Pohdintaa

Mun emäntä on vähän hämillään. Se ei oikein tiedä, mitä mieltä se on tästä jutusta. Kuinka monta koiraa yksi ihminen voi kasvattaa ja omistaa? Tuon kennelin pitäjähän on jo vanha ihminen. Koirat vaikuttavat hyvinvoivilta. Mutta. Oppivatko koirat sosiaalisiksi seurakoiriksi tuommoisessa laumassa? Ja suurin vastustus on ollut sen takia, että kasvattaja teettää ns. risteytyskoiria. Niitä ei voi rekisteröidä ja näin nartulla voidaan teettää pennut jokaisesta juoksusta. Aika raskasta narttukoirille.

Mun edeltäjäni Vallu oli tuosta samaisesta kennelistä. Vallu oli ihan rotukoira. Jo silloin mun sinisilmäinen emäntä oli ihmetellyt sekarotuisten koirien suurta määrää. Vastaus oli ollut "ihmiset haluavat tällaisia pieniä halpoja koiria". Ja vasta jälkeenpäin se oli tajunnut ostaneensa pennun pentutehtailijalta. Tosin pentujen olosuhteet olivat ihan hyvät. Toisin kuin joissain ulkomaalaisissa dokumenteissa näytetään. Mutta kuitenkin... Ja hyvä, että kasvattaja rohkenee tulla omalla nimellään ja kuvallaan esille. Mutta hänen tyttärensä jatkaa samassa pihapiirissä kenneltoimintaa.  Kuulemma onneksi rotukoirilla...

Ja mun emäntä tarkoittaa tuolla sitä, että eihän rakkaan koiran tarvitse olla mikään rotukoira, mutta juuri tuon narttujen ylenpalttisen pennuttamisen johdosta ainakin tässä tapauksessa on hyvä, että tuotetaan vain rotukoiria. Saavat nartutkin vähän levätä.

Mä en tahdo ulos!

Hrrr...

Siis tämä kylmyys tuli ihan yllättäen. Mä en ole yhtään ehtinyt sopeutua tähän. Tänäänkin päivälenkuralla mä kävelin just ja just tuohon autokatoksen kulmalle. Sitte sieltä nurkan takaa tuli tosi kova ja kylmä tuuli. Se tuuli tunkeutui mun korviin, nenään ja iholle. Mä pistin jarrut päälle. En kertakaikkiaan liikahtanut mihinkään. Emäntä yritti kiskoa. Mun panta tuli melkein päästä pois. Mutta onneksi emännälläkin oli vain joku ohut huppari päällä. Ja sekin huomasi, miten kylmä siellä ulkona oli. Joten minä voitin! Käännyttiin takaisin.

Onneksi mun veljen Elmon emäntä on luvannut ommella mulle semmoisen pehmeän fliis... flees... leessipusakan. Musta otetaan oikeen mitat. Tulee siis mittatilauspuku.

Onhan mulla niitä vaatteita, mutta mä en oikein tykkää niistä. Niinku tämä pienenä otettu kuva musta ja jostain toooosi jäykästä takista.

Vähä niinku nolo kuva. Kasvunvaraa ja kaikkea... En tykännyt.

Tämä on emännän mielestä tosi hieno ja mäkin tykkään tästä. Emäntä on sen omin kätösin neulonut. Mutta pitäähän herrasmiehellä olla vähän enemmänkin vaatteita.

Piilossa!

Mun emäntä osti semmoisen Koirat-lehden, kun siinä oli juttua jostain Jutta Gustafbergistä ja sen Veikko-bostonista. Ja arvatkaas, missä Veikko saa nukkua? No ihmisten sängyssä tietenkin! 

Mun isäntäväellä on tapana pitää makuuhuoneen ikkunaa auki niin pitkälle syksyyn kuin mahdollista. Ja mun mielestä syksy on jo aika pitkällä, koska sieltä ikkunasta tulee niin kylmää ilmaa. No eihän ne ite sitä huomaa, kun ne nukkuu paksujen peittojensa alla. Ja kuten olen aiemmin kertonut, mä ahtaudun kans sinne sänkyyn, sitte kun ne on vaipuneet syvään uneen. Ja kun makkarissa on kylmä, pitää mun kaivautua tosi syvälle peittoihin. Ja vielä mieluummin niin päin, että mun kuono on lämpimässä. Bebasta ei niin väliä.

Aamulla, kun emäntä teki jo lähtöä töihin, mä jäin vielä isännän kans köllöttelemään. Pistin bebani nätisti tuohon emännän tyynylle, kaivauduin syvälle ja otin oikein mukavan asennon. Kyllä oli rentouttavaa!

Kauppareissu

Se taitaa olla syksy tulossa, kun me ei ihan heti viikonlopun alkaessa lähdettykään mökille. Tylsää. Korvikkeeksi pääsin pitkälle lenkille ja kauppareissulle. Mä tykkään käydä kaupassa. En mä sinne kauppaan pääse, mutta autosta on hyvä tarkkailla ympäristöä.

Musta autoilu on kivaa. Mä oon pienestä pitäen tykännyt autoilusta. Mutta huomenna me autoillaan sinne mökille!