sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Huolia, huolia...

Hei taas kamut! Me tultiin vaan ilmoittamaan, että elossa ollaan. Mutta muutoin ei mene kovin kovin hyvin. Meidän isäntä on hirveän sairas. Nytkin sen on sairaalassa. Me toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Emännän kanssa tehdään päivittäisiä lenkuroita ja käydään joskus mökillä. Niin ja geokätköilemässä 😀. Siitä saa virtaa niin me kuin emäntäkin.


Pilpajärven virtuaalilla.



Mökillä. Kirjoitellaan taas kunhan jaksetaan.

torstai 2. elokuuta 2018

Kahden kerroksen väkeä

Hugo ja Vito: Kyllä on ollut pitkä kuuma kesä. Me ei olla jaksettu tehdä oikein mitään. Mitä nyt mökillä ollaan käyty juoksemassa ja emäntä on kastellut sen istutuksia. On ollut niin kuuma, että emäntää on ahdistanut olla mökillä, kun siellä kaiken lisäksi on hevosen kokoisia paarmoja. Ei voi olla ulkona, ei voi olla sisällä ja ei voi lämmittää saunaa, koska silloin mökin lämpötila nousee aivan liian korkeaksi.

Ja kaiken kukkuraksi emäntä löysi nurmikolta tämän:


Ainakin 30 cm pitkä kyyn vaihtonahka. Ei koskaan, ei koskaan mökillä ole tavattu käärmeitä ja sitten nyt... Toivottavasti oli yksinäinen ohikulkija ja kuuman kesän aikaan saama tapaus. Emännän sydän kyllä tykyttää nytkin kauhusta.

Vito: Ja kun ollu kuuma, niin jopa lattia on tuntunut mukavalta paikalta nukkua. Mulla on kaksi suosikkipaikkaa: sohvan alus ja isäntäparin sängyn alus. Oon kuulemma hyvä siivoamaan pölyjä.


Yritin mä kyllä nukkua parvekkeellakin, mutta tuommoinen +34°C parvekkeella on kyllä bostonillekin liikaa...


Hugo ja Vito: Sitte meillä kävi kylässä tuommoinen vaahtosammuttimen kokoinen kaveri. Sepä oli tosi reipas, eikä pelännyt meitä yhtään, vaikka aluksi me tietenkin vähän hösellettiin. 


Me keksittiin heti yhteinen puuha: lehtien kiskominen luettujen lehtien korista ja niiden repiminen. Voi että meillä oli hauskaa!

torstai 12. heinäkuuta 2018

Treffit Neron kanssa

Hugo ja Vito: Tänään me oltiin treffeillä meidän plokikamu Neron kanssa. Mehän tavattiin jo talvellakin, mutta silloin oli oululaisittain kamalan kylymä talavi ilima. Ja nyt oli melkein liian lämmin. Mutta onneksi joen rannalla tuuli mukavasti.


Me siis käppäiltiin Elban saarelle Oulujoen suistoon. Yritettiin etsiä paikka, jossa saisi vähän kahlata. Nero kahlasi, me ei. Ja me ollaan kaikki vähän semmoisia ujoja poikia. Puuhailtiin jokainen omiamme. Tarvitaan vissiin vähän pidempi tutustumisaika. Mutta hyvin meillä meni!


Nero kato, makee blondi!


Vihellettäis jos osattais. Ai niin, mehän ollaan konsulentteja. Mutta saa kait sitä tyttökoiria silti katsella.

Vito: Psst. Mä kerron Nero sulle yhden jutun. Me ei olla meren rannalla, niin kuin yksi tästä porukasta luuli... Tämä on vielä joen rantaa 😀.


Mutta mukava oli taas tavata! Ja hyvää matka sinne Rovaniemelle. Toivottavasti kestät näitä pohjoisen helteitä!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

After mökkiviikonloppu

Hugo ja Vito: Me oltiin taas viikonloppuna mökillä, mutta poikkeuksen siihen teki se, että emäntä oli osan ajasta keokätköilymegassa Haapajärvellä. Me ei päästy mukaan, vaikka oli siellä oli ollut tosi paljon geokoiriakin. Siispä me mielenosoituksellisesti karkailtiin. Ja paljon kauemmaksi kuin Pertin mökki. Onneksi isäntä sai houkuteltua meidät, ja etenkin Viton, takaisin omalle mökkitontille. Emännän palattua alkoi rutiinit...


Siis kumpi lähtee ekaksi, minä vai ruohonleikkuri? (Hugo)


No, ainakin yhden sammakon pyydän. (Hugo)


Kaupungissa on hyvä relaksoitua seuraavaa viikonloppua varten. Mutta sitä ennen me tavataan meidän plogikamu NERO!

http://amerikanbulldogginero.blogspot.com

See juu nekst viik!

Ja emäntä halusi pistää tähän yhden kuvan, mitä koekätköily on parhaimmillaan/pahimmillaan. Yhteistyötä, sillan alla, mutta silti DNF (Do Not Find).