Vauvaportti!!!

Hugo (ja Elvis, karkasi kuvasta): Siis mä oon kertakaikkiaan pöyristynyt. Meille hankittiin vauvaportti! Ja ei meillä edes ole vauvaa. Mutta isäntäväki on kuulemma lopen kyllästynyt siihen, että me ollaan tuhottu ja kust... jo kaksi sohvaa. Kun uudet sohvat saapuvat, meillä ei ole yksikseen mitään asiaa olohuoneeseen... Eteisaula ja keittö kuulemma riittävät ihan hyvin... (Ja vauvaportti oli puolet halvempi kuin koiraportti alan liikkeestä)

Ja sitten me käytiin taas keokätkölenkillä. Me kuljettiin semmoinen liki yhdeksän kilometrin lenkki. Aikaa kului neljä ja puoli tuntia ja emäntä löysi se kaverin Koon kanssa 40 kätköä. Yhden kätkön luona (keskellä ei mitään) ne löysi kaksi oluttölkkiä. Yhden tyhjän ja yhden täyden. Tottakait ne siivosi ne tölkit. Koo otti mukaansa tyhjän, kun se ei juo alkomashoolia ja emäntä otti mukaansa sen täyden. Elvis tarkistaa, että tölkki on kunnossa.

Eli me oltiin semmoisella kätkötraililla kuin Tervatraili. Oulusta Muhokselle. Kyllä siinä riittää kävelemistä moneksi kerraksi.

Hugo ja käävät.

Suolla

Viime viikolla me käytiin suolla. Piiiitkä lenkki niiden keokätköjen perässä. Olihan reissu. Ensiksikin emännän kätköilykaveri Koo päsäytti autolla kiveen. Se kivi oli lätäkön pinnan alla piilossa. Huoh. Emäntä osallistuu korjauskustannuksiin, olihan se yhteinen reissu. Öljypohjassa reikä. Emäntä ei kyllä tiedä yhtään, mikä se sellainen pohja on, mutta reikä siellä kuulemma on.

Ja kun päivä oli jo aika viileä, meille pistettiin takit päälle. Suolla on tietenkin pitkospuita ja Hugo muka otti hienon loikan pitkospuulta toiselle. Ei osunut, vaan mäjähti kosteaan suohon. Puku kastui.

Mutta muuten oli mukavaa. Suokin voi olla kaunis.

Hyvät kepakot on aina taistelun arvoisia, vaikka suolla.

Muinaisranta eli pirunpelto.

Nuotiopaikalta voi löytyä makkaranjämiä. Kannatta tutkia tarkkaan.

Takaisin jämäkällä maaperällä. Milloinkahan päästään taas kätköilemään? Ehkä ensi viikolla.

Hyvää alkanutta viikkoa teille kamut!

Tässä ajassa

Kun tämä maailma on niin some-keskeinen, niin mekin liityttiin siihen Instagramiin ihan omilla nimillä. Nyt meidän elämää voi seurata myös sieltä @Bostonterriers_Elvis_and_Hugo. Mutta ei me silti plokkaamista lopeteta. Emännällä on vaan ollut kiireitä ja pinna kireällä sen mummun tilanteen takia (siis emännän äidin, meille se on mummu). Emäntä huokailee raskaasti päivät pitkät ja yrittää käydä töissä...

Tämmöinen kuva napattiin niinku esittelykuvaksi. Oishan se voinut parempikin olla, mutta emäntä heilutteli toisessa kädessä kalkkunaleikettä ja toisella piti kännykkää suht paikallaan...

Kyllä meidän elämään silti iloakin mahtuu. Pitkiä lenkuroita mukavassa syyssäässä. Tuossa kuvassa mennään kiltisti emännän perässä Pilpakankaan luontopolulla. Saatte arvata kerran, miksi me ollaan sinne menty. (Vast. ässärep nejöktäkoeg...)

"Oli synkkä ja myrskyinen yö..."

Paitsi että ei se yö ollut yhtään synkkä ja myrskyinen, vaan täysikuinen ja usvainen. Joten silloin mökillä tarvitaan valpasta vahtikoiraa. Ja sellainen olen minä, Elvis. Yön aikan kuulin vaikka mitä ääniä ja ulos piti päästä kolme kertaa. Ennen en rauhoittunut. Siellä oli ihan varmasti joku. (Emäntä: ihan hyvin on voinut ollakin, keskellä erämaata.)

Emäntä otti tämän kuvan neljätä aamuyöstä, kun me haluttiin ulos. Tämän jälkeen ei ovi enää meille auennut kuin normaalisti kuudelta.

Tuon mökkireisun jälkeen me nukuttiin tosi makeasti kaupungissa. Kaupungin äänet: autot, junat, yöreissulta palaavat ihmiset... Ne on meille tuttuja ääniä.

Sitten me on keokätkeilty. Tosi reippaasti.

Ketä lie tuo kyltti tarkoittaa? Ei ainakaan meitä.

Vallattu emännän syli mökillä... Ihan hyvin mahtuu kaksi bossukkaa.

Elvis söi loput tillit emännän kasvatuslaatikoista. (No, niissä ei tänä kesänä menestynyt oikeastaan mikään)

Sitten me vahdittiin...

Ja keokätköllä oli ruuhkaa. Tosin hirvi ehti ennen meitä. Ja mehän olisi haukuttu se lipettiin, jos se olisi uskaltunut hengailla siinä lähistöllä.