torstai 26. joulukuuta 2013

Tapanin lenkki

Koska tänään ei satanut vettä, se oli sitten pidemmän lenkin paikka. Mutta olihan märkää ja paljon sitä pistelevää soraa. Ja koska mä olin lenkillä ainoastaan mun emännän kanssa, saatiin me taas muutamia kommentteja. Mun isäntä on vissiin niin pelottavan näköinen, että silloin ei kommentteja paljoa vastaantulijoilta saa. 

Ensin tuli vastaan yks mummeli, joka kertoi pitävänsä koirista niiiiiiiiin paljon ja sen tytöllä on kaksi staffia ja ja ja ja... Mutta se ei tiennyt mun rotua. Vaikka me yritettiin sanoa, että resitentilläkin on mun rotuinen koira. Ei se ollut koskaan kuullutkaan.

Sitten tuli vastaan joku "herrasmies". Se oli menossa paariin (aamulla!). Mutta sepä tiesi mun rodun ja kuulemma sen äidillä on ranskis. "Khyllä khoira khoiraihmisen tuntee."

Käviskö tämän kuvan nimeksi "Koira ja varis" ?

Mutta mikä parasta! Mä näin taas Alman. Kuva on vähän heikkotasoinen, kun me halittiin niin vauhdikkaasti. Ja Almalla on keltaista otsassa, kun se oli tutustunut kahvien maailmaan, onneksi Cafe Latte oli ollut kylmää.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Kinkkuvahti, osa 2

Mun plokikamelit Myrsky ja Tuisku pohti yks päivä, että mistä tietää että on joulu? Mä vastasin, että kinkun tuoksusta. Nyt meillä tuoksuu tosi hyvälle, ei oikein malttais edes tupsluureille mennä. Mä tarkkailen tuon kinkun paistumista tosi tarkasti.

Älä tule paha kinkku, tule hyvä kinkku! Tuolla taustalla näkyy mun ruokailupaikka. Mulla oli siinä kerran semmoinen ruokailualusta, mutta sille kävi vähän hassusti...

Uutta en oo vielä saanut. Tämä oli tuotu Enklannista, Harrodsilta. Kyllä mä ehkä kelpuuttaisin jonkun kotimaisenkin alustan. Tosin mun joillakin kameleilla on ruokailualustana auton kumimatto. Kuulemma kestävä ja pestävä. Ja pysyy paikollaan. Mutta kun meidän emäntä yrittää joskus jopa sisustaa...

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kinkkuvahti, osa 1

Tänään me käytiin mummulassa viemässä sinne joulutervehdykset. Mummulassa on selkeesti rennonpaa kuin meillä kotona. Mummu on tosi reilu, emäntä sanoo sitä höveliksi. Eli kun mä katon sitä kauniisti silmiin, niin heti  saan  kinkkua, kuten tänään. Eikä mun tartte edes istua tai tehdä muitakaan temppuja. 

Mä osoitan tällä tavoin selvästi, mitä mä haluan jouluherkuista!

Mun toisessa mummulassa mä sain viime jouluna piparin. Mutta siitä mä en tykännyt. Tuli nimittäin melkein heti oksu. Joten sielläkin mä saan nykyisin vain lihaa, kuten naudan sisäfilettä.

Kyllä mummut tietää. Niillä on elämänkokemusta.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kuvaleikkiä

Mäkin kävin tuolla Mustin ja Mirrin sivuilla, kun mun plokikamelitkin on käynyt siellä. Kyllä musta muutama tuonttukuvakin tuunattiin, mutta koska mulla on se oikeakin tonttulakki, mä toivotan tässä vaiheessa vain salaperäistä joulua! Eiks ookki mut tuunattu taitavasti ihan tuntemattomaksi? Ette varmaan ikinä usko, mutta kyllä mä oon tuossa kuvassa :D