sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Virtuaalikätköilemässä

Hugo ja Vito: Vito pääsi tänään ensimmäistä kertaa kaupungille. Ja syynä oli tietenkin, mikäs muu kuin keokätköily 😊. Tänne Ouluun on ilmestynyt uusi kätkö, välillä jo poistunut kätkötyyppi, virtuaalikätkö. Niitä saa nyt taas tehdä, mutta maailmanlaajuisesti vain 4000. Joten Oulu on kyllä aika hyvin edustettuna.

Virtuaalikätkön tarkoitus on vain esitellä joku paikka tai asia. Täällä Oulussa aiheena olivat oululaisesta historiasta kertovat patsaat. Käynti siellä pitää todistaa valokuvin. Ja me oltiin emännän todisteita!

Ekaksi mentiin Toripolliisi-patsaalle. Toripollisilla on on ihka oikea esikuva muinoin torilla järjestystä valvoneesta polliisista. Patsas on Kaarlo Mikkosen tekemä ja se paljastettiin vuonna 1987. 


Meitä nyt ei paljoa näy ja emännän kaverista Koostakin vain hiukset. Oululaiset vastustaa kaikkea uutta ja muutosta entiseen. Tämä patsas aiotaan siirtää torin toiselle laidalle. Ja sehän ei oululaisille käy! Yksi peruste oli mm. että valokuvien ottaminen ilta-auringon vastavaloon on hankalaa. Hmm...

Sitte me siirryttiin Tiernapoika-patsaan luo. Tämä patsas on Sanna Koiviston tekemä vuonna 2014. Herodeksen miekka on jo kertaalleen mennyt poikki, kun joku humalapäissään sai sen katkaistua.


Herodeksen miekka kesti kuitenkin meidän vetovoiman. Ja kuulkaas, tämä patsas siirrettin tähän Isokadulle viime vuonna Kirkkokadun päästä. Osa oululaisista ei ole vieläkään toipunut patsaan siirrosta. Kamalaa...

Viimeisenä kohteena oli niin ikään Sanna Koiviston teos Ajan kulku vuodelta 2005. Siinä on monta pienoisveistosta alkaen Ruotsin kuningas Kaale IX:sta, joka perusti Oulun kaupungin. Patsaan hahmot kuvaavat eri hahmojen kautta Oulun kehitystä. Me ollaan kiinni kännykkäpisnesmiehessä.


Muurin päässä istuu pieni Martti-poika, joka on melko usein puettu ihmisten toimesta. Nyt Martilla ei näyttänyt olevan edes pipoa päässä. Mutta olihan mukava kaupunkikierros. Vitokin osasi käyttäytyä ihan hyvin. Rapsujakin saatiin vastaantulijoilta.

Sitte mentiin vielä yhdelle kätkölle, metsänreunaan.


Vito: Mä oon kasvanut hirmuisesti, ihan kohta oon Hugon kokoinen 😊.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Talvimuotia

Talvi tulee, ei voi mitään. Meillä on onneksi luotto-ompelija, Sirpa (Elviksen veljen Elmon emäntä), jonka asuja tässäkin plokissa on on ollut esillä. Mutta meidän emäntä kutoo (jossakin murteessa käytetään sanontaa neuloo. Mutta pohojanmalla kudotaan!)  silloin tällöin, kun viitsii...



Hugo: Mulla on siis tietenkin alunperin Elvikselle kudottu neule päällä. Ja malli on ihan emännän omasta päästä. Kaulus on vähän kurtussa, mutta siinäkin on kaksi raitaa.

Vito: Ja mullakin on Elvikselle kudottu neule päällä. Mutta emäntä pesi sen ja se vähän kitsahti. Oikeastaan se on ihan sopiva mulle nyt. Lanka on Seitsemän veljestä ja malli löytyi kuuklaamalla "koiran neule". 

Hugo ja Vito: Muutoin me ollaan oltu ihan tavallista kotikoiran elämää. Emäntä otti meidät yhdelle keokätköreissulle mukaan, mutta Vito ei totellut yhtään. Emännän piti juosta Vito kiinni yhdellä metsäautotiellä. Joten odotellaan, että tuolla kakaralla tulee vähän enemmän järkeä päähän...

Aamuisin meidän isäntä lukee pädiltä uutiset...


Me luetaan ne kans sen kanssa sängyllä. Elvis ei tullut koskaan poskea vasten, mutta me molemmat yritetään mahtua siihen.


Elikkäs tässä ollaan, veljekset. Hyvin tullaan toimeen!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Poikapainia

Me tullaan toimeen ihan hyvin. Ja joka iltainen homma on paini-ottelu. Vito on muuten aika hyvä siinä.


Hugo: Heti oon alakynnessä...


Vähän sitä yritän kurmuuttaa...


Mutta se on vaan niin ketterä...


No oukei oukei. Oot mua taitavampi painija, mutta mä oon talon isäntä! Aletaanpa nukkumaan.