perjantai 11. lokakuuta 2013

Taktinen virhe

Siis meillä imuroitiin. Taas. Ja mun suhtautuminen imuriin ei ole sieltä ystävällisemmästä päästä. Itse asiassa imuri on mun vihollinen numero 1. Ja tänään mä tein taktisen virheen. Mä aloin ärhentelemään sille imurille edestäpäin. Ja sitten jotenkin mä ajauduin eteisen nurkkaan. Vailla mitään pakomahdollisuutta. Emäntä ehti jopa hakemaan kameran ja mä vain jökötin tuossa nurkassa. Mutta sitte mä olin pakkoratkaisun edessä. Mun piti vain loikata vauhdilla tuon imurin letkun yli. Se vaati kyllä melkomoista rohkeutta.


Ja hei! Se imuri ei syönytkään mua. Mutta niin paljon se otti voimille, että imuroinnin jälkeen oli hyvä levätä sohvalla viimeisten syysauringon lämmittävien säteiden paistaessa sisälle.


2 kommenttia:

  1. Imurit ON gaumeita! Me kiärretään se kaukaa, miälellään lähetään vaikka pihalle pallotteleen. Mut sä olit kyl rohkelikko.

    VastaaPoista
  2. No niin on. Mä en ymmärrä, miksi pitää jatkuvasti imuroida. Ja yleensä meillä isäntä imuroi, ja me ollaan emännän kanssa jossain piilossa (=sängyllä loikoilemassa)... Mutta nyt oli kuulemma kamalasti syksyn lehtiä eteisen matolla.

    VastaaPoista

Komentteja on aina mukava saada!