lauantai 1. helmikuuta 2014

Odottelua

Mun isännällä oli eilen joku jutska, ja se ei ollut koko iltana eikä yönä kotona. Mä ihmettelin koko illan, että missä ihmeessä se oikein on? Vaikka emäntä selitti mulle, että me ollaan nyt tämä ilta kahdestaan kotona, mä en oikein uskonut sitä. Ainahan me ollaan kolmistaan. Ja emäntähän se meillä on joka reissaa. 


Joten mä majoituin tohon sohvan reunalle, otin mun säälittävimmän ilmeen kasvoille ja tuijottelin koko illan eteiseen päin. Aina kun käytävästä kuului ääniä, mä menin ovelle. Mutta uskottava se oli, isäntä oli hylännyt mut!

Jotenkuten nukuin emännän kanssa. Vaikka mulla olisi ollut koko isännän puoli käytössä, en mennyt sille puolelle. Mä ajattelin, että jos se tulee takaisin, niin sille on siisti peti tarjolla.

Ja aamulla emäntä käytti mua lenkuralla, klo 5,35. Hyvin se heräsi, vaikka mä vähän epäilin sitä. Ja sitte päivällä tuli isäntäkin kotiin! Se haisi ihan kummalle, missähän se oli ollut?

12 kommenttia:

  1. Joo, meil oli ihan samalla viisiin! Olisko isännät olleet samassa paikassa! Mekin vahattiin ja juaksutettiin äippää yöllä avaan meille terassin ovee ja oksennettiin makkariin ja haukuttiin aaveita. Oli niiku semmonen touhukas yä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teillä oli todellinen eroahdistusyö! Kun teidän mahatkin reakoi noi voimakkaasti. Mutta mistä sitä tietää, vaikka siellä oli jotain aaveita. Mäkin oon aavistellut, että meillä saattaa hiippailla sellaisia. Joten hyvä, kun karkotitte ne tiehensä haukulla.

      Poista
  2. Oottaminen on ihan gaumeeta! Mää välillä oottelen ihan hermostuksissani, jos vaikka mun mamma on sanonu pääsevänsä töistä johonki aikaan ja sitte se käyki kaupassa vaikka. Ni sit mä kökötän ovella ja katon kelloo ja mietin että missä se oikeen luuraa, ku piti tulla kotiin jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onki ihan gaumeeta. Ihmiset on niin epälookisia. Tulee ja menee miten sattuu!

      Poista
  3. Voi ei! Nyt suosittelen kyllä murjottamista. Pari päivää vähintään. Kyllä ne siintä ottaa opikseen, kuka menee ja milloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! Mutta kun mä tulin vaan niin iloiseksi, kun isäntä tuli kotiin. Ensi kerralla sitten, jos moisen tempun tekee!

      Poista
  4. Voi Elvis, ihan syrämeen käy tommoinen ilme! Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei sais poistua tuosta vaan. Pitäis ottaa mut mukaan!

      Poista
  5. Hullussa! Onkohan sun isäntäs sellasta karkailevaa sorttia? Tai olikohan se eksynyt, ko tollai oli poissa? Kyllä on sullaki kuule kamu sun ihmisissä kestämistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mun isäntä on melkein aina kotona. Emäntä se liehuu pitkin kyliä. Mutta joo, se olikin varmaan eksynyt... Olisi vaan ottanut mut mukaansa niin ei ois eksytty, mutta onneksi se löysi tiensä kotiin.

      Poista
  6. Onko sun isännälle tullut joku kevätvilli? Nyt murjotat etkä välitä isännästä ollenkaan, emännästä vaan. Sitten se rupee lahjomaan sua ja kun oot saanut hirveesti herkkkuja, ootkin muka sen kaveri taas. Ja vielä vähän herkkuja lisää ja sitten on taas elämä hyvin.

    Musta on kans kauhee, kun ihmiset menee ja tulee ihan miten haluavat. Emäntä tulee ja menee, etäemäntä se vasta meneekin vähän väliä. Aattele, että se on muuttamassa Koreaan. Joo sinne, missä on niitä koirakahviloita. Mää jään tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaan niin, että murjotus ei kuulu mun tyyliin, mä kun en osaa olla pitkävihainen. Mutta herkkuja osaan kyllä kerjätä!

      Koreaan saakka, kamalan kaukana. Mutta eikö ne syö koiriakin siellä päin? Onneksi meitä ei syödä. Meidän emäntä ei syö edes hevosta, kun hevonen on sen mielestä enempi lemmikki kuin lihan tuotantoeläin.

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!