Kasvua

Hugo: Mä oon kova poika syömään. Yhtään en nirsoile ruuan kanssa. Aina oon kaikki syönyt, mitä eteen laitetaan. Siispä mä kasvankin tosi nopeaan. Puolentoista viikon päästä on taas neuvola ja me saadaan tietää mun paino. Meidän oma vaaka kun vähän niskuroi. Pitää vissiin ostaa uusi, mutta sitte emännän on myös pakko käydä sillä. Ja sitte se masentuu...

Joten mun pentuvaljaat laitettiin fb-sivustolle myyntiin, bossukkapalstalle. Villapuku menee vielä päälle, nippa nappa. Mulla on myös yksi toppapuku. Emäntä ajatteli, että se on kamalan iso, mutta se olikin just sopiva. No, me palautetaan nämä vaatteet kohta Elmolle ja Oivalle. Ja kysytään, oisko niillä lainata pikkuisen isompia vaatteita. Varmalla on, kun niillä on oikein garderoopi. Ja sitten syksyllä teetetään meille parit samanlaiset puvut.

Tää toppapuku on ihan kiva. Siinä on etujalkojen lahkeet ja huppu.

Elvis: me on opittu Hugon kanssa syömään oikein sopuisasti. Kumpikin syö oman ruokansa eikä työnnä kuonoaan toisen kuppiin, kun toinen syö. Mutta sitte syönnin jälkeen me vaihdetaan vauhdilla paikkoja ja nuollaan toisen kuppi putipuhtaaksi.

Tänään kaupunkilenkuralla me nähtiin kymmenen jättiläistä. Ne oli jotain berninpaimenkoiria. Niillä oli kaupunkimiitti. Ne harjoitteli kaupungissa liikkumista ja totuttelua kaupungin ääniin. Mä olisi ollut kyllä oiva opas niille, kun mähän oon ihan citykoira!

Ainolan puistossa

Hienosti hihnassa

Hugo: Mä oon oppinut tosi nopeasti kulkemaan talutushihnassa. Ja mä jaksan kipittää vaikka kuinka kauan. Jos tulee väsy, niin mä pääsen sylikyytiin. Nyt onneksi pakkaset taas hellitti vähäsen, niin oon päässyt joka päivä pikku lenkuralle. Ja nämä meidän kuvat on aina ihan yhtä hämäriä. Sisällä on pimeää ja ulkona hämärtää, kun emäntä tulee töistä kotiin.

Käymme aina rinnakkain... Mun villapuku on jo ihan sopiva.

Kumpaan suuntaan mennään?

Elvis: Emännän mukaan lenkkeily sujuu tosi hyvin, kun mun annetaan johtaa ja Hugo tulee vähän lyhyemmällä hihnalla perässä. Mä opetan Hugolle myös, että postit pitää lukea tosi tarkkaan. Ja se ei ole vieläkään kakannut ulos...

Hugo: Mun korvat on nyt nurinkurin korvat.

Arkea

Oho, on kulunut viikko edellisestä päivityksestä. Emännän "äitiysloman" (virkavapaan), sairausloman ja joululoman jälkeen on palattu kertaheitolla arkeen. Eikä emännällä ole enää edes sitä lyhennettyä työviikkoa. Joten iltaisin työpäivän jälkeen ja kahden koiran hoidon ohella se on iltaisin ihan potslojo. Ja sitte me on hoideltu mummun asioita monena päivänä. Niihinkin menee aikaa, kun pitää suhata autolla aina sata kilometriä suuntaan jos toiseen. Mutta eiköhän se emäntä siitä virku, kun päiviin tulee lisää valoa. 

Hugo: Mun korvat on nousseet jo melkein pystyyn. Meidän bossukoiden kasvattajissa näkyy olevan kahta koulukuntaa. Toiset teippaa korvalehdet pystyyn, jotta se auttaisi ja nopeuttaisi korvien pystyyn nousemista. Meidän emäntä kuuluu toiseen koulukuntaan. Se antaa korvien nousta pystyyn omaa tahtiaan.  

Sitte mä oon keksinyt semmoisen jutun kuin pyllyn pyyhkimisen, (khih hih). Eli kun mä oon tehnyt tarpeeni sanomalehdelle, mä puhdistan mun pyllyn vetämällä sitä mattoon... Emäntä ei tykkää niistä ruskeista hajusteraidoista...

Elvis: Me kisataan joka päivä tosissaan tuon Hugon kanssa. Suosikki on köydenveto. Ja sitte mä alistan Hugoa kellistämällä sen lattiaan. Sitte Hugo puraisee mua kaulasta.  Ja sitte vedetään kaameaa rallia talon ympäri.

Ja joskus me jo nukutaan vähän kyljekkäin.

Annappas jo sitä kinkkumakkaraa!

 No nysse väsähti!

Vieraita

Me saatiin tänään vieraaksi Maya-bostoni, Hugon emo. Ihan varmoja me ei olla, muistiko Maya Hugon tai päin vastoin, mutta mukavaa meillä oli. Ja vierailun jälkeen emäntä totesi, että onpa ihanan rauhallista, kun talossa on vain kaksi koiraa...

Hugo, Elvis ja Maya

Hugo: Mä oon päässyt mukaan myös kunnon kaupunkilenkuroille. Tosin yleensä mä oon matkannut puolet matkasta sylikyydillä. Ja kerrankin mä vinkusin ja potkin emännän sylissä tosi paljon, niin emäntä ajatteli, että mä oon jo ihan puhkipoikki. Enpäs ollut! Mä halusin kävelemään ja kipitin tosi reippaasti koko matkan kotiin saakka.

Elvis: Mepä pistetään tähän yks arvoitus. Mitä kuvassa on?

No, siinähän ollaan tietenkin me uudenvuodenpäivänä kaupungilla. Emännällä oli jäänyt salamavaloasetukset kameraan päälle. Me ollaan vähän niinku läpivalaistuneita :)

Ja tässä "normikuva". Sitten lenkuran jälkeen on mukava kelliä sohvalla.