lauantai 7. syyskuuta 2013

Mä taidan pelätä pimeää

Lämpimän viikonlopun saattelemana lähdettiin taas pyörähtämään mökillä. Ja nyt mä vasta huomasin sen. Että pimeys saapuu aika äkkiä. Ja mua vähän pelotti se pimeys. Nimittäin illalla mun olisi pitänyt käydä vielä kakalla. Mutta ulkona oli ihan pimeää, joten mä nostin vain nopeasti koipea ihan siinä kuistin lähellä. Ulkolamppu paloi ja emäntä odotteli kuistilla. Kaiken varalta, suden varalta...

Ajattelin siirtä homman aamuun. Mutta aamu neljältä oli pakko herättää isäntä. Ja isäntäkin oikein ihmetteli, että mitähän ne kurjet mekastavat aamuyöllä pimeässä? 

Ja sitten me tutkittiin lisää niitä outoja makuujälkiä siinä puuliiterin lähettyvillä. Niitä oli tullut lisää.
Uutta heinää on mennyt lakoon...

Mä yritän saada jotain haisua ja vainua...

Gaumee polku oli tallautunut jorpakosta siihen liiterin viereen. Kyllä mun pioloki emäntä määritteli tämän nyt hirviperheeksi. Paitti niitä hirven pask... eiku kakkoja ei näkynyt. Tai sitte se on se mörökölli, jota mun plokikameli Nakki ehdotti pari päivää sitte. Sama Mörökölli, joka pelotti mua viime yönäkin. Ja niitä kurkia.

Kaupungissa on jotenkin turvallisempaa. Kun täällä on katuvalot ja kaikki.

8 kommenttia:

  1. Tiäkkö kuule, Elvis, että meillä on aina mörököllikelit pimeellä, ku tääl maalla ei oo katuvaloja. Gaumeen vaikee olla rohkelikko, ku äippä tärisee ja pelkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin justiinsa, meilläkin se äippä taitaa pelätä enemmän kuin mä. Ei uskaltanut lähteä siitä kuistilta mihinkään, ja mun piti sitte yksin rohkeasti mennä nurmikolle ja nostaa koipea...

      Poista
  2. Mää en kans tykkää liikkuu pimeällä, kun mää en näe mitään pimeässä. Oon vähän kuin se päivänsäde ja menninkäinen -laulun päivänvaloa rakastava osapuoli. Silloin sentäs (vielä) näkee, mihin on menossa. Pimeällä pitää mennä sinne minne nokka osoittaa tai emäntä vie. Tärkeimmät asioinnit hoidankin iltapäivällä niin että iltaisin riittää pelkkä jalannosto sähköpylvään alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun rutiineihin kuuluu vielä pikkulenkura siinä iltauutisten jälkeen. Sitten mä nukun sikeästi siihen asti, kunnes isäntäväki herää. Ja kun tulee pimeä, se tietää myös sitä, että kohta on kylmä. Silloin mun lenkurat jää kans tosi kyhyeksi.

      Poista
  3. Juu kyllä katuvalot tuo turvaa. Ku kyl muaki vähäsen pimeys pelottaa, vaikka se onki aika noloo myöntää ku on tällanen iso vahtiuros niinku mää. Ja sit ku tosiaan mun mammani pelkää kans ehkä viel paljon enemmän pimeetä ku mä, ni sit mua vast alkaaki pelottaa ku tiiän että siit ei paljo oo mun turvaks jos tulee joku mörökölli.

    Pitäydytään katuvaloalueella. Metsässä liikutaan vaa valosalla. Tai pimeellä pitää ainaski olla sit isäntäihminen mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka me ollankin niin suuria ja pelottavia niin luonnosta löytyy vielä jotain meitäkin pelottavampaa! Joten paras olla varovainen ja valoisassa.

      Poista
  4. Ai hirviä. No, onneksi vasat on jo niin kasvaneita, että mammahirvitys ei ole enää kovin akressiivinen jälkeläistään suojellessa..

    Ja kaupungissahan uhkana on vain "Pomo Sapiens" keksintöineen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ei me olla nähty vilaustakaan niistä hirvistä. Viime vuonna sentään näkyi jokunen kerta. Eiköhän ne pelkää mua, ku mä oon niin suuri ja mahtava... :)

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!