lauantai 11. toukokuuta 2013

Rispii löytyi!

Siis mun rispii löytyi! Se oli siinä ihan meidän veneen takana, ihan niinku mä oisin jättänyt sen siihen. Hyvin oli laineet osanneet ohjata rispiin kotiin.




Mutta muuten mökkiloma ei mennyt oikein putkeen. Siellä nimittäin satoi koko ajan. Vähän emäntä yritti haravoida, mutta sitten piti antaa periksi.




Mä pistin mun rispiin tuon emännän haravoiman kasan päälle, ettei tuuli lennätä roskia ympäriinsä. Ja mä merkkasin tuon kasan, että kaikki tietää, että se on meidän roskakasa. 

Ja sitte mä muistin yhden asian! Mähän pääsen mökillä aina ulos, kun vain haluan. Siis mä pyysin sitte monesti ulos ja sisälle. Mä haistelen vakiopuskat ja kierrän mökin. Mä tarkkailen, ettei kukaan ylimääräinen ole tontilla. Sitte mä tuun sisälle. Ja kohta pitää taas tehdä sama tarkastusreissu.  Siitä isäntäväki on mielissään, kun mä teen omatoimikakat... Nimittäin mun edeltäjäni Vallu oli niin kaupunkikoira, että se ei osannut kakata kuin talutushihnassa. Mökilläkään.

Mun emäntä määritteli tämän särjeksi. Se oli vain 5 cm pitkä. Ei ollut noin pieni kala selvinnyt talvesta.

11 kommenttia:

  1. Hyvä ku sun rispii löyty! Mää en ymmärrä yhtään mitä niillä tehään, vaikka mamma sitä heittelee jatkuvasti koirapuistossa! Hakekoot itte, mää mikään noutaja oo..

    - Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla on sitä respektiitä, eli oot oma ittees! Et juokse, jos ei huvita! Mä oon varmaaan vähän pölijä...

      Poista
  2. Näitä kirjotuksia on tosi kivoja lukea! Tykkään :)

    VastaaPoista
  3. Määkin teen noita omatoimikakkoja mökillä. Täällä on niin monta hyvää paikkaa, jossa voi käydä asioimassa. Tosin joskus me mennään kävelylle tuonne rinteeseen ja kyllä mää sinnekin kakkaan. Täällä on niin kiva, että saa jäädä kakatkin ihan vaan sinne luontoon maatumaan eikä sitä tarvitse pussittaa. Mutta ihmiset ovat outoja, kun tuonne vähän matkan päähän joku oli tuonut hirveen kasan orapihlaja-aidan rankoja. Miksi ihmiset valittavat kakasta ja itse tuovat kaikki jätteet luontoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi ne orapihlaja-aidan rangatkin maatuvat, ajan kanssa. Mutta mä oon törmännyt metsässä sohvaan! Se nyt on ihan ihmeellistä, että joku jaksaa raahata sohvan sinne, kun helpommalla pääsisi kaatopaikka-reissulla. Toisaalta, voihan siinä marjastajat levähtää...

      Poista
  4. Saikko sää syyä ton särjen?

    VastaaPoista

Komentteja on aina mukava saada!