tiistai 5. marraskuuta 2013

Syyslenkuralla

Tänne Pohjolaan ei tuu kunnon talvi sitten millään. Eilen satoi lunta, mutta nyt se on ihan litsläts sulanut. Ja kuten hyvin tiedätte, märkä ja sohjo ei vaan oo mua varten.

Tässä mun kodin lähellä on yksi hyvä puisto, jossa me lenkkeillään paljon. Tai oikeastaan mennäänpä me minhin päin tahansa, me mennään aina sen saman puiston läpi. Nimittäin Hupisaarten kaupunginpuiston. Me kyllä kutsutaan sitä Ainolanpuistoksi. Se valittiin vuonna 2005 Suomen kauneimmaksi kaupunginosaksi. Lauantaina oli vähän kohtalaisempi keli, joten eiku lenkille!


Tätä puistoa kutsutaan myös siltojen puistoksi. Niitä siellä riittää. Tässä mä matkaan teatterille, kun isäntäväki menee kuulemma katsomaan jotain näytelmää ja ne haki liput ennakkoon. Onkohan se samalainen kuin mun näytelmät? Ja hei, eikös mun kuuluis päästä kans mukaan? Miten niin en pääse?


Tässä mä oon samaisessa puistossa vähän aiemmin syksyllä ja nuuskuttelen Essi Korvan työtä. En nostanut jalkaa :) Tämä on kuulemma taidetta. Aina oppii uutta.

4 kommenttia:

  1. Ihania lenkuramaastoja teillä on lähettyvillä! Eikä loskajaskaakaan maassa! :D

    Ei täällä pääkaupungissa tollaisia ihanuuksia ole, ellei Viikin luonnonsuojelualuetta sellaiseksi lasketa. Sekin alue kutistuu vuosi vuodelta asutuksen levitessä poikkeusluvin.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä Ainolanpuistokaan mikään suuri ole, mutta sillähän ei oo merkitystä, kun mä en saa olla siellä vapaana. Mutta on siellä mukavampi kävellä kuin autojen seassa kävelytiellä.

      Poista
  2. Ainolanpuistossa parasta on sorsat. Jos kukaan ei nää, äippä antaa mun ajaa niitä takaa. Tää sillai salaisuutena sulle, älä vaan kerro kellekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Khih hih... Meillä on sama harrastus...

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!