torstai 7. marraskuuta 2013

Terävää soraa

Eilen illalla mä ohitin mun iltaruuan. Samoin aamulla aamuruuan. Sitte multa tuli oksu. Sitä ennen mä köllöttelin ihan rauhassa emännän vierellä sängyllä ja se ihmetteli, kun mun maha kurisi ja murisi. Se meinasi hakea kännykän ja äänittää sitä murinaa. Sitte mä aloin yökkäilemään ja emäntä sai nostettua mut viime tipassa paljaalle lattialle. 

Emännän oli pakko lähteä töihin, kun kuulemma sairaan koiran hoitoon ei saa mitään lomia. Mä en saanut edes eroahdistuspuruluuta. Pikku palan juustoa vain.

Mutta kun se tuli kotiin, mä olin oma iloinen itteni. Mä pompin ja juoksin, heilutin mun pyllyä niin vimmatusti kuin jaksoin, esittelin mun puruluuta ja juoksin ees taas. Ja koska tänään ei oo satanut mitään, ei vettä, räntää tai lunta, me lähdettiin vähän pidemmälle lenkuralle. Oikeastaan mä en oo käynyt kunnon lenkillä sitte lauantain, kun on ollut niin kaamean märät kelit.

Mutta. Pyöräteille oli levitetty semmoista terävää soraa, täkäläiset pyöräilijät kutsuvat sitä "tappajasoraksi". Ja se on kyllä terävää. Se pistelee mun tassuja ihan kamalasti. Isäntäkin tokaisi, että pakkoko sitä on heti levittää, jos on vähän liukkaampaa. Ja nyt kun ei oo liukasta, niin siinä pyörätiellä kyllä kärsii sekä pyörät että koirat. Nih.

Ootan isäntää kaupasta. Huom! Uusi takki päällä.

Emäntä tarkensi kyllä ihan johonkin muualle kuin muhun.

4 kommenttia:

  1. Meidän äippä vihaa tappajasoraa. Viime syksynä sillä meni kolme kertaa pyöränkumi puhki ja sitten oli mieskin vihainen, kun sai koko ajan olla paikkaamassa kumia. Ja piti olla sellaiset pistosuojatut kumit. Pah. Entäs mää sitten. Ei mulla ole pistosuojattuja tassuja ja kyllä käy ikävästi tassuväliin, kun sellainen terävä kivi pistää muutenkin herkkään kohtaan.

    Mutta hei, meidän äipän kätinät urakoitsijalle ei ole ollut turhaa, sillä nyt meidän teille on levitetty hiekkaa. Sellaista hiekkalaatikkohiekkaa. Vaikka tuskin ne äipän takia sitä on levittänyt. Äippä ei tykkää kyllä siitäkään. Katos kun se on vähän hankala ihminen. Pyöräilyn puolesta hiekka on ok, mutta mun tassut ei tykkää hiekastakaan. Mulle sopii vaan asfaltti tai lumi, jos kerran tiellä kävellään. Me ollaankin käyty metsässä ja se kyllä mulle passaa.

    Sulla on kaveri hieno takki. Äippä on sanonut, että me mennään ostamaan mulle uusi neulepusero. Ei olla vielä menty, kun äippä on koko ajan kipee. Se on heikkoa tekoa näköjään.

    terkkuja kamulle, toivoo Ollikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meidänkin emäntä nurisee hiekasta, kun se kuulemma kantautuu niin helposti sisälle! Että ei oo sekään sitten hyvä asia, mulle kyllä hiekka kävisi. Onneksi kuitenkin pyörätien piennarta pystyy kävevelemään, vaikka kyllä se sora on paikoin sinnekin levinnyt.

      Mä pelkään vielä vähän tuota takkia, vaikka se hieno onkin. Mua pitää houkutella pukemeen se päälle. Mulla on kaks emännän neulomaa villapuseroa, niitä mä en arastele yhtään. Mutta tuo pusakka on parempi. Siitä ei tuule läpi.

      Terkkuja kans sulle, toivoo Elkku (kotimurteella)

      Poista
  2. Tuo terävä sora on vihonviimeistä. Karkea hiekka on parasta, ei satu tassuihin eikä tartu kengänpohjiin ja jos tarttuu, irtoaa kynnysmatolla viimeistään. Sora lienee halvin vaihtoehto.
    Komee palttoo, ei voi muuta sanoa. Ja hienot vänttiset. Hyvä Elvis!

    (Vinkkinä emännälle: koiran sairastellessa niin pahasti, ettei voi jättää yksin/hoitamatta, saa palkatonta vapaata tai lomapäivän. Lakiin voi vedota, jos työnantaja on nurjamielinen. Sairasta eläintä ei saa jättää hoidotta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vänttiset? Varmaan valjaat :) Juu, jos tiukka paikka tulee, niin kyllä meidän emäntä saa palkatonta vapaata. Mutta sillä on niin lyhyt työmatka, että jos sitä huolettaa mun olo, niin se ehtii vaikka ruokatunnilla käymään kotona. Onneksi mä en oo ollut oksutautia pahemmassa taudissa.

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!