maanantai 30. syyskuuta 2013

Pohdintaa

Mun emäntä on vähän hämillään. Se ei oikein tiedä, mitä mieltä se on tästä jutusta. Kuinka monta koiraa yksi ihminen voi kasvattaa ja omistaa? Tuon kennelin pitäjähän on jo vanha ihminen. Koirat vaikuttavat hyvinvoivilta. Mutta. Oppivatko koirat sosiaalisiksi seurakoiriksi tuommoisessa laumassa? Ja suurin vastustus on ollut sen takia, että kasvattaja teettää ns. risteytyskoiria. Niitä ei voi rekisteröidä ja näin nartulla voidaan teettää pennut jokaisesta juoksusta. Aika raskasta narttukoirille.

Mun edeltäjäni Vallu oli tuosta samaisesta kennelistä. Vallu oli ihan rotukoira. Jo silloin mun sinisilmäinen emäntä oli ihmetellyt sekarotuisten koirien suurta määrää. Vastaus oli ollut "ihmiset haluavat tällaisia pieniä halpoja koiria". Ja vasta jälkeenpäin se oli tajunnut ostaneensa pennun pentutehtailijalta. Tosin pentujen olosuhteet olivat ihan hyvät. Toisin kuin joissain ulkomaalaisissa dokumenteissa näytetään. Mutta kuitenkin... Ja hyvä, että kasvattaja rohkenee tulla omalla nimellään ja kuvallaan esille. Mutta hänen tyttärensä jatkaa samassa pihapiirissä kenneltoimintaa.  Kuulemma onneksi rotukoirilla...

Ja mun emäntä tarkoittaa tuolla sitä, että eihän rakkaan koiran tarvitse olla mikään rotukoira, mutta juuri tuon narttujen ylenpalttisen pennuttamisen johdosta ainakin tässä tapauksessa on hyvä, että tuotetaan vain rotukoiria. Saavat nartutkin vähän levätä.

Mä en tahdo ulos!

2 kommenttia:

  1. Niin kauan kun on ostajia, on myös pentutehtailua. Ja tässä liki aina eläimen parhaasta tinkien. :(

    Ihana peti-Elvis! *pusu*

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti Suomessa eläinsuojelu pelaa edes jollain tasolla.

    VastaaPoista

Komentteja on aina mukava saada!