lauantai 2. heinäkuuta 2016

Saanan valloitus

Kuten meidän plokin lukijat varmaan muistavat, viime vuonna me tehtiin semmoinen kolmen tunturin road trippi eli Levi, Saana ja Ylläs. Levi ja Ylläs me valloitettiin, mutta Saanan laella me ei käyty. Nyt sekin on sitten korjattu.

Matkareitti noudatti samaa tuttua linjaa. Kun kumpikaan noista isäntäväestä ei niin usein ole Lapissa vieraillut, niin kaksi kertaa samassa kohteessa ei ole niiden mielestä liikaa.

Eka yö oltiin Sokos Hotelli Levissä. Tuo poro tuijottaa meitä... Ja tämä ilta oli ainoa, jolloin sade häiritsi meitä.

Sitten suunnattiin kohti Kilpisjärveä. Lapland Hotel Kilpis tarjosi koirille tervetuliaisnamit, vesikupin ja omat pyyhkeet! 

Seuraavana aamuna me lähdettiin valloittamaan Saanaa. Ensin käveltiin jonkin matkaa tunturikoivujen seassa. Lämmintä oli jo aamusta noin +20°C. Isäntäväki pelkäsi, että ne otti liian vähän juomaa matkaan. Me sen sijaan lipitettiin vettä tunturipuroista. Vaikka oli meillä omakin vesipullo mukana.

Sitten alkoi varsinainen nousu Saanalle. Siinä on alussa 748 porrasta. - Tulkaa jo hitulaat, me mennään jo!

Me hypeltiin edestakaisin, vapaina. Meidän isäntäväki on semmoista melko aamuvirkkua sakkia. Tai ainakin nyt ne oli aamuvirkkuja, niin ei ollut vielä paljon muita kulkijoita.

Portaat on noustu! Me ollaan ihan ok, isäntäväki puuskuttaa.

Sitten alkoi aika kivikkoinen ja ei niin helppo osuus. Mutta niin vain meidän emäntäkin selvisi siitä. Maisemat oli upeat. Meitä ne ei kiinnostanut...

Siellä ylhäällä kävi vain semmoinen juttu, että jossain välissä alastuloa Elviksen talutin, jossa oli myös kaulapanta kiinni, putosi jonnekin. Me edettiin sinne huipulle aika hitaasti (kiitos emännän), niin sinne alkoi ilmestyä yhä enemmän porukkaa ja koiria. Eli meidät pistettiin talutushihnaan, kun tultiin alas. Mutta Elviksen hihna oli siis kadonnut. Emäntä teki sille uuden hihnan omasta vyöstään... Muutoin meille riitti silittelijöitä ja puhuttelijoita. Siinä välissä emäntä sanoi yhdelle ylösmenevälle ystävälliselle pariskunnalle, että jos löydätte jostain koiran taluttimen, niin sen voisi palauttaa vaikka hotellille. Ja sitten kävi vielä niin, että paluumatkalla emännältä loppui kunto. Me edettiin alas toooosi hiiitaaaasti.

Kun me vihdoin päästiin alhaalle, emäntä istui mättäälle ja käski isännän hakea auton just siihen. Emäntä ei kyennyt liikkumaan enää metriäkään. Ja kun emäntä nökötti siinä mättäällä, niin siihen tupsahti yksi pariskunta, joka me oltiin kans nähty siellä ylhäällä, ja ne ojensi meille Elviksen taluttimen. Mikä onnen sattuma! Emäntä oli tosi iloinen. (Ja kyllä se emäntä toipui tuosta energiapulasta aika nopeaan. Jo tunnin kuluttua se haki vielä muutaman keokätkön hotellin läheltä.)

Sitten me oltiin myös Ylläksellä. -Miten niin tuon auton rekkari on hauska?


Hugo: Kuule Elvis, sulla on sääski poskessa, mä otan sen pois.

Lapland Hotel Saagan tervehdys koirille oli tämä. Me jaettiin nuo namit ristillisesti. Eli murenneltiin ne lattialle. Me ei oikein kumpikaan tykätä noista...

Siitten aamulla kuuden maissa, kun isäntä lähti lenkittämään meitä, niin me kohdattiin kaksi poroa. Me oltiin niin ymmyrkäisinä, että ei osattu sanoa yhtään mitään niille poroille. Mutta niitä kiinnosti kyllä kovasti, että mitä me ollaan. Valitettavasti emäntä ei ehtinyt ottaa hotellin ikkunasta lähikuvaa meistä ja poroista. Tuossa ylimmässä kuvassa me ollaan isännän kanssa oikealla.


Mutta oli mukava reissu. Ja jotkut vielä pohtivat, että voiko koirien kanssa matkustaa. -Kyllä voi!

12 kommenttia:

  1. No huh mikä mahtava reessu! Äetin ikkuinen unelma; Lapinreessu :) Sielä on ollunna näkemistä ja tekemistä. Työ ku ootta tuommosija tottuneeta matkaelijoeta ni ossootta olla. Mulla suattas männä haakkumiseks koko reessuhomma. Sano äet.
    Mutta mahtavat on maesemat sielä.Ja tuo aato taes olla siitä jostae Napapiirj-elokuvasta...eekö vuan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun emäntä kuvasi tuota autoa, siihen pärähti kolme moottoripyörämiestä. Yksi niistä totesi, että "tämä oli jossain elokuvassa, mikä kuvattiin täällä lapissa". Emännällekin tuli siinä vaiheessa muistikatkos, mutta "Napapiirin sankarit" se elokuva oli. Siinä ne lähti ostamaan sitä digiboksia...

      Ei se kuule Iivari haittaa, vaikka vähän ääntä tuleekin. Nuo koirahuoneet on sijoitettu lähekkäin ja aina jossain kuuluu haukkua. Mekin haukuttiin aina vähän aikaa, kun isäntäväki lähti aamupalallle tai syömään. Kun ne tuli takaisin, niin oli hiljaista, mutta kun me kuultiin niiden äänet, niin alettiin taas haukkumaan.

      Poista
  2. Tuollaiset reissut on tosi mahtavia, semmoinen tekemisen into ja samalla saa kuntoilua !
    Hihi täältäkin tuolle auton rekkarille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän emännän jalat on vieläkin kuulemma kuin tönkkösuolatut silakat. Meidän jaloissa tuo reissu ei tuntunut miltään. Mutta matkailu on mukavaa. Varsinkin kun saa niin paljon rapsuja!

      Poista
  3. Tei on TAAS hirmusen kivanolonen reisu meneillään. Jausaa. Ai joo, meijän äippä menee keokätkeiluopastukseen, joten ehkä mekin päästään keokätkeileen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kerran vuodessa pitää tutustua vähän muuhunkin maailmaan. Mutta jos teidän äippä innostuu siitä keokätkeilystä, niin meidän emäntä voi kyllä neuvoa, jos tulee ongelmia ja jos se osaa. Tänään se haki 25 kätköä yhdeltä "traililta". Missä kunnassa te asuittekaan? Siellä Etelä-Suomessa kätköjä on ihan vieri vieressä.

      Poista
    2. Me asutaan piänessä kylässä nimeltä Tammela. Joo, äippä kysyy neuvoja, jahkas hän ny pääsee asiasta vähän ällänpäälle parin viikon kuluttua Mäntyharjulla, johon on menossa likkakaverinsa kanssa reisuun. Me ei päästä mukaan.

      Poista
    3. Joop. Paljon on kätköjä. 1000 kätköä 42km:n sisään. Siitä vain lenkille ja metsästämään kätköjä.

      Poista
  4. Vaude, miten mahtava reissu teillä on ollut. Mä pääsen aina vain Kajaaniin ja saan tallustella kolme kerrosta portaita asuntoon. Ne on muuten liukkaat ne välitasanteet. Ei tahdo tassu pitää millään. Mutta kiitti vinkistä, näytän tämän äipälle, jos meikäkin pääsisi liikkeelle vähän muualle. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me muuten nähtiin sun kuva Iivarin plokissa. Sä oot komea poika! Ja kyllä kannattaa lähteä liikkelle, vaikka vain kerran vuodessa.

      Poista
  5. Melkosen hieno reissu teillä! Mammaa hirvittäis, että mitä jos tuolla vaelluspoluilla sattuis vastaan kyy. Tulisko mediheli noutamaan pienen koiraparan hoitoon, vai pitäiskö siinä tapauksessa laittaa töppöstä toisen eteen vähän vauhdikkaammin ja kipittää ellin luo omatoimisesti? Hui.

    Koiraystävällisiä paikkoja tosiaan löytyy, vaikka suotavaa niitä olis löytyä vieläkin enemmän :) Mutta noihin maisemiin mekin voitais joku päivä käpsytellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kyyn levinneisyys ei osu ihan tuonne peukaloon. Ja kyllä siellä semmoinen vilinä ja töminä kävi, että kyyt olisivat varmasti paenneet.

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!