lauantai 27. toukokuuta 2017

Jälkeen Elviksen

Emäntä: Elämä alkaa pikkuhiljaa asettumaan. Elvis on mennyt, pystyn jo kertomaan asiasta itkemättä ja hyväksymään sen. Nyt sitten pitäisi värkätä uusi banneri, uusi nimi blokille, pistää vanha arkistoon ja päivittää koko homma. Kunhan tässä kesäloma alkaa...

Hugo on ollut kyllä ihmeissään. Istuu oven edessä ja odottaa Elvistä tulevaksi. Hugo on myös nukkunut paljon. Koiran masennusta? Ja nyt näkee, miten paljon Hugo seurasi Elvistä ja miten toimi Elviksen ollessa suunnan näyttäjä. Esim. pallon heitto. Elvis toi aina pallon takaisin heittäjän jalkojen juureen. Hugo ei "älyä" tuoda palloa tarpeeksi lähelle. Nyt tajuan, että Elvishän sen pallon aina loppupeleissä toi heitettäväksi. Riippumatta siitä, kumpi pallon sai. (Elvis ryösti sen usein miten Hugolta). Viikonloppuna mökillä yritettiin kovasti opettaa Hugolle pallon tuontia. Aina se jäi pikkuisen vajaaksi. Mutta kyllä se siitä...

Mieheni sanoi, että Hugolle pitää ottaa kaveri. Saas nähdä. Itselläni ei ole vielä yhtään koirakuumetta. Pentukuumetta. Rescuekoirakuumetta. 

Hugo: Viikonloppuna oltiin mökillä. Myös yksi yö emännän kanssa ihan kahdestaan. Viikolla mä herätän isännän siinä klo 6.00, mutta mökillä annoin emännän nukkua niin pitkään kuin se halusi.


Mökillä oli sammakkoja. Niitäpä sitten metsästin, enkä pelännyt yhtään vettä.



Ai mä vai... Sitten kuivateltiin auringossa. Huomaa emännän tyylikäs mökkikostyymi. Riemunkirjavat kolleket ja villasukat...


Nyt mä saan pitää emännän ihan kokonaan itelläni. Mä pidän sen mahasta kiinni, ettei se putoa.


P.S. Mulle on tullut vakava kilpailija. Emäntä on saanut jonkun lapsenlapsen... Se huokailee vaan kännykän ääressä ja ihailee jonkun pojankossin kuvia. Ja lässyttää mulle, että mun pitää sitten olla kiltti koira, kun mä nään sen kossin ekaa kertaa. Totta kai mä oon kiltti! Mä osaan mm. nuolla kaikkien pienten ihmisten nenät tosi hyvin!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Elvis

Kuinka nopeasti kaikki voikaan muuttua. Niin nopeasti lähti Elvis luotamme.


Elvis alkoi oireilla perjantaina. Kävely muuttui hieman sipsuttelevaksi. Aina nopeissa liikkeissä Elvis hieman vingahteli. Kävelyä seuratessani päättelin kivun olevan jommassa kummassa vasemmanpuoleisessa tassussa. Päädyin vasempaan etutassuun. Samaan aikaan tasapaino muuttui pikkuhiljaa huonommaksi. Mm. sängyltä alas hyppääminen oli täysin holtitonta. Suoraan kävely sujui ongelmitta. Kävimme vielä maanantaina metsässä geokätköily lenkillä. Elvis oli aivan oma itsensä, nuuskutteli uteliaana ympäristöään. Ajattelin, että aikaisempi tassun varominen johtui lihasvenähdyksestä tms. 


Maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 3.00 mieheni heräsi, kun Elvis istui paikoillaan kaula pitkällä. Elvis istui samassa asennossa aamuun saakka.


Tästä kuvasta näkyy hyvin tuo Elviksen asento. Tilasin ajan eläinlääkärille. Sain ajan röngteniin torstaille ja kipulääkettä Elvikselle. Ilmeisesti kipulääkkeen ansiosta olo taas koheni ja minä peruin tuon röngtenin.

Kunnes perjantaina, en kyllä edes muista millainen tilanne oli, mutta halusin pikaisesti ajan eläinlääkärille ja sainkin sen heti kahdeksaksi. Ainakin Elvis kaatuili selälleen aamulenkillä tarpeita tehdessään. Ja monta kertaa.


Eläinlääkärissä otettiin röngtenkuvat ja verikokeet. Röngtenkuvista paljastui niskassa oleva mutka, kyfoosi, ja kaularangan nivelrikko. Kipulääkkeen annostusta nostettiin ja  nivelrikkoon saatiin lääkkeet. Eläinlääkäri aikoi konsultoida toista lääkäriä, miten Elviksen jatkohoidon suhteen edettäisiin. Viikonloppu mökillä meni ihan mukavasti, mutta Elvis ei enää pystynyt olemaan pää alaspäin, kuten syödessä. Tasapaino ei pitänyt. Joten ruokakupit nostettiin ylemmäksi. Muutoin eteenpäin kulku sujui melko normaalisti.


Maanataina lähdin kahden päivän työmatkalle. Elvis käveli lähes normaalisti autoon saattamaan minua lentoasemalle. Päivällä mieheni kävi kaupassa ja otti Elviksen ja Hugon mukaan autoon. Tuolta reissulta Elvis ei enää kävellyt itse autosta sisälle. Elvis oli nukkunut lähes koko illan. Juominen ei enää onnistunut, suu ei totellut. Mieheni oli antanut lääkeruiskulla vettä suuhun. Aamulla Elvis oli ollut lähes tajuton. Mieheni sai yhteyden kaupungin eläinlääkäriin klo seitsemän. Ja jo kahdeksalta Elvis oli ikiunessa.



Eläinlääkäri soitti minulle maanataina Elviksen jatkohoitosuunnitelmista. No, minä oli työmatkalla, enkä tiennyt, miten paha tilanne oli kotona. Kerroin kyllä uusista oireista eläinlääkärille. Jo tuolloin hän epäili aivokasvainta, johon myös itse olin oireiden ilmettyä päätynyt. Kyfoosi ja nivelrikko eivät vie ketään noin nopeasti. Kyfoosi on korjattavissa ja nivelrikon kanssa voi elää (joskaan ei kovin rapoisasti). Aivokasvain on valitettavasti melko yleinen sairaus bostoneilla.


Joten viikossa kaikki oli ohi, Elviksen elämä. Olen itkenyt tätä asiaa niin paljon, että alaluomeni ovat palaneet kyynelten voimasta punaiselle karrelle. Elvis vietiin viimeiselle matkalle tuossa samassa valkoisessa viltissä, joka on ensimmäisessä  kuvassa ja jonka hän sai mukaansa pentukodista. Hugo on ihmeissään uudesta tilanteesta.


Blogi tulee jatkumaan Hugon blogina, kunhan suruaika on ohi.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Elvis 10.6.2010 - 16.5.2017




Kuinka tyhjältä tuntuu, kun taluttimen päässä on vain yksi koira.

Aivan liian aikaisin sinun piti lähteä.

Lisää myöhemmin.

Kaivaten kotiväki ja Hugo.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Nyt toimii!

Voi että meillä on ollut huolia tämän tietokoneen kanssa. Toivottavasti tämä toimii nyt. Aluksi tämä päivitettiin ihan miten sattuu ja kun kaikki ohjelmat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa niin paljon, niin ne ei sitten olleetkaan kaikki yhteensopivia. Sitten emäntä hukkasi kaikki kuvat johonkin pilvipalvelimeen, löysi osan ja hukkasi taas...

Mutta. Tuossa pääsiäisen aikaan me oltiin neljä yötä koirahoitolassa. Isäntäväki oli matkoilla jossain Kööpenhaminassa. Emäntä sanoi, että kun sen ei enää tarvitse huolehtia mummusta, niin nyt matkaillaan! Voi höh. Kotimaan matkoille mekin päästään kuulemma mukaan, niinku aina ennenkin. Vähän emäntä oli siellä matkalla miettinyt, että mitenkähän me jaksellaan siellä hoitolassa. Mutta hyvin me jakseltiin. Siellä oli paljon mukavaa seuraa. Ja olihan meillä toisemme. 


Meidän nukkumapaikka päiväsaikaan on muuttunut aika surmeeksi. Tommoinen viltti vaan lattialla. Emäntä on kyllästynyt pesemään meidän koppaa yhtenään, kun me merkkaillaan sitä aivan liikaa. Ei me sitä silloin merkkailla, kun porukat on kotona, mutta päiväsaikaan. Se on varmaan tämä kevät ja kaikkien tyttökoirien ihanat tuoksut, jotka saa meidät vähän levottomiksi. 


Kevättä me odotellaan kovasti. Taitaa tulla valkea Wappu tänne meidän seudulle. Ei kuki kirsikkapuut kuten Kööpenhaminassa.