perjantai 26. joulukuuta 2014

Kolme viikkoa takana

Emäntä kertoo: Jos ovat ihmislapset keskenään erilaisia, niin ovat koiratkin. Hugon sopeutuminen meidän talouteen on käynyt tosi vaivattomasti. Varmasti osansa on sillä, että talosta löytyy toinen koira, Elvis. 

Mielestäni Hugo on ollut alusta asti rohkeampi kuin Elvis. Hugo tutustuu ennakkoluulottomasti uusiin asioihin, osaa pitää puoliaan ja on kaikin puolin uteliaampi. Elviksellä meni ainakin neljä päivää, ennen kuin hän uskalsi keittiötä ja olohuonetta pidemmälle. Hugo kolusi koko talon samantien läpi. Taluttimessa kulkeminenkin onnistui heti. Elviksellä homman opetteluun meni ainakin viikko. Esimerkillä on varmasti vaikutusta. Ja en tiedä, johtuuko pentuudesta, mutta Hugo rakastaa lumihangessa pomppimista. Elvis ei tassujaan moisella hommalla sotke.


Elvis on ollut luonteensa mukaisesti tosi pitkäpinnainen ja lempeä. Hugo osaa kyllä ärsyttämisen taidon, napsii Elvistä kaulasta ja houkuttelee kilpajuoksuun. Mutta kyllä Elviskin kouluttaa Hugoa, "kurmuuttaa" koiramaiseen tyyliin. Mutta ei pure. Viereensä nukkumaan Elvis ei vielä Hugoa päästä, mutta jos Elvis on uninen, ei haittaa, vaikka Hugo tuleekin melkein iholle.

Elvis: Meillä oli oikein mukava joulu. Yhteensä me saatiin kolme joululahjaa. Ja kinkkua aina vähän välissä. Marjalta me saatiin yhteiseksi lelkuksi tämmöinen vetopallo. Sen luulisi olevan bossunkestävä. No nii, Hugo oli nopeampi...





Sitte mä sain tämmöisen vinkupuntin. Se ei vingu enää.



Hugo: Mä sain joululahjaksi tämmöisen röhinäpossun. Se röhisee vielä. Emännän mukaan tämä on talon kolmas röhinäpossu. Niille muille on on tehty lopotomialeikkaukset, josta ne ei toipuneet. Sen jälkeen ne suolestettiin.



Ja välillä on mukava tarkkailla maailmaa emännä sylistä...



Ja meillähän ei ole joulukuusta. Joulun tunnelman tuovat nämä puiset tontut, joihin me ei valitettavasti ylletä. Ei Elviskään.



8 kommenttia:

  1. Ompa siinä tonttu poekinneen! Ehken olj parempi että siitä kuusta ee teelle oo hankittu...ee tarvinna Hugon siihe kuusenkuatoon ruveta :)
    Kyllä myö koerat ollaa kaekki iha omija persoonija.Ee kahta samallaesta.
    Mullon tuommonen röhkijäpossu kansa. Toenen jo. Ensmäenen ee kaavvan elännä. Tuo toene on jo ollunna pitempi -ikänen. Kummija on nuo nykyaejjan vinkulelut ku ne ee pitkee aekoo vingu! Sama on huomattu tiälläe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on niinku tunti ja vinku on mennyttä. Tosin emäntä totesi, että hyvä niin, kun se oli aika kimakka vinku. Tuo possun röhkinä on paljon matalampaa, korvaystävällisempää.

      Poista
  2. Niin ne on koirat kuin ihmisetkin, jokainen omanlaisensa persoona :)
    Mahtavaa että Elviksen ja Hugon yhteiselo on alkanut noin hyvin. Vaikka ainahan vanhemman pitää pikkasen kouluttaa tulokasta talon tavoille :) Saas nähdä kuin kauan possu röhisee....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jännä nähdä, miten käy, kunhan koirapojat ovat saman kokoisia. Possusta on jo nyt ajoittain kova kiista. Yksi vuorokausi takana ja vielä ehyt!

      Poista
  3. Hyvin on teillä(kin) menny Joulu. Upeeta! Tosi kilttejä ootte olleet, ku saitte tommosia mialusia röhkiviä ja vedettäviä lelkkuja. Noista riittää riamua viälä pitkäksi aikaa (toivottavasti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi viikko on ja aika pitkä aika niin mäyriksen kuin bossunkin lelun kestoajaksi :)

      Poista
  4. Komia börinäkarju! Ja iloinenkin vielä! Ainakin siihen asti, kun röhkinä raikaa.. ;) Pikkuveljen osa on helppo. Kunnes murkkuikä koittaa idolikapinoineen.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän tässä odotellaan. Ja Hugosta mitä ilmeisemmin kasvaa isompi kuin Elviksestä. Mikäli vanhempien elopainoja tuijotetaan...

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!