Mä kävin tänään mun emännän kotipaikalla, vähän niinku mun mummulla. Siellä mulla on leluna yks tonttu. Ja vaikka ois kuinka pitkä aika edellisestä mummulavierailusta, mä muistan aina, missä sitä tonttua säilytetään ja haen sen retuutettavaksi. Siitäkin tontusta alkaa jo sisälmykset valua ulos.
Sitte mummulasta me mentiin suoraan mun emännän työpaikalle, kun sillä oli siellä jotain rästihommia. Ja taitavana etsijänä mä löysin sieltäkin itselleni lelun.
Eli tämmöisen karvanopan. En yhtään tiedä kenen se on tai mitä sillä on tehty (eikä tiennyt emäntäkään), mutta sieltä jostain hyllyltä mä sen löysin. Tätä mä sitten retuuttelin ja juoksin sen kanssa pitkin käytäviä. Ja mulla kului aika tosi hyvin. Sitten emäntä otti multa tuon nopan pois ja vähän silitteli sitä ja pisti sen takaisin yhdelle pöydälle. Ja kukaan ei varmasti huomaa, että mä oon viettänyt sen kanssa tosi mukavan tuokion.
Oli muuten yllättävän tiukassa nuo nopan silmäluvut. Yhtään en saanut irroitettua. Loppupeleissä se noppa oli jo ihan märkä, kuten tuosta lattianpinnasta oikealta voi nähdä...
Mummulat on parhautta! :D
VastaaPoistaJa lelkkuja kyllä löytyy mitä ihmeellisimmissä muodoissa ja odottamattomimmista paikoista.
Lämmin osanottoni karvanopan puolesta. Tästedes sekin löytyy taatusti seuraavalla kerralla työmaalla käydessä seuraaviin leikkeihin. ;)
Juu, mummulla välipalatkin on aina kokolihaa! Ja sitä saa runsaasti, kun me mummun kanssa puuhastellaan keittössä. Emännälle ei kerrota.
VastaaPoista