvasta kehrättyä villalankaa. Ja arvatkaas, millä pelillä pari tyttöä tuli kouluun... Pojat kyselivät, että paljonko kulkee ja paljonko syö satasella...

Ystävänpäivämiitti

Heh, me käytetään tuota keokätköilyslangia jo ihan suvereenisti. Tuo otsikko tarkoittaa siis ystävänpäivätapaamista. Tapaaminen oli tietenkin Linnansaaren Ystävyydenpuistossa. Ja olihan jännittävä miitti. Ekaksi me ei päästykään sinne suoraan Hupisaarten polkuja pitkin. Täällä on nimittäin jotkut elokuvan vilmaukset ja joka mutkassa oli vartijoita, jotka esti kulkemisen tiettyjä polkuja pitkin.

Kuva on aika pieni, mutta jos tarkasti katsoo, niin siellä seisoo kaksi vartijaa heijastinliivit päällä. Sitten ne varmaan räjäyttyi koko Merikosken sillat. Kuuluui kamala pamaus ja tuli paljon mustaa savua. Elokuvasavua, sanoivat muut.

Me ei käyty kattoon tuhoja.

Mutta miitti oli mukava. Me tavattiin uusia keokoiratuttavuuksia. Mm. kavaljeerit Jimi ja Donny (nimetty Donny Osmondin mukaan).

Ja sitten me saatiin paljon rapsuja. Kovin kauan me ei kuitenkaan tuolla miitissä oltu, kun takeista huolimatta paikalla seisomisessa tuli kylmä.

Tulispa jo kesä!

Huonot kaupat

Kun meidän emäntä kävi täydentämässä meidän ruokavarastoja, se osti meille samalla uuden lelkun. Se ajatteli, että se on vähintään pulldogin kestävä. Arvatkaa oliko? No ei. Parissa tunnissa me saatiin se vedettyä hajalle. 

Se on tuommoinen pötkylä, joka molemmissa päissä oli nejä vetolärpäkettä. Meillä ei oo kuvaa siitä ehjänä, mutta yksi veto-osa siinä on vielä kiinni. 

Sen ehkä voi vielä ehjätä, mutta meillä ei taida olla karhunlankaa. Eikä se kyllä sittenkään taitasi meillä kestää. Nuo veto-osat olisi pitänyt sijoittaa koko pituudeltaan sinne pötkylän sisälle ja päät näkyviin, eikä vain ommella niitä  heppoisesti siihen päähän. Kyllä on taas tämänkin lelun suunnittelija ihan amattitaidoton.

No, me ollaan kyllä sitten vedelty keskenämme myös noita punaisia veto-osia. Tälle lelulle pisteet 1/5.