sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ihana kevät!

No nyt se kevät sitten tuli, kertaheitolla. Vaikka onhan meillä vielä lunta, mutta tänäänkin oli lämmintä jo +14°C. Paitti me ei olla kamalasti päästy ulos porhaltamaan, koska a) rapakko, b) emännän noro-virus...

Hugo: Yksi kevään ja kesän varmoja merkkejä on parvekkeen avaaminen. Vitohan ei ole moisesta asiasta kuullutkaan. Mulle ja Elviksellehän se oli kans semmoinen "salahuone", joka paljastuu yht´äkkiä. Ai että sen lämpöisellä matolla on mahti ottaa päikkärit! Sinne kuuluu myös tosi hyvin kaikki äänet kadulta, niinku muut koirat (jos ne haukkuu) ja me vastataan niille yhtä äänekkäästi. 


Vito: Me käytiin myös Levillä. Se oli mun eka Lapin reissu. Hirmeen pitkästi ajettiin, mutta onneksi pysähdyttiin riittävästi, kiitos emännän keokätköjen. 


Levillä meistä ei tullut otettua kunnon kuvia, mutta tässä emännän muita kuvia: mutkamäki, ropo aitauksessa, tapettu ropo ja se tärkein, emännän ensimmäinen 5/5 keokätkö. Relaatio Kittlhän. Siitä vaan mentiin Ounasjoen yli saareen kätkölle. Kyllä nuo Lapin maisemat on hienoja. Vaikka kyllä meidän porukat tykkää vielä enempi ihan pohjoisen Lapin maisemista. Nuo nyt ei paljoa Oulusta poikkea.

Hugo ja Vito: Emäntä on ollut sängyn pohjalla siis liki viikon. Meitä se ei sen kummemin haitannut, saatinpahan hoitaa sitä ja olla sen lämmittiminä peiton alla. Meillä oli siis koko päivän koko talo käytössä. Ja aina kerran päivässä me vedettiin bostoni-parkouria ympäri taloa. Tänään emäntä huomasi jotain...


Meillä on tuommoinen yli 100 vuotta vanha arkku. Niinku sivupöytänä. Sen on tehnyt emännän pappa. (Siinä on myös semmoinen ovela lukko systeemi, että menee tovi, ennen kuin sen saa auki). Ja kukaan ei ole pyyhkinyt siitä pölyjä yli viikkoon. Ja siinä koristeena pari ei-ihan-halpaa-lintua. Ja nyt siinä on myös meidän tassunjäljet. TÄTÄ PÖYTÄÄ EI SAA KÄYTTÄÄ BOSTONI-PARKOURIIN...! Onneksi linnut ovat vahingoittumattomia.

Aurinkoista viikkoa kaikille kamuille!

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Möksällä

No niin, tänään tehtiin sitten perinteinen mökin talvireissu. Lunta siellä oli ihan mahdottomasti. Matot lumiharjattiin, grillattiin makkaraa ja otettiin arskaa. Viton villapuku tippui jo alkumetreillä... Ja tämä oli oikeastaan Viton ensimmäinen mökkireissu. Syksyllä piipahdettin vain hetki. Hyvin Vito pysyi reviirillä. Mutta autoon piti houkutella makkaralla...


Hugo ja Vito: Lämmintä oli noin +1°C. Isäntäväellä oli lumikengät, joilla ne tallasi tuommoisen polun. Mitä se isäntä viivyttelee sen makkarakorin kanssa? No, pitäähän kuulumiset vaihtaa mökkinaapurin Pertin kanssa. (Pertti oli vähän pähee, sillä oli uus moottrikelkka...)


Me osataan lumiuida! Sieltähän se isäntä tulee makkara-korin kanssa. Jee!


Tosi paljon oksia silputtavaksi...


Hanki kantaa mua, Vitoa, ei muita...


Kotona uni maittaa. Huomenna Leville. Geokätköilemään.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Vauhti päällä!

Kassileikkauksesta on toivuttu erittäin hyvin. Vauhtiahan meillä riittää. Pikkuisen on jo muutosta silti nähtävissä. Esim. ulkona olemisessa. Ennen ku me yritettiin pissata jo heti portin pieleen, niin nyt voidaan ihan hyvin kävellä vähän kauemmaksi ja lorottaa sitte oikein piiiiiitkä pissa. Ei tarvitse säännöstellä ja nostaa jalkaa muutaman metrin välein. Joskus pikkulenkura menee vain yhdellä jalannostolla.

Mutta yksi päivä tapahtui taas sisällä...



Jompi kumpi meistä (ei kerrota kumpi) sai päivällä isännän työhuoneen oven auki. Ja sitten me vielä saatiin lukittua itsemme sinne koko päiväksi. (Näinhän tapahtui kerran jo Elviksen aikanakin). Tuosta alahyllyltä me sitten luettiin isännän melko täydellisestä Juha Vuorisen kokoelmasta neljä kirjaa ihan silpuksi. Sitten siinä oli yksi maantiedon oppikirja jostain 30-luvulta. Se kirja se vasta olikin mielenkiintoinen. Siinä kun puhuttiin joistain neekereistä ja vinosilmäisistä kiinalaisista. Emännän mukaan semmoista kieltä ei saa enää edes käyttää, että olisi ollut vähän niinku kulttuurihistoriallinen teos. Sitte me ihan vaan silputtiin pari uudempaa kemian kirjaa, ne ei kuulemma haitannu.

Toisaalta emäntä huokaisi helpotuksesta, että me säästettiin papan raamattu, ylemmässä kuvassa hyllyllä oikealla poikittain. Kun sinne pappa on merkannut kaikkien sukulaisten syntymä- ja kuolinajat ja sinne väliin on leikattu kamalasti kaikkien tuttujen ja sukulaisten kuolinilmoituksia. Nekin on kuulemma arvokasta historiaa. Nyt työhuoneen oven edessä on päivisin keittiöjakkara poikittain...


Täällä on lunta ihan mahdottomasti. Tyrnävän mummulassa on käyty harjoittamassa Vitoa vapaana olemisessa. Eipä tuon kinoksen läpi juuri mihinkään pääsekään ja tielle on onneksi aika pitkä matka. 


Joten hyvää uutta viikkoa kaikille teille kamuille!

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Toipilaana

No nyt se on ohi, se meidän kassileikkaus. Kymmeneltä oltiin ellillä ja yhdeltä päästiin kotiin. Meidän oma elli, Mari, oli talvilomalla, joten meidät leikkasi saman eläinlääkäriasema Lemmikin lääkäri Riitta-Liisa. Riitta-Liisa oli myös oikein mukava ja pätevä lääkäri. Ja puhelias. Hän ehti mm. kertoa, että hänen kurssikaverinsa Heikki on Lennun eläinlääkäri ja sillä meriitillä hän oli päässyt myös itsenäisyyspäivän vastaanotolle 😊.


Tämä päivä me todennäköisesti vaan pötkötetään. Sohvalla on pyyhettä sun muuta imukykyistä, koska saattaa olla, että pissaa voi vähän lirahtaa, kun ollaan niin pökkerössä. Elli sanoi, että lattialämmitetty pesuhuoneen lattia olisi meille paras paikka, mutta eihän me nyt sinne jäädä!


Ja täällä Oulussa ei ollut missään myynnissä meille sopivia sterilisaatiohousuja, joten emäntä osti kaupasta meille tuommoiset vauvojen vaippauimahousut. Ne onkin kyllä kätevät ja varmasti halvemmat kuin ne sterkka-housut. Nuo maksoi alle kympin kappale Prismasta. Vitolla on koko 70 ja Hugolla koko 80.


Huomenna ollaan jo varmasti virkumpia. Yhdesti on käyty  ulkona pissalla. Muuten otetaan lunkisti.