Adventti

Adventin aika on odotuksen aikaa. Niin meilläkin. Mutta mä en taida ihan oikeasti ymmärtää, mitä meillä odotetaan. Olen kyllä kuullut sanan Hugo, mutta totuus paljastuu mulle vasta perjantaina. Tai mä pääsen nuuskimaan sitä jo torstaina.

Meillä on tehty kaikenlaisia muutostöitä. Siihen mun kopan viereen on tuotu se uusi pehmeä koppa. Emäntä petasi sen nätisti. Kaapista löytyi tuommoinen viltti. Oli kuulemma tullut joskus jonkun pesuainepaketin kylkiäisenä. Nyt on sillekin sitten käyttöä.

Kävin sitten työstämässä Hugonkin kopan vähän kotoisammaksi. Emäntä puhuu Hugosta kaikenlaisilla nimillä kuten Hugeli ja Huggis. Mutta isäntä sanoo, että sitten kun Hugo tulee meille, ei lempinimiä saa käyttää. Että se oppii tuntemaan oman nimensä.

Sitte meille on ilmestynyt toinen ruokailupaikka ja uudet ruokakupit. Tämä paikka on Hugolle. Mun ruokakupit on samaa sarjaa, mutta siniset. Ja nämä kupit oli tarjouksessa. Jostakinhan pitää tinkiä.

Mun ruokapaikka. Ja huomaa, mäkin sain uuden ruokailualustan.

Ruokailupaikat on sen verran etäällä toisistaan, että ruokarauhan pitäisi säilyä.

Ja sitten emäntä sekosi ihan lopullisesti ja osti meille uusia lelkkuja. Tosin mä en oo saanut vielä leikkiä niillä. Ja nuo valjaat se aikoo käydä vaihtamassa heti huomenna kokoa suurempaan. Tuossa XS koossa on niin pieni päänreikä, että ne ei kyllä kauan Hugolle sovi.

Että tämmöistä kummallista meillä on tapahtunut!

Valoa talveen

Mä oon käynyt taas kulttuurireissulla. Kattelemassa tämmöisiä valaistuja hahmoja. Samanlaisella reissulla kävin vuosi sitten.

Tää on varmaan kissa...

Oisko tää joku opossumi...

Ja tääkin on varmaan kissa. Tarpeeksi lähelle en päässyt, jotta olisin pystynyt määrittämään lajin ja merkkaamaan sen nähdyksi. Oli siellä sitten lisääkin valotaidetta, mutta myös semmoista musiikkia, josta mä en pitänyt yhtään. Mä pistin mun korvat takavasemmalle ja halusin sieltä nopeasti pois.

Muutoin on ollut mukavat lenkki-ilmat, mutta pyöräteillä on taas sitä pistelevää soraa. Mun lenkki-into ei oo silloin parhaimmillaan. 

Ja lenkin jälkeen testasin taas vähän Hugon koppaa... Se on pehmä ja lämmin.

Hugo kasvaa ja kehittyy

Isäntäväki kävi taas katsomassa Hugoa. Ainaskin hajujen perusteella mä päättelin niin. Hyvin on poika kuulemma kasvanut. Ehkä vähän liikaakin. On nimittäin lähtenyt kävelemään pikkuisen jälkijunassa. Mutta nyt kuulemma jo juoksee.

Jompikumpi Hugon systereistä, Inkaliina tai Indyjaana nisällä, Maya-emo ja Hugo etualalla. Ja tämä on kuulemma ainoa kuva, joka onnistui jotenkuten. Niistäkin vähistä onnistuneista emäntä sössi tietokoneen roskikseen melkein kaikki.

  

Ja tässä sameassa otoksessa emo hoitaa Hugoa.

Mun emäntä aikoi käydä vielä kerran katsomassa Hugoa sen kasvattajan luona ja sopimassa lopullisen luovutuspäivän. Kääk! Mitähän mä sitten teen, kun tuo muuttaa meille???

Viimeiset mökkihommat

Tänään käytiin vielä kerran mökillä tälle vuodelle. Nimittäin tyhjentämässä huussi. Se on kuulemma paljon mukavampi homma, kun se on vähän jähmeessää, se huussin sisältö meinaan. Ja piokompostoiva huussi on suunnitteilla. Ja kappas vain, siellähän oli jälleen kerran tulva. Onneksi jää oli kantavaa ja me käveltiin jäätä myöten sinne mökille.

Mun pallottelukenttäkin oli ihan jäässä.

Voiskohan tässä pilkkiä? Sitte keväällä, kun paistaa aurinko.

Mäkin syön talventörröttäjät pois, vähän niinku Tuisku.

Meille kotiin on ilmestynyt tämmöinen uusi koppa, Hugolle kuulemma. Meitsi tietenkin testasi sitä vähän. Emännän harmiksi heräsin just ku se sai kameran esille. Hyvä oli koppa!