Laskiainen

Tänään on virallinen mäenlaskupäivä. Vaan täällä ei kyllä pysty laskemaan mäkeä enää missään. Onneksi aurinko sentään paistaa. Niinpä me lähdettiin taas aamulla jo rutiiniksi muodostuneelle sunnuntaiaamun lenkille.

Puistossa on tulva ja isännän pitää tietenkin kokeilla, kestääkö yöllä jäätynyt jää kävelemistä... Ei kestänyt.

Tämän sunnuntailenkuran pituus on 6,7 km. Emäntä on sen jostain karttapalvelusta mitannut. Kauppareissuineen meillä menee siihen aikaa tunti ja 45 minuuttia. Ja mä jaksan tuon lenkin ihan hyvin.

Sitten käytiin kattoon taidetta. Arkkitehtiopiskelijat olivat tehneet tuommoisen jääteoksen torille. Mua ei liiemmälti kiinnostanut. Ei ollut edes yhtään hajumerkkiä.

Mutta mikä parasta, mä näin mun yhden tyttökaverin, Hertan! Hertta asuu samassa talossa kuin mä. Hertta on rottis, mutta se on tosi lempeän luontoinen. Paitti se on kova suojelemaan. Meidän talossa tehdään ikkunoihin tiivistysremonttia. Hertan emäntä oli ihan varmuuden vuoksi soittanut sinne remonttifirmaan, että on parempi jos hän on kotona, kun remppamiehet tulee. Voi nimittäin käydä niin, että Hertta ei päästä niitä sisälle tai sitte se ei päästä niitä remppamiehiä ulos...

Me halittiin Hertan kanssa niin vauhdikkaasti, että ei saatu yhteiskuvaa.

Hyvää ulkoilupäivää teille kaikille!