Pystykorvat on joskus pikkuisen hankalat. Ensinnäkin niitä palelee herkästi tuulessa ja tuiskussa sekä tietenkin pakkasella. Mutta ne kerää myös kamalasti likaa. Varsinkin jos asuu kaupungissa, missä on pöliseviä pyöräteitä etenkin keväisin ja syksyisin.
Jos kynsien leikkaus on vähän pelottavaa, niin korvien putsaus on melkeimpä nautinnollista. Mä pistän pään nätisti emännän syliin ja annan sen putsata mun korvalehdet ja korvakäytävien uloimpia osia enimmästä liasta. Korvien putsaus on vähän samalaista kuin rapsuttelu. Se on semmoista sisäistä rapsuttelua.
(Isäntä otti tuon kuvan kännykällä). Mun korvien sisältä löytyy kamalasti sellaista ihan mustaa mönjää, yhteensä kuluu ainakin kymmenen topsya. Ja jos korvat menee hirmu likaiseksi, täytyy kuulemma mennä eläinlääkäriin. Mutta ehkä mulla ei oo vielä tarvetta sellaiselle käynnille, koska mä kuulen pienimmänkin rapsahduksen.
Loppuis jo nuo olympialaiset ja tulis jotain koira-ohjelmaa...
Ei ole luppakorvankaan helppo olla - mönjää kertyy, kun tuuletus ei pelaa.
VastaaPoistaMeillän on nyt uutta ja emännän mielestä hyvää korvaputsiainetta, mutta mua sen haju meinaa vähän ärsyttää. Menee haju nenään ja sitten aivastuttaa.
Vallulla oli luppakorvat... Joskus uinnin ja helteen aikaan haju oli aika mielenkiintoinen :)
PoistaOlisipa meilläkin korvien putsaus noin helppoa! Yleensä se vaatii kaksi ihmistä: toineen pitää kiini, toinen kaivelee topsylla..
VastaaPoistaJa kyllä ne olumpialaisetkin päättyy aikanaan.. Ja niidenkin aikana viikonloppuiltapäivisin tulee ihan kivoja eläinohjelmia, kuten Koiralle koti-sarja uusintana, yms. Avara luoto on kyllä paras! :)
Mä huomasin jopa vanhasta mustavalkoisesta filmistä koiran! Mutta Avara luonto on tidellakin paras!
Poista