Oppipoikana

Elvis: Hugo on jo sen verran iso, että senkin on aika oppia tukemaan meidän emännän harrastusta, sitä keokätkeilyä. Ja mun kait tässä pitää olla tarkkana mihin mennään, kun emäntäkään ei näköjään oo aina ihan kartalla.

Nimittäin tänään me lähdettiin hakemaan yhtä uutta kätköä tästä meidän lähihuudeilta, Åströmin puistosta. Me käveltiin tovi mukavassa kevätsäässä ja emäntä alkoi kaivelemaan koordinaatteja siitä käännykästään. Kunnes se huomasi puiston nimikyltin, Franzenin puisto! Se vei meidät ihan väärään puistoon! Me oltiin kävelty ihan muina miehinä koirina siitä kätkön ohi ja tiputettu kakkapussikin roskikseen parin metrin päähän siitä kätköstä. No, ei se mitään, saatinpahan kunnon lenkura!

Se kätkö oli ihan helppo nakki, paitsi että ei me sitä saatu. Emäntä sanoi, että se ei oo näköjään pygmeille. Mitä ne on? Aikoi palata kätkölle isännän kanssa. 

Hugo: Mulla on nyt vaateongelma. Mulla ei oo kertakaikkiaan mitään päälle pantavaa. Tai on, muttei oikein sopivaa. Niinpä emäntä pisti mulle ensin alle sen pienen villapuvun ja päälle Elviksen vanhan villapuvun. Mutta sen helma hankasi ikävästi mun pyllyä, joten me käännettiin sitä ylöspäin. Emännän mielestä ei ollut kovin kivan näköinen asu...

Ja mä pääsin siis ekaa kertaa keokätköilemään. Tosin me keskityttiin Elviksen kanssa lähinnä risujen rouskutteluun. Jos se keokätkeily on tällaista, niin ihan mukavaahan se on.

Ja sitte me nähtiin yksi mukava tyttö-mäyris. Sen nimi oli Aino. Aino on kuulemma pienestä koostaan huolimatta kova pomottelemaan. Ja meidän mielstä myös kova pusuttelemaan.

Mutta sen verran koville tuo kätköilyreissu otti, että me rojahdettiin saman tien päikkäreille tähän emännän työtuolin alle, kun se päivittää tätä meidän plokia.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille meidän plokikamuille!

Kaikenlaista kehitystä

Hugo: Nyt se sitten on tapahtunut! Mä oon nimittäin kakannut ulos jo kaksi kertaa. Eilen ja tänään. Mä sain hirveästi kehuja ja rapsutuksia onnistuneen suorituksen jälkeen. 

Ja emännän mukaan mulla on kyllä mitä tulla ulos. Niinku jo edellisessä postauksessa mainittiin, mä oon todella reipas aterioitsija. Mä syön aina kaiken mitä tarjotaan. Ja nopeasti. Siksipä mä oon kasvanut hyvin ja mun kaikki vaatteet on käyneet pieneksi. Tänäänkin, kun oli vähän tuulisempi päivä ja mulle pistettiin tuulipuku päälle niin se ei mennyt enää kiinni. Joten emännän oli pakko käydä ostamassa mulle uusi puku. Vaikka tänään oli jo ihan keväistä, niin kyllä se talvi meillä jatkuu ja takkia tarvitaan.

Tässä vertailuun kaksi kuvaa. Ekaa kertaa lähdössä mummulaan...

...ja tässä mä tutkin mun uutta tuulipukua. Voisi kait sanoa, että mä oon kasvanut ulos mun villapuvusta.

Elvis: Meidän emäntä huomasi tänään, että sen tiskirätti oli kadonnut. Puolet siitä löytyi sohvan alta. Loppuosa siitä on kadonnut mystisesti. No, ehkä mä VÄHÄN autoin Hugoa saamaan sen alas tiskipöydältä, mutta muutoin ei oo mun juttu... Kun Hugo kakkasi sinne ulos, niin emäntä ihmetteli, että mitä keltaista soiroa sieltä oikein tulee, mä olin ihan hiljaa... Keh, heh. Tiskirätin riekaleitahan se pukkas. Että on se kova syömään.

Meillä on muuten ihan kamalasti lunta. Joku vanha sanonta kuuluu "Mattina on vasta puolet lumesta satanut". No huh huh. Jos tuota lunta vielä tulee samanmoinen määrä lisää, niin meidän mökille tulee taas tulva. Eikä me päästä sinne aikaisin keväällä kirmaamaan. Toivottavasti jossain välissä keväällä tulee kestohanget, niin päästään edes vähän juoksemaan järven jäälle.

Puiston penkki on kaivettu lumesta esille. 

Hei! Tuonne on mennyt jänes! Ja Hugo lesotti takki auki kun sen tuulipuku ei pysynyt kiinni, kun se on jäänyt pieneksi.

Brotherhood

Elvis: Melkein kaksi kuukautta meni, että me mahdutaan nukkumaan samaan koppaan. Emännän mielestä se on ihan hyvä saavutus. Kuka sitä nyt heti päästää jonkun vieraan viereensä nukkumaan. Pitäähän sitä ensin vähän tutustella. Tosin Hugo taisi tässä tapauksessa olla aktiivisempi osapuoli. Se kun oli ja on jatkuvasti tunkemassa iholle. No, kyllähän se lämmittää mukavasti.

Hugo: Mulla oli taas viime viikolla neuvola. Mulle pistettiin jotain tehosterokotuksia. Mä olin niin ihastunut niihin neuvolan nappuloihin, että mä en huomannut lainkaan, kun Mari-lääkäri pisti mua.

Mä kävin myös vaa´alla ja nyt mä painan jo 5kg. Ja koska mä oon niin ahne tavattoman hyvä syömään kaiken, mitä mulle tarjotaan, mun ruokailukerrat vähennettiin kahteen päivässä. Nyt mä syön siis samaan tahtiin kuin Elvis.

Mutta yksi asia on ihan kamlaa. Nimittäin kynsien leikkuu. En mä osaa selittää, mikä siinä niin kauheaa on, mutta emännän ei tartte ottaa kuin minut syliin ja sakset esille, niin mä alan valittamaan tooooosi surkeasti. Viime viikollakaan ei mennyt kuin tunti, kun emäntä höpötteli mulle ja yritti leikata mun kynsiä. Loppupeleissä mä en oikeastaan edes huomannut, että niitä leikattiin. Kunhan vähän näyttelin poloista.

Ja silloin kun me ei nukuta Elviksen kanssa kopassa, mä vien sinne kaikkea kivaa tavaraa...

Melkein pystyssä

Hugo: Nimittäin mun korvat! Toinen korva on jo koko ajan pystyssä ja toinen silloin kuin se haluaa. Se lurpahtaa yleensä siinä vaiheessa, kun emäntä saa kameran käteensä.

Ja tiiättekö, mikä on mahottoman mukava leikki? Siihen tarvitaan tarralenkkari. Sitä tarraa voi vetää siitä kengästä jatkuvasti irti. Aina se läpsähtää uudestaan kiinni ja aina sen voi vetää sillai mukavasti rätisten siitä pois. Mä mitään erikoslelkkuja tartte... Paitsi joskus.

Elvis: Mulle on kuulemma tullut joku omistamis- ja mustasukkaisuuskausi. Yks aamu mä nimittäin merkkasin makuuhuoneen täkin. Samahan tapahtui joskus vuosi sitten. Ei muuta kuin täkki pesulaan. Onneksi se viimevuotinen täkki oli pesulan jäljiltä kaapissa puhtaana odottamassa. Sitte mä merkkasin ostoskassin. Kun emäntäntä käytti kotiin tulleessaan Hugoa heti pissalla, mä kävin ruikkaamassa sen lattialle jättämän ostoskassin reunaan. Sitte kun se siivosi mun jälkiä, mä kävin ruikkaamassa sen eteisen lattialle tippuneen takin helman päälle. Sen jälkeen mulle huudettiin kuin palosireeni ja mä vetäydyi Hugon kanssa vähän kauemmas. Ja kerroin Hugolle, että ei ehkä senkään kannata ärsyttää emäntää. Ei oo mukavaa kuunneltavaa se.

Nyt makkarin ovi on taas tiukasti kiinni...

Minäkö muka pahanteossa...?