keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Mun piha

Kenen lelkut, sen piha vai kenen piha, sen lelkut? Tässä on mun mökkilelkkuja. Mä oon onnistunut hukkaamaan yhden hyvän virhreäkeltaisen vinkupallon ja yks raskas pallo upposi järveen. Kun mä olin pieni, niin mulla oli niin pieni suu, että emäntä joutui ostamaan mulle kissan palloja! Mä kyllä vannotin sille, että ei saa kertoa kenellekään, että mun lelkut on kissojen osastolta. Kun mä kasvoin, niin onneksi ne pallot hävitettiin. Mun emäntä nimittäin pelkäsi, että mä nielaisen semmoisen pikkupallon ja tukehdun.

Käpyjä on edelleen mukava jyrsiä.

Aurinkotuolin valtias, tennispallo, uus possu, rispii, lopotomia possu ja narun rötkäle.

2 kommenttia:

  1. Olisko se niin, että mun lelkut, mun piha niin pitkälle ku katse kantaa ja vähän pidemmällekin. Mun, mun, mun. Se on hyvä loru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo on hyvä! Mun ei edes tarvitse jakaa mun lelkkuja kenenkään kanssa, vaikka emäntä sanoo, että semmoinen jakaminen on hyväksija se on kaunis tapa.

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!