lauantai 25. maaliskuuta 2017

Mökillä

Tänään me tehtiin meidän perinteinen kevätreissu mökille. Siellä me lumiharjatiin matot ja rillattiin maggaraa. Ulkona oli lämpöasteita ja jääpeitteen päällä oli mukava pehmoinen lumikerros.





Ihme ja kumma, hirvet eivät olleet vierailleet mökkitontilla. Mökkinaapuri Pertin mukaan ne ovat nyt hengaileet vähän kauempana. Linnunpönttöä ei tarvinnut putsata, kun siinä ei asunut kukaan viime kesänä.

Vappuna mennään varmaan ekaa kertaa tälle vuodelle yöksi sinne.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Meri

Tänään oli kyllä ihana aurinkoinen kevätpäivä. Niinpä emäntä ja sen kaveri Koo suuntasi meren jäälle, Lumijoelle. Keokätköjen perässä tietenkin. Meidän emäntä on aina ihan hermoheikkona, kun ollaan jäällä. Mutta nyt se hämmästyi. Porukat ajeli jäällä niinkuin maantiellä konsanaan. Me ei juurikaan saatu olla vapaina.



Näissä kuvissa ei autoja näy, mutta oli niitä varmaan sata tuolla jäällä. Me sen sijaan jätettiin auto rantaan ja käveltiin kaksi kilometriä yhdelle pikku saarelle. Siellä menikin sitten tunti, kun Koo ja emäntä etsi sitä kätköä. Ne sanoi, että ne puusilmäili. 


Kuten näkyy, joku on käynyt autolla tuollakin saaressa. Matkaa rannasta sinne on kaksi kilometriä. Me sentään käveltiin sinne ite. Tämä on semmoinen kalastajien lepomökki.



torstai 9. maaliskuuta 2017

Talven selkä taitettu!

Meillä talven selän taittuminen tarkoittaa sitä, että aurinko alkaa paistamaan meidän olkkariin vastapäisten kerrostalojen yli. Meillä se taphtuu siinä helmikuun 20. päivä.

Elvis valtasi tietysti itselleen oman nojatuolin.



Hugo: Mulle kelpaa kyllä lattiapaikkakin, jos siihen vaan paistaa aurinko. Tähän ei nyt kovin hyvin paista.


Sitte mulla on uusi harrastus, nimittäin tiskaaminen. Emäntä ei siitä kyllä oikein tykkää. Se pelkää, että mä saan haavan kieleen.


Sitte tässä on vielä yksi keokoira, Hilima. Hilima on nöffi ja vanha rouva. Se ei paljoa riehkase. Saatte arvata tuosta kuvasta, kumpi on etupää ja kumpi on takapää?


perjantai 3. helmikuuta 2017

Lunta tulvillaan

Meillä on täällä Pohjolassa nyt oikea talvi. Viime yönäkin tuli lunta ihan tosissaan. Ja meidän emäntä oli sopinut sen kaverin Koon kans, että ne lähtee hakemaan saarikätköjä mereltä. Ei nyt mistään kovin laajalta ulapalta, mutta tästä Oulujoen suistosta. Ja ne on just arvaamattomia paikkoja. Kun pitäis tietää, missä on kova virtaus ja missä ei.

Ja viime yönä tuli sitten sitä lunta. Ei auttavia jalanjälkiä missään. Meidän talvipuvut paakkuuntui lumipalloisiksi siinä uudessa lumessa heti ja hihat lähti pois jaloista. Ja ne puvut painoi ainakin kilon. Joten emäntä otti ne puvut pois meiltä päältä. Sitten me pompittiin iloisina kuin pupujussit hangessa, joka oli meidän korkuista.


Eli tuolla me käytiin ekaksi. Ei siis kovin kaukana rannasta, mutta niin kaukana, että emäntää pelotti vähän. Vastarannalla näkyy polulla pikkuisen tummaa, eli jään päälle, lumen alle oli noussut vähän vettä.


Puoli astetta lämmintä, me mitään takkeja tarvita. 


Ekkö nää ossaa tulukita sitä sun kepsiä? Osottelet sormella ihan väärään suuntaan.


Koo on mukava. Se tietää, että pikkukoirat (ja vähän isommatkin) tarvitsevat rapsutuksia tasaisin väliajoin, myös keokätkeillessä.