Mökillä

Me päästiin tänään ensimmäistä kertaa tälle vuodelle mökille. Auto piti jättää taas Pertin pihaan ja siitä me sitten kanavan jäätä ja järven jäätä pitkin kirmattiin perille. Ei ollut enää tietoakaan kestohangista. Mutta onneksi lunta ei ollut paljoa. Järven jäällä oli ohut vesikerros, mutta pilkkijöiden mukaan se kantaa vielä hyvin. Siinä oli jäätä varmaan ainakin tuommoiset neljäkymmentä senttiä.

Aurinko paistoi ohuen pilviverhon läpi ja lämpöä oli tuommoiset +8°C. Mutta tuuli oli aikamoisen kova. Siksipä me ei oltu siellä kovinkaan kauan. Emäntä lumiharjasi matot, syötiin makkarat ja tehtiin keväthuolto meidän linnunpöntölle.

Pönttö on vähän märkä, kun emäntä putsasi sitä lumihangessa. Pöntöstä löytyi kaksi kuollutta linnunpoikasta. Koska viime kesä oli niin kylmä, niin ne oli varmaan kuolleet ravinnon puutteeseen. Mutta pehmeä peti niillä oli ollut. Pohjalla oli ainakin viisi senttimetriä pehmeää sammalta. Eli nyt olisi taas vapaa ja puhdas yksiö tarjolla. Vaikka sinitiaiselle. Kyllä muutkin lajit käy.

Ylhäällä Hugo ja keppi. Ja me tutkittiin tarkkaan koko tontti, josko talven aikana olisi sattunut jotain jännää. Ei ollut.

Onko koirat kotona?

Elvis: Mistä tietää, että koirat on kotona? Kun niiden takit roikkuu ulkona tuulettumassa.

Me käytiin eilen etsimässä uusia keokätköjä Herukasta. Samalla me päätettiin käydä vilkaisemassa ihan ex-temporee, onko mun veli Elmo ja sen veli Oiva kotosalla. Ja olihan ne. Emännän mielestä nuo niiden hienot takit olivat ihan syötävän suloisia. Ja Elmolla ja Oivalla on kokonainen karderoopi, kun niiden emäntä osaa ommella.

Vasemmalta Elmo, Hugo, Oiva ja Elvis

Oivassa oli vähän vahtikoiran vikaa. Tai hyvähän se on, ettei kaikki tuntemattomat tunge takapihalle. Kunnon yhteiskuvaa meistä ei saanut, kuten tavallista... Me ollaan Elmon kanssa kyllä niin samanlaisia. Semmoisia rauhallisia. Kun taas nuo meidän pikkuveljet on enempi semmoisia riehujia.

Kelit on ollut mitä mahtavimmat. Hankikanto on riittänyt meille koiruleille, mutta ei ihmisille. Me on retkeilty maastossa ja meren jäällä (lue: emäntä etsii niitä keokätköjään).

- Hu huu emäntä? Löytyikö kätkö, tuu pois sieltä sillan alta!

 

Ai niin, parvekekausi on avattu!

Stailausta

Meillä ei tosiaankaan tekeminen lopu, kun ollaan kahdestaan. Nyt me ollaan muutamana päivänä siirretty Elviksen ruokailupaikka pöydän alle. Meistä se on ihan hyvä paikka. Vesikuppi pysyy ihan hyvin kyydissä, kun tuota ruokailualustaa vetää silleen varovasti.

Sitten olohuoneessa on uusi järjestys. Sohvapöytä on siirretty tv:n johtojen eteen. Sitten siinä edessä on kaksi kahvakuulaa, 6 ja 16 kilon kuulat. Eräänä päivänä jompi kumpi meistä (päätettiin, että ei tunnusteta) puri poikki niin tv:n kuin radionkin antennikaapelit. Isäntä lähti ostamaan heti uudet kaapelit, kun iltauutiset pitää katsoa. 

Muutoin me on palloteltu Tyrnävällä, etsitty keokätköjä ja riehuttu kotona. Sitä tavallista koiran elämää.

Ongelma

Elvis: Nyt kun Hugostakin on tullut jo täysi-ikäinen, meille on tullut ongelma. Ei se meille ole ongelma, vaan isäntäväelle. Nimittäin paikkojen merkkailu.

Kun me ollaan päivisin kahdestaan, niin me kyllä saadaan aika kulumaan. Me taistellaan meidän lelkuista ja merkataan nukkumapaikat. Koppa ja tyyny. Emäntä pesee ne kerran viikossa. Kun kuulemma haisee. Meistä ne ei haise ollenkaan pahalle. Me voidaan kyllä nukkua ihan hyvin niillä merkatuilla nukkumapaikoilla.

Sitten me merkataan sohvan jalka. Ja keittiön pöydän jalka. Sohvan jalka ei kuulemma oo niin paha, kun siinä ei ole mattoa alla. Mutta keittiön matto joutui taas pesulaan. Tai siis emäntä pesee sen kesällä mummulassa painepesurilla. Tosin Hugo myös oksensi sille, niin mitä tuo nyt yksi merkkailu enää merkitsee. Ai, merkitsee vai?

Emäntä ei ole ihan varma, kumpi merkkailee enempi, mutta mä, Elvis, jäin yhtenä aamuna kiinni, kun merkkasin sen keittiönpöydän jalan. Niin, ja isäntäväen ollessa lomilla, me ei merkkailla. Tai ainakaan vielä olla merkkailtu. Mitä tuo nyt yksi vahinko sattui aamulla.

Nyt sitten meillä mietitään kuumeisesti ongelmaan ratkaisua. Onkohan sitä?  Meidän isäntä on aina ollut kassileikkauksia vastaan. Mutta nyt se sanoi, että kassit pois molemmilta. Mitkä kassit? Mutta sitten meidän yksi veispuuk kaveri kuoli kassileikkauksen kompikaatiohin. Kuoli. Niin surullista... Ja Koiramme-lehdessä oli juttua jostain kastraatiosta. Ei kuulemma auta enää vanhaan koiraan. Itsehän en kylläkään ole vielä vanha, korkeintaan vanhempi teini-ikäinen. Joten isäntäväki yrittää olla kärsivällinen. 

Eli ei me mihinkään kassileikkaukseen lähdetä... Hugon vieressä myös lelkku, jonka Elvis sai lahjaksi meidän blogin seuraajalta, Kaisulta.