Nuuskuttelukeli

Nyt on ulkona mitä mainioin nuuskuttelukeli. Ai millainen keli? No semmoinen keli, kun on just satanut puhdasta uutta lunta lämpötila on siinä nollan kieppeillä. Silloin mun mielestä kaikki tuoksuu tosi selvästi (ja näkyy kans, emännän huom).

Ensimmäinen lyhtypylväs. Tämän mä tsekkaan aina.

Tässäpä tosi mielenkiintoinen viesti. Ja allekirjoituskin on selvä. Oiskohan tämä tuon vastapäisen talon seropilta... Se kun on aika iso.

Tätä viestiä mä nuuskuttelin pitkään ja hartaasti. Tämän täytyy olla naapurin Hertalta. Hertta on rottis, mutta se on kamalan lutunen. Aina kun me tavataan me halitaan toisiamme pitkään. Hertta ei suostu ottamaan askeltakaan, ennen kuin mä oon käynyt moiskauttaan pusun sille.

Emännän mielestä nyt on hankala blogikausi. Kun aina on pimeää ja sillä on niin surmee kamera, että pitää kuulemma olla optimiolosuhteet, että saa edes jonkinmoisia valokuvia. Mutta viikko vain ja päivät alkavat jälleen pitenemään!

Tonttu(ko)?

Siis hei, nyt mä tarvin apua! Onko missään mitään lakia tai säädöstä, joka määrittelee koiran omistajan minimi älykkyyden? Mun emäntä vaikuttaa päivä päivältä yhä tärähtäneemmältä. Ensin ne tossut ja nyt tämä lakki... Tämä on muka tonttulakki... Anna mun kaikki kestää. 

Ensin se kuulemma kailotti kaikille sen työpaikalla, että se ompelee mulle tonttulakin. Se sai materiaalit tuohon lakkiin mun kesähoitopaikan henkilökunnalta. Silitysraudan pohja toimi kaavana. Ja tulos on tässä. Onneksi sain sentään kanafilettä kuvauspalkaksi. Toivottavasti se ei löydä mistään semmoista poronsarvipantaa...

Tossuaika

Nyt on kuullemma joku itsepäisyyspäivä, joten mä pääsin pitkälle lenkuralle. Semmoiselle, jolle pääsen aina isäntäväen vapaapäivinä. Ja päivän teemaan sopien, mä olin vähän itsepäinen. Piti pistää tossut jalkaan ja mähän vastustin sitä viimeiseen saakka.

Emäntä kaivoi tossut esille ja pisti houkutukseksi lattialle mun suurinta herkkua, kuivattua kanafilettä. Mutta ei edes kanafile saanut mua tulemaan lähellekään noita tossuja. Mutta isomman oikeudella emäntä kaappasi mut syliinsä ja se oli menoa sitten.

Kun mä pääsin ulkona vauhtiin, niin täytyy myöntää, että olihan helppoa kulkemista. Ei haitannut terävät kivet tai jään säröt yhtään. Mä kuljin etunenässä koko matkan, enkä harannut yhtään vastaan.

Jos tämä mun tassunjälki ois kivettynyt, niin olisi siinä tulevaisuuden tiedemiehille ollut ihmettelemistä.

Kotona me sitten pistettiin mun ja mun emännän tossut söpösti vierekkäin kuivumaan pesuhuoneen lämmitetylle lattialle. Voin kait mä vastakin laittaa tossut jalkaan. Ei nimittäin mennyt tassut yhtään verille.

Lunta tulvillaan

Nyt on sitten satanut lunta. Ja on ollut muutoinkin mukavat kelit, joten mä oon ulkoillut aikalailla. Ja nukkunut jopa kahdeksaan (ainakin yhtenä aamuna).

Ensin perinteinen kauppakierros. Eli me kävellään keskustaan ja sitte mä odototan joka isännän tai emännän kanssa ulkona, kun toinen niistä käy ruokakaupassa.

Mutta tämmöiset lämmitetyt kadut on mun mielestä kyllä melkoisen inhottavia. Eihän tähän voi edes istua! Ja sitte tassut kastuu ja niitä palelee, kun mennään taas tavalliselle jalkakäytävälle. Kumisaappaat tahän tarvitsisi.

Lopuksi perinteistä rymistelyä Tyrnävällä. Mutta taas huomattin se, että mun tassut ei kestä lunta ja jäätä. Kummastakin etutassusta tuli vähän verta, kun mä jarruttelin niin lennokkaasti. Tämä tietää siis tossuaikaa...

HEITÄ!