Seikkailua

Tänä aamuna tapahtui jotain järkyttävää. Nimittäin just ku mä olin syönyt mun aamupalan ja vetäytynyt peiton alle aamupäivän tupsluureille, niin mun emäntä hihkaisi, että "nyt lähdetään lenkille"! Siis mitä? Eihän me koskaan lähdetä lenkille HETI aamusta. Mitä nyt pissalla käyn talon nurkalla, mutta se ei oo mikään lenkki.

Mun emäntä tekee nyt vähän aikaa 4-päiväistä työviikkoa, sillä on siis maanantait vapaata. Ja mäkö kuvittelin, että me otettais oikein lokoisasti, niin mitä vielä! Mehän lähettiin tietenkin keokätköilemään. Auto alle ja me ajettiin 20 km  Oulunsaloon, sinne lentokentän lähelle.

Ensin käytiin yhdellä lintutornilla. Paitti että kätkön suhteen turha reissu. Käveltiin ensin monta sataa metriä tuommoisia liukkaita pitkospuita pitkin ja perillä emäntä olisi tarvinnut kumisaappaat. Ne oli tietenkin autossa ja toista reissua ei tehty, kun tuli sadekuuro.

Ja Vihiluodon luontopolun oli vallannut vesi...

Mutta kyllä me muutama kätkökin löydettiin. Ja emännän mielestä mä löysin yhden kätkön. Se on tuommoinen "kivi", johon on kaiverrettu kätkö. Mä nimittäin nuuskin sitä aika pitkään, jolloin emäntäkin hokasi sen. Eli kyllä mäkin osaan ettiä keokätköjä.

Hugo

Mun isäntäväki kävi eilen katsomassa Hugoa. Mä en päässy mukaan. Mutta tuliaisiksi mä sain kamalasti pennun tuoksua. Mä työnsin nenäni oikein syvälle emännän vaatteisiin ja nuuskuttelin tosi tarkasti.

Hugo painaa nyt noin kilon. Emännän mielestä se muistutti lähinnä karvakintasta. Niin kooltaan kuin näöltäänkin. Semmoinen aika pulska poika. Mutta kuulemma ylisöpö. Ja sovittiin, että se muuttaa meille marraskuun lopussa, viiden viikon kuluttua. Sitte tämä plokikin muuttuu mun ja Hugon yhteiseksi plokiksi. Ja me pyydetään yks Tero käymään täällä, että se saa muokata tätä plokia vähän tyylikkäämmäksi. Meidän emäntä kun ei nääs osaa.

Maya-emo, Hugo ja sen kaks siskoa, "karvakintaat".

Maya-emo, Inkaliina-sisko selällääan ja Hugo. 

Mutta mä oon vielä tään plokin kuningas! Ainakin sen viisi viikkoa!

Pipa

Nyt kun on taas kylmät kelit, niin tarvitaan kuulemma pipa. Ei onneks mulle vaan emännälle. Mun veljen Elmon emäntä Sirpa on ollut taas mestarina. Varmaan Elmo on ollut mallina tuossa proffiilissa. Ja se heijastaa.

Muutoin ei mitään ihmeempiä. Aloitin matokuurin. Emäntä piilotti sen tapletin lihapullaan. No, sehän tipahti sieltä, mutta mä söin sen ihan vapaaehtoisesti lattialta.

Ja kävin taas bossukkatapaamisessa. Käyttäydyin nyt emännän mielestä ihan hyvin. En äijäillyt yhtään. Oli enempi semmoinen jätkätapaaminen. Vain yks tyttö oli mukana. Meitä oli koolla minä, Elmo, Oiva, Otto ja Luna. Ja valokuvia ei saanut, oli jo pimeää.

Ja miksei muka leikitä enää, vaikka riehuin koirapuistossa?

Taitaa tulla talvi

Nyt me oltiin viimeisen kerran tälle vuodelle mökillä. Sinne oli tullut talvi melkein yllättäen. Lunta siellä ei vielä ollut, mutta kamalan kylmä. Mutta pallonpeluuseen ei oo koskaan liian kylmä! Ja me ei viittitä haravoida lehtiä, kun  kevättulva vie ne kuiteskin pois.

Järveen oli tullut paksu jää ja meidän veneeseenkin oli tullut jäätä. Ei se jää silti isäntää kannattanut. Se sai haukkoset, kun se kokeili jään kestävyyttä. Siitäs sai, hah hah! Me kyllä emännän kans kiellettiin sitä menemästä heikoille jäille, vaikkakin ihan rantaan.

Ja meidän emäntä on autoillut pari viikkoa tikapuiden kanssa, semmoisten kokoontaitettavien kanssa. Arvatkaas miksi? No, että se yltää niihin keokätköihinsä. Kaikista korkeimmalle sekään ei uskalla kiivetä, vaan se pistää isännän asialle. Jos tuota alapuoleista kuvaa katsoo oikein tarkkaan, isännän varpaat pilkistää sieltä kuusenoksan alta.

Mukavaa viikonloppua kaikille mun lukijoille!

Möhömaha

Tuossa sivussa on mun plokikameleita ja yks mun kavereista, Wuppe, on ollut onnistuneesti tietillä. Musta vähän näyttää, että mun pikkuveljen Hugonkin pitäis olla tarkempi ruokavaliostaan. Vai haittaakse, että on vähän möhömaha, kun on noin pieni? Hugon kasvattaja Vesa on ottanut nämä kuvat.

Ja kattokaa nyt sen nukkuma-asentoa! Ketarat levällään... Ei varmaan pysty nukkumaan mahallaan, kun maha on niin täynnä Maya-emon maitoa.

Kavereiden kanssa

Viime viikolla meillä oli taas bossukkatapaaminen. Mukavaa, että täällä on niin aktiivisia ihmisiä. Tapaaminen oli  jälleen  vauhdikas. Niin vauhdikas, että emäntä ei saanut YHTÄÄN tarkkaa kuvaa koko tapaamisesta.

Montako bostonia? Mä oon tuossa oikeassa laidassa. Muista ei ota selvää. Joku villis on tulossa kans kisaamaan meidän kanssa.

Mutta sitte sinne puistoon tuli yks Peppi. Voi mikä ihanuus se oli! Ja niinhän siinä sitten kävi, että mut pistettiin taas talutushihnan jatkeeksi. Pikku arestin jälkeen emäntä päästi mut kirmaamaan muiden kanssa, mutta mä löysin heti Pepin.

Joopa joo. Näin siinä sitten kävi. Mutta minkäs mä luonnolleni mahdan...

Tänään mut punnittiin pitkästä aikaa. Paino on pysynyt samoissa lukemissa eli painan nyt 8,7kg. Se on ihan sopivasti. Hugon syntymästä on vajaa viikko ja se painaa nyt 420g. Sille painoa on tullut viikossa lähes tuplasti.

Pikkuveli

Mulle syntyi perjantaina kuulemma pikkuveli. Näin mulle on kerrottu. En mä kyllä mitään muutosta meidän elämässä ole havainnut. Ihan samalla tavalla käytiin mökillä ja heiteltiin siellä palloa. Mitään pikkuveljeä näkyny.

Emäntä kertoi, että sen pitää kasvaa vielä emonsa tykönä tuommoiset 7-8 viikoa. Mutta nimi sillä on. Se on Hugo.

Maya-emo synnytti neljä pentua, kolme tyttöä ja yhden pojan, siis Hugon. Yksi tytöistä ei valitettavasti jaksanut elää. Hugo on kuulemma reipas pentu. Ekana nisällä ja viimeisenä nisällä. Siinä me ainaskin ollaan samalaisia. Ruoka, ja erityisesti hyvä ruoka, maistuu aina.

Tässä mä mietin mökillä, että mikä se semmoinen pikkuveli on...?

Pari arviointia

Viime vuonna mä kävin viidessä näytelmässä. Tänään tuli Bostoni-lehti, jossa oli kaikkien Suomessa järjestettyjen näytelmien bostonien arvostelut. Emäntä skannas niistä pari.

Eli eka arvostelu on Kajaanista, jossa mä olin urani huipulla. Heti kättelyssä huipputulokset, vaikka emäntä tuskin pysyi pystyssä (sillä oli jotain asentohuimausta) ja koskaan ei oltu mitään kehänäyttelyä harjoiteltu.

Toinen arvostelu on Ylivieskasta. Ihan vaan siksi tämä on tässä, kun eka tuomari sanoi, että mun sieraimet on tarpeeksi avoimet ja tämä toka tuomari, että ne on liian pienet. Ovat varmaan kutistuneet siinä kesän aikana... Mutta emäntä on niin ylpeä tuosta viimeisestä lauseesta. Ihan niinku se olis ollut pääosassa...

Enää me ei näytelmiin mennä. Mut on arvioitu ja erinomaiseksi todettu. Joten se riittää meille kaikille.

Erinomainen kuittaa...